Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni tulevaisuus huolestuttaa. Kolmas pääaine menossa yliopistossa, kotona kaikki vapaa-aika pelaten ja kaiken maailman sarjakuvajuttujen parissa.
20.02.2020 |
Tyttäreni on 24-vuotias opiskeija, joka aloitti juuri kolmannen pääaineensa. Kandi on melkein tehty jo yhdestä pääaineesta ja siitä pitäisi tehdä sitten maisteriopinnot, mutta tyttö haluaa vielä kokeilla muutakin. Hän on opiskellut nyt 5 vuotta ja opinnot sujuvat loistavasti, arvosanat pelkkää 4 ja 5, mutta kaikki on kuitenkin kummallista haahuilua. Nyt hän on vielä lähdössä syksyllä vaihtoon ulkomaille ja sekin minua huolestuttaa.
Mutta eniten olen huolissani hänen elämästään yleisemmin. Poikaystävää ei ole (yksi oli neljä vuotta sitten, mutta sekin lopahti), mutta kuulemma jonkun pojan kanssa on joku long time relationship netissä tai mikä lie? Poika asuu Australiassa ja tyttö on sitten kaikki yöt hereillä kun juttelee sen kanssa netissä.
Tytöllä on oma asunto ja siellä se hyhjää kaikki ajat yksin. Huone on täynnä videopelejä ja tietokoneita ja kaikkia sarjakuvalehtiä ja sellaisia leluja ja nukkeja. Jotain kavereita siellä sitten roikkuu viikonloppuisin ja yhdssä pelaavat jotain pelejä.
Tyttö on ihan kaunis, pieni ja hoikka, mutta pilasi hiuksensa värjäämällä ne vihreiksi.
Minusta tää ei ole mitään 24-vuotiaan käytöstä. Tyttä haaveilee opettajan tai tutkijan ammatista tai kirjoittamisesta. Mutta ei se kirjoittaminen mikään ammatti ole niinkuin ei lukeminenkaan.
Ehkö olen ihan dinosaurus, mutten kyllä ymmärrä!
Kommentit (20)
Ootko ihan tosissasi vai onko tämä joku provo? Sulla on kaunis, lahjakas, korkeakoulutettu, fiksu tytär jolla on tulevaisuuden suunnitelmia. Ja mitä sinä teet, marmatat jostain hiusväristä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on oma koulutuksesi ja ammattisi ap? :)
Jos ei seurustele, niin vehtaileeko lyhyt ja pano suhteissa jännien poikien kanssa?
Ny ei ihan auennut. - Kumpi oli isompi ongelma se, etä tyttäresi on halunnut ja onnisunut haalimaan opiskelumahdollisuuksia verraten paljon, vai se, että hänen poikavaerinsa elää Australiassa? Vai settä, että hänen ammattihaavensa (, kuten toimia tutkijana, tai opetajana) ovat sellaisia (ammatt)ialoja, joita sinä Ap, et syystä tai toisesta kykene ajattelemaan tyttärsi toimenkuvina tulevaisuudessa, saati ilm. arvostamaan niiä muutoin. Uteliaisuudesta kysyn, että mitä sitten toivoisit tyttäresi tekevän?
Tytär pääsee lähitulevaisuudessa logged in ohjelmaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaako olla porvoolaisesta adoptoidusta tyttärestä kyse?
Onhan se ihan selvää että tytöllä on vakava ongelma: sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun Suomessa on viety ihmiset tähän pisteeseen! Suomi on nykyään pelkkää yksinäisyyttä ja fantasiamaailma. Oikea maailma ei enää tarjoa mitään.
Vielä 90 luvulla oli vaikka mitä kivoja käsityökursseja, tapaamisia, jumppatunteja. Ulkona oli elämä toisin kuin nyt.
Nykyään ulkomaailma on pelkkää kilpailua, rahaa, tavoitteita ja kiusaamista.
Itse harkitsen muuttoa Eurooppaan, siellä on tervellinen elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun Suomessa on viety ihmiset tähän pisteeseen! Suomi on nykyään pelkkää yksinäisyyttä ja fantasiamaailma. Oikea maailma ei enää tarjoa mitään.
Vielä 90 luvulla oli vaikka mitä kivoja käsityökursseja, tapaamisia, jumppatunteja. Ulkona oli elämä toisin kuin nyt.
Nykyään ulkomaailma on pelkkää kilpailua, rahaa, tavoitteita ja kiusaamista.
Itse harkitsen muuttoa Eurooppaan, siellä on tervellinen elämäntapa.
Olisin utelas tetämään, missä tämä mainitsemasi Eurooppa sijaitsee?
Vierailija kirjoitti:
No kun Suomessa on viety ihmiset tähän pisteeseen! Suomi on nykyään pelkkää yksinäisyyttä ja fantasiamaailma. Oikea maailma ei enää tarjoa mitään.
Vielä 90 luvulla oli vaikka mitä kivoja käsityökursseja, tapaamisia, jumppatunteja. Ulkona oli elämä toisin kuin nyt.
Nykyään ulkomaailma on pelkkää kilpailua, rahaa, tavoitteita ja kiusaamista.
Itse harkitsen muuttoa Eurooppaan, siellä on tervellinen elämäntapa.
Noh mun tuttavapiirissä on ainakin joku keramiikkakurssibuumi menossa, ”kaikki” käy keramiikkakursseilla.
Muutenkin ihmiset harrastaa paljon ja näkee toisiaan, eli riippuu paljon myös piireistä millaista se elämä on.
AP:n tytär kuulostaa olevan ns. ernu eli ei ole kiinnostunut IRL-sosialisoinnista vaan fantasiamaailmoista. Turha verrata, meitä on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä yksinäinen se nyt on jos kavereita käy viikonloppuisin? Varmaan tapaa opiskelujenkin parissa ihan oikeita ihmisiä.
Ulkolainen poikaystävä imartelee kun Suomityttöjä pidetään jossakin hiukan helppoina vällyjen väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun Suomessa on viety ihmiset tähän pisteeseen! Suomi on nykyään pelkkää yksinäisyyttä ja fantasiamaailma. Oikea maailma ei enää tarjoa mitään.
Vielä 90 luvulla oli vaikka mitä kivoja käsityökursseja, tapaamisia, jumppatunteja. Ulkona oli elämä toisin kuin nyt.
Nykyään ulkomaailma on pelkkää kilpailua, rahaa, tavoitteita ja kiusaamista.
Itse harkitsen muuttoa Eurooppaan, siellä on tervellinen elämäntapa.
👆
Tytär nyhjää omassa asunnossa yksin ja viikonloppuisin siellä on jotain kavereita? Korkeakouluopinnot sujuu samaan aikaan huippuarvosanoilla? Siis mikä tässä tosiaan oli se ongelma? Sekö ettei ap ole itse enää nuori, jolla on koko elämä vielä edessä?
Nykyään on normaaliakin normaalimpaa vakiintua ja perustaa perhe vasta kolmikymppisenä, mikäli ap:n huolessa oli kyse lapsenlapsien odottamisesta. Tytär ehtii vielä ihan hyvin käydä vaihdossa ulkomailla ja silti luomaan uraa valmistumisen jälkeen, ja vielä perustamaan perheen vakiinnuttuaan. Ei nykyään ole enää luuseri jos opiskelee korkeakoulussa vielä 24-vuotiaana eikä todellakaan vielä "vanhapiika" jos ei koko ajan ole suhteessa.
Onhan hän ikäisekseen selkeästi vähän hukassa. Tossa vaiheessa pitäisi pääaine olla selkeä ja edes se. Ihmissuhteissa nykyään on muutenkin eri meininki mutta tossa iässä pitäisi olla kypsyyttä jo muuhun kuin kuvailemaasi.
Erään tuttavan tytär oli about sellainen kuin mista tässä jutussa ollaan huolissaan. Tyttö pääsi yliopistoon ja opiskeli mitä kummallisimpia aineita, ja vaihtoi pää ja sivuaineita, opinnot venyivät, vaikka arvosanat olivat hyviä. Harrasti jotain mangaa, asui isänsä luona, kulki risaisissa vaatteissa, ei treenannut, tosin ei juuri dokannutkaan. Ei yhtään näyttänyt olevan kiinnostunut pojista (liekö sitten lepakko). Ei sillä ollu edes nettipoikaystävää. Kyllä vaikutti aika haahuilijalta kun ei ollut 25- vuotiaana tehny päivääkään työtä eikä tienny mitä haluaisi. Lopulta valmistui maisteriksi ja oli vaihtanut fiksumman pääaineen.
Sitä vaan että se sai vajaa kolmekymppisenä sitten 0 siis NOLLA työkokemuksella työpaikan samalta alalta kuin minä, lähes 500 e enemmän kk-palkkaa.
Huono provo. Ihan oikea äiti kirjoittaisi toisella tavalla ja yksityiskohtaisemmin. Ei jatkoon.
Mitähän miettisit minusta, kun olen vielä tytärtäsi vanhempi ja en ole vieläkään päässyt opiskelemaan. Olen myös työtön ja minulla ei ole yhtään ystävää. Siinä mielessä kannattaisi aina miettiä vähän tarkemmin onko tilanne nyt niinkään paha moneen muuhun nähden.
Miksi pitäisi olla poikaystävä?