Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentunut puoliso
Ap.
18.02.2020 |
Miehelläni todettiin juuri keskivaikea masennus. Lääkkeet ja sairausloma aloitettiin juuri. On kotona TODELLA passiivinen, ei osallistu yhtään mihinkään. Tämän lisäksi on hyvin ilkeä, väliinpitämätön ja tiuskii, tuntuu että purkaa kaiken pahan olonsa minuun ja usein ihan suoraan syyllistääkin minua olostaan. Masennuksen taustalla työkyvyn menetys onnettomuudessa jonka takia joutui kouluttautumaan uudelle alalle eikä oikein tunnu viihtyvän, joten ei ole minun syytäni. Tiedän että masennus oirehtii noin joten yritän antaa mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään ja olla provosoitumatta ja yrittää vain tukea.
Kuitenkin tuntuu että mistään mitä sanon tai en sano ei ole apua. Kannustaminen ja muutenkin puhuminen saa miehen silminähden hermostuneeksi ja sulkeutuu samantien ja suuttuu. Kuitenkin kokoajan itse haluaa puhua ja sanoo tarvitsevansa tukea ja ymmärrystä, mutta kuitenkaan mikään sanomiseni tai tekemiseni ei kelpaa. Pitäisikö olla hiljaa vaan? Lakata vastaamasta?
En kertakaikkiaan enää tiedä mitä tehdä, alkaa valitettavasti omakin uupumus tässä iskeä päälle, olen viimesilläni raskaana ja tuntuu että olen tilanteesta aivan poikki kun kaikki energia menee miehen kannattelemiseen.
Kommentit (15)
Me opetamme ihmisille, kuinka meitä saa kohdella. Laita tuolle käytökselle stoppi heti! Jos kumppani ilkeilee, niin tiuskaiset takaisin, ettei hän voi käyttää sinua pahan olon purkamiseensa. Jos kumpaani vuodattaa oloaan, niin sanot, että olet kuunnellut ja nyt on sinun vuorosi. Muuten riskinä on, että vakiintuu roolit, jossa sinä ainostaan teet töitä suhteen ja sen ilmapiirin eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi, sinulla on raskasta. Ala valmistamaan itseäsi eroon. Elämä hänen kanssaan tulee olemaan todella raskasta. Paremmin pärjäät itse vauvan kanssa.
Tai enhän tiedä ,miten vahva ja itsenäinen olet itse.
Miten mies yrittää parantua, muuten kuin lääkkeillä? Liikunallahan esim. tutkitusti yhtä suuri vaikutus. Ja ruokavaliolla ja sillä, että opettelee ajattelemaan ja suhtautumaan elämäntapahtumiin vähän moninäkökulmaisemmin? Tuo masentuneissa on just tosi ärsyttävää, että he vain ovat ja tiuskivat, ja harvoin yrittävät todella aktiivisesti parantua. Eipä tuolle tilanteelle voi oikein mitään. Sinä huolehdit nyt itsestäsi ja vauvastasi. Toivottavasti ne miehen lääkkeet auttavat jossakin vaiheessa. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, sinulla on raskasta. Ala valmistamaan itseäsi eroon. Elämä hänen kanssaan tulee olemaan todella raskasta. Paremmin pärjäät itse vauvan kanssa.
Tai enhän tiedä ,miten vahva ja itsenäinen olet itse.
No ei kai nyt heti aleta valmistautumaan eroon, jos toinen on sairastunut? Pitää kai mahdollisuus sentään antaa jokaiselle? Ihme erojen hakijoita täällä palstalla. Joka asiasta pitäisi ottaa ero ihan heti.
Lääkkeet voivat kyllä aluksi pahentaa oloa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistä. Siis juuri tänään tämän aloituksen päätin kirjoittaa kun äsken sanoin miehelle että se mitä nyt voi ainakin itse tehdä on nukkua, syödä ja urheilla säännöllisesti ja yrittää pitää päivärytmistä kiinni ja siitähän se sitten suuttui ja hermostui kun en kuulemma taas ymmärrä mistään mitään jne ja lähti ulos. Välillä tuntuu että ihankuin haluaisi nimenomaan velloa tuossa olossaan, tosiaan rytmi on aivan päälaellaan saattaa nukkua klo 15 asti ja toisinaan taas nukahtaa jo 18 maissa yöunille. Ateriarytmistä ei tietoakaan, yleensä syö kerran päivässä. Liikuntaa ei juurikaan harrasta. Eli mitään aktiivista paranemisen yritystä ei tosiaqn ole. Tuntuu olevan jotenkin aivan jumissa itsensä kanssa.
Huonosti pääsen täältä minnekään lomalle koska kaksi pienempää lasta myös. Mies sen sijaan useinkin on sukulaisillaan ja täytyy sanoa että nautin niistä ajoista Ihan täysillä. Ilmapiiri kotona on niin erilainen, itse voin paljon paremmin. Minulla ei ole ongelmaa hoitaa kotia ja lapsia yksin, päinvastoin. Usein mietinkin miten paljon helpompaa elämä olisikin ihan yksin lasten kanssa. Kuitenkin ajatus erosta sen takia kun miehellä nyt on vaikea kausi tuntuu vaan jotenkin itsekkäältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, sinulla on raskasta. Ala valmistamaan itseäsi eroon. Elämä hänen kanssaan tulee olemaan todella raskasta. Paremmin pärjäät itse vauvan kanssa.
Tai enhän tiedä ,miten vahva ja itsenäinen olet itse.No ei kai nyt heti aleta valmistautumaan eroon, jos toinen on sairastunut? Pitää kai mahdollisuus sentään antaa jokaiselle? Ihme erojen hakijoita täällä palstalla. Joka asiasta pitäisi ottaa ero ihan heti.
Ei. Eikä kumppani saa alkaa kohdella huonosti, vaikka olisikin masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kuullut koskaan sanottavan
myötä- ja vastamäessä?
Mieti (yritä edes) mitä se tarkoittaa.
Lisäksi voisit hakeutua psykologille, joka
selittää sulle masennuksen alkeet.
Tosin empatiakykyä et voi ottaa purkista.
Vanhempiesi unohtivat opettaa sen sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähästä täällä ollaan kyllä eroamassa. Meillä on yli 20 vuotta kestänyt liitto, olen ollut keskivaikeasti masentunut, menettänyt ja hoitanut sairaita läheisiä kuten mieskin, hoitanut ja kuntouttanut miestä kuuden eri leikkauksen jälkeen ja joskus on kieltämättä puolin sekä toisin tullut tiuskaistua ja äyskäistyä toisillemme enemmän tai vähemmän mukavasti. Kummallakaan ei ole silti koskaan edes käynyt ero mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kuullut koskaan sanottavan
myötä- ja vastamäessä?
Mieti (yritä edes) mitä se tarkoittaa.
Lisäksi voisit hakeutua psykologille, joka
selittää sulle masennuksen alkeet.
Tosin empatiakykyä et voi ottaa purkista.
Vanhempiesi unohtivat opettaa sen sulle.
Sanotko näin myös pahasta perheväkivallasta kärsivälle naiselle? Ymmärrän että mies on masentunut mutta oikeuttaako se olemaan jatkuvasti ilkeä ja syyllistämään puolisoaan kaikesta? Kauanko puolison pitää kestää henkistä väkivaltaa? Eikö masentuneella ole ole mitään vastuuta omista sanomisistaan ja he saavat noin vain loukata läheisiään koska ovat masentuneita? Kyllä minusta pitäisi ymmärtää myös sitä, että masentuneen puoliso ei voi oman mielenterveytensä (ja/tai fyysisen terveytensä) uhalla jatkaa suhdetta jos toisella ei ole mitään vastuuta sanoistaan tai teoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko kuullut koskaan sanottavan
myötä- ja vastamäessä?
Mieti (yritä edes) mitä se tarkoittaa.
Lisäksi voisit hakeutua psykologille, joka
selittää sulle masennuksen alkeet.
Tosin empatiakykyä et voi ottaa purkista.
Vanhempiesi unohtivat opettaa sen sulle.Sanotko näin myös pahasta perheväkivallasta kärsivälle naiselle? Ymmärrän että mies on masentunut mutta oikeuttaako se olemaan jatkuvasti ilkeä ja syyllistämään puolisoaan kaikesta? Kauanko puolison pitää kestää henkistä väkivaltaa? Eikö masentuneella ole ole mitään vastuuta omista sanomisistaan ja he saavat noin vain loukata läheisiään koska ovat masentuneita? Kyllä minusta pitäisi ymmärtää myös sitä, että masentuneen puoliso ei voi oman mielenterveytensä (ja/tai fyysisen terveytensä) uhalla jatkaa suhdetta jos toisella ei ole mitään vastuuta sanoistaan tai teoistaan.
Oliko ap:n tapauksessa perheväkivaltaa? Masennus on sairaus, onko sulla useinkin tapana dumpata vaikka sairaat vanhempasikin jos ne nyt ei ole mieleisessäsi kunnossa ja palvo sua?
Sinuna kysyisin mieheltä, millaista tukea hän ihan tarkalleen ottaen sinulta toivoo. Mitkä sanat ja teot on ne, jotka häntä auttaa? Jos hän tukea vaatii, eikä auttamisen yrityksesi kelpaa, hän varmasti mielellään kertoo toiveensa.
Ja mene ny hitossa itse terapiaan, asut henkistä koronaa tartuttavan henkilön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki on aina mun syytä, mä en tee mitään oikein, en ymmärrä mitään, mikä pointti jatkaa? Mies ei IKINÄ pyydä anteeks sanomisiaan. Välillä ihan mietin että oisko hänen itsensäkin parempi ilman mua ja lapsia? Kun kerran näkee ja kokee meidät ainoastaan ongelmana. Ei viihdy kotona yhtään, sillloin kun täällä on, makaa vaan sohvalla nenä kiinni puhelimsessa.
Jos mä kirjotan anonyyminä nettiin samalla kun puran tuntojani että välillä haaveilen elämästä ihan yksikseni lapsien kanssa, ei se tarkota sitä että sen saman miehelle sanoisin päin naamaa tai että vakavissani eroa harkitsisin. Miksi hänen on oikeutettua purkaa kaikki paha olo muhun ja nä en edes ajatuksissani saisi sanoa mitään negatiivista.
Ei tosiaan ole minkäännäköistä kokemusta masennuksesta tai mielenterveysongelmista, parhaani mukaan olen yrittänyt tukea, puhua, antaa tilaa. Mutta kun mikään ei auta. Sitä tässä nyt tällä hetkellä lähinnä mietinkin että onkohan se parempi vaan olla puhumatta sitten ihan kokonaan ja sanoa vaikka että puhuu ammattilaiselle kun mulla ei ole selvästikään oikeita vastauksia yhtään mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
Ainakin kannattaa hakea myös itsellesi apua. On ihan tutkittua, että usein masentuneen lähipiirillä on myös suuri riski väsyä ja mahdollisesti masentua itsekin.
Tosi kurja tilanne. Onko sinun mahdollista päästä välillä jonkun luo "lomalle miehestä".