Kannattaako erakkoluonteisen ihmisen etsiä ollenkaan parisuhdetta?

Tämäntyyliset kysymykset ovat aina yhtä pöyristyttäviä. Kysytkö tosissasi?

Ei kannata. Parisuhde syntyy yleensä siitä, kun kaksi ihmistä ihastuu toisiinsa ja ihastuminen syvenee rakastumiseksi. Jos et kerran ole ketään edes kohdannut ja viihdyt yksin, niin miksi yrittäisit väkisin jostain ihmisestä kiinnostua?

Miksi pitäisi etsiä, jos on ihan tyytyväinen ilmankin? Ja sitten jos joku tulee keneen rakastuu, voi suunnitella elämän sellaiseksi, että saa tarpeeksi tilaa ja omaa rauhaa.

Etkö itse tiedä, haluatko parisuhteen vai et? Ihmiset ovat YKSILÖITÄ, kaikin tavoin. Se mikä sopii jollekin toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Ei ihmisiä voi hyvin luokitella vain sen perusteella, että viihtyvät aika hyvin itsekseen tai eivät viihdy yksikseen.

Vaikea ainakaan omalle kohdalle kuvitella. Korkeintaan se voisi olla joku sellainen "käydään toisillamme kylässä"-järjestely, että saisi sitä omaa aikaa kun muuten alkaisi ahdistamaan jos jatkuvasti samassa huushollissa luuhaisi joku toinen. Veikkaan, että harvaa kiinnostaisi tuollainen.

et ehkä ole erakkoluonne jos tunnet tarvetta etsiä parisuhdetta.

Minulle ei ainakaan sopisi mikään kevyt tapailusuhde. Kumppanin tulee olla uskollinen. Parhaimmassa tapauksessa hän olisi sellainen, joka viihtyy yhtä paljon itsekseen tai jonka läsnäolo tuntuu yhtä normaalilta kuin yksinolo. Voisimme esimerkiksi asua sen verran isossa talossa, että sen toisessa päässä pystyy syventymään omaan juttuunsa toista häiritsemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ainakaan omalle kohdalle kuvitella. Korkeintaan se voisi olla joku sellainen "käydään toisillamme kylässä"-järjestely, että saisi sitä omaa aikaa kun muuten alkaisi ahdistamaan jos jatkuvasti samassa huushollissa luuhaisi joku toinen. Veikkaan, että harvaa kiinnostaisi tuollainen.

No ainakin minä toivon kohdalleni juuri jotain tuollaista. Ajatus muuttamisesta yhtään kenenkään kanssa saman katon alle 24/7 ahdistaa, en usko että se enää toimisi. Ihmisillä alkaa muutenkin olla jo tässä iässä kotiasiat hyvin järjestetty, toisella voi olla lapsiakin, joten sen säätäminen että kaikki laitettaisiin ranttaliksi että päästään leikkimään yhteistä kotia ei houkuta pätkääkään.

m45

Mä kokeilin nuorena pari kertaa mutta totesin että ei, en halua ketään toista elämääni vaan viihdyn parhaiten erakkomaisesti yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ainakaan omalle kohdalle kuvitella. Korkeintaan se voisi olla joku sellainen "käydään toisillamme kylässä"-järjestely, että saisi sitä omaa aikaa kun muuten alkaisi ahdistamaan jos jatkuvasti samassa huushollissa luuhaisi joku toinen. Veikkaan, että harvaa kiinnostaisi tuollainen.

No ainakin minä toivon kohdalleni juuri jotain tuollaista. Ajatus muuttamisesta yhtään kenenkään kanssa saman katon alle 24/7 ahdistaa, en usko että se enää toimisi. Ihmisillä alkaa muutenkin olla jo tässä iässä kotiasiat hyvin järjestetty, toisella voi olla lapsiakin, joten sen säätäminen että kaikki laitettaisiin ranttaliksi että päästään leikkimään yhteistä kotia ei houkuta pätkääkään.

m45

Sama juttu, yhteenmuutto ei oikein kiinnosta edes ajatuksen tasolla. Osittain siksi edellinen suhteeni kaatui.

Ap

Noh, ei kannata tuomita itseään erakoksi yksioikoisesti. Jos on halu parisuhteeseen, ja jonkinmoinen kyky ja halu, niin eiköhän jostain toinen samanmoinenkin löydy. Nämä ekstrovertit pälättäjät, mitkä täällä luulee tietävänsä mikä oikeanlainen parisuhde kaikille, ovat enemmistö mutta eivät he silti ole oikeassa :-) 

Mutta juu, jos toinen on tuppisuu ja toinen moottorisuu, niin ehkä en antaisi kovin hyvää ennustetta pitkällä aikavälillä :-)

Voin itse näin supererakkona sanoa, että itse tuskin sietäisin parisuhdetta pidemmän päälle, ehkä maksimissaan siihen pisteeseen, kun tulisi yhteenmuuton aika. Itse olen erakkoluonteeni lisäksi vielä ujo ja vähän omituinen haaveilija ja jo lyhytkin työpäivä vie minusta mehut totaalisesti, vaikka en sosiaalista työtä tee. 

Saatan siis viettää tuntikausia sohvalla istuen, kuunnellen musiikkia ja aivan täysin omassa haavemaailmassani. Ei tähän mikään parisuhde sopisi, tai edes kämppis, tulisin hulluksi varmaan muutamassa päivässä jo, kun joutuisin kestämään ihmettelijää.

Intiimisti en edes tykkää olla, enkä tunne seksuaalista vetovoimaa ketään kohtaan, joten kaikki halailua läheisempi olisi poissa laskuista, tai veisi pitkän aikaa, että moiselle antaisin suostumuksen.

Jos vastapuoli on ambivertti niin ehkä toimii

No harva yltiösosiaalinen edes huomaa erakkoluonteisen ihmisen. Minussa on erakoitumisen taipumusta enkä voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ekstrovertin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

No harva yltiösosiaalinen edes huomaa erakkoluonteisen ihmisen. Minussa on erakoitumisen taipumusta enkä voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ekstrovertin kanssa. 

Ei se erakkoluonne välttämättä näy päälle päin. Jostain syystä hyvin sosiaaliset naiset ovat olleet kiinnostuneita minusta.

Ap

Oon erityisherkkä ja introvertti ja vähän erakko mutta kaipaan ihan hulluna silti kumppania. Kevyt ristiita. Muutama mies haluaisi tavata mutta on hieman hankalaa kun olen sen tapaamisen jälkeen aina aivan puhki ja pitää taas vko levätä yksin ja mies luulee etten ole kiinnostunut. En siis mitenkään jaksa tavata kuin max kerta vkossa ja mieluummin harvemminkin. Vaikka moni mies väittää ettää haluaa vapautta niin silti käytönnössä  ne haluais tavata useammin.

Jos muuttaisin jonkun kanssa niin pitäisi olla omat huoneet mutta luulen ettei niin tule käymään.

Mun bestis on avoliitossa erakon kanssa vaikka on itse ekstrovertti. Mies möllöttää himassa ja pelaa pleikkaa, ystävä näkee joka pvä melkein jonkun ystävän. Vkonloput ovat kyllä yhdessä mutta pääasiassa himassa vaan. Kyllä se on toiminut yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mun bestis on avoliitossa erakon kanssa vaikka on itse ekstrovertti. Mies möllöttää himassa ja pelaa pleikkaa, ystävä näkee joka pvä melkein jonkun ystävän. Vkonloput ovat kyllä yhdessä mutta pääasiassa himassa vaan. Kyllä se on toiminut yli 10 vuotta.

Kiva kuulla, että ystäväsi ja hänen miehensä suhde on toiminut :) Minulle jäi edellisestä suhteestani sellainen käsitys, että kukaan nainen ei jaksa tällaista kotona möllöttäjää pidemmän päälle. Exäni vielä sanoi eroa tehdessään, että minun täytyisi etsiä itselleni mieluummin joku itseni kaltainen. Nyt sain sentään vähän toivoa siitä, että joku sosiaalisempikin nainen voisi pitää minusta omana itsenäni :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No harva yltiösosiaalinen edes huomaa erakkoluonteisen ihmisen. Minussa on erakoitumisen taipumusta enkä voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ekstrovertin kanssa. 

Ei se erakkoluonne välttämättä näy päälle päin. Jostain syystä hyvin sosiaaliset naiset ovat olleet kiinnostuneita minusta.

Ap

Kyllähän ne erakkomiehet tuppaa olemaan vähän sellaisia Clint Eastwoodmaisia mysteerimiehiä ja siitäkös naiset innostuu.

Kaksi erakkoa olisi ihanteellinen parisuhde tällaisessa tilanteessa. Molemmat voisi elää omaa elämäänsä ja sitten joskus yhdessä nauttia yhteisistä hetkistä.