Sinä jonka mielestä maailma menee yhä hullummaksi: oletko koskaan ajatellut helpottuneena omaa kuolemaasi?
Oletko koskaan ajatellut, että onneksi kuolet jonain päivänä eikä sinun ehkä tarvitse olla todistamassa vaikka ihmiskloonaamista, alkioiden geenimanipulaatiota, keinokohtujen käyttöönottoa, ajatusten kriminalisointia tai jotain muuta hullua mitä tulevaisuus vielä saattaa tuoda mukanaan?
Minä olen. Joskus oikein huokaisen helpotuksesta, että siirryn ajasta ikuisuuteen joskus. Itsellä ei jää jälkeläisiäkään tänne maailmaan. Miten te, joilla jää tänne lapsia ja lapsenlapsia?
Kommentit (19)
Olen huolissani lapsesta ja maailman hulluudessa huolettaa ihmisten empatian ja yhteistyökyvyn väheneminen, väkivallan uhkat, eriarvoistuminen tulotason mukaan, työttömyys ja ulkonäön tärkeys. En näe vaikka keinokohtua uhkaavana asiana. Toivon että lapsella on mahdollisuus turvalliseen ja onnelliseen elämään. Jos eläisin yksin, niin maailman muuttumisen kokisin lähinnä kiinnostavana.
Kuolinilmoituksia kun näkee, usein ajattelee: "onnekas pzkiainen, pääsi jo pois" :D
Kyllä, fyysisen kehon kuolema on helpotus ja korkeammassa hengen tietoisuudessa tämän planeetan touhut ymmärtää varmasti huomattavasti paremmin.
Eniten huolestuttaa luonnon ja eläinten kammottava kohtelu, ihmisten epäempaattisuus ja väkivaltaisuus. Ylipäänsä ihmisluonnon epäkehittyneisyys ja moraalittomuus on huolestuttavaa. Lapsia en halua ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoituksia kun näkee, usein ajattelee: "onnekas pzkiainen, pääsi jo pois" :D
Ikinä ei voi tietää missä sielunkierron vaiheessa henki kulkee. Edessä voi olla vielä 1, 50, 100 tai vaikka 1000 elämää tällä planeetalla!?
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoituksia kun näkee, usein ajattelee: "onnekas pzkiainen, pääsi jo pois" :D
Voisi olla aika masentava huomata potkaistuaan tyhjää, että ne uudelleensyntymistä kannattavat uskonnot oli sittenkin oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoituksia kun näkee, usein ajattelee: "onnekas pzkiainen, pääsi jo pois" :D
Voisi olla aika masentava huomata potkaistuaan tyhjää, että ne uudelleensyntymistä kannattavat uskonnot oli sittenkin oikeassa.
Varsinkin siinä vaiheessa jos huomaa syntyneensä uudelleen kilpikonnaksi. Penteleet elää aika kauan. Jospa vois esittää toiveen siinä vaiheessa että pääsis sääskenä maanpäälle, lyhyt kärsimys ja nopea kivuton loppu kämmenen alla.
Useinkin. Lapsia en minäkään halua, ja olen usein kiitollinen siitä ettei halua hankkia niitä ole. Näen sen omanlaisensa rakkaudenosoituksena, etten tieten tahtoen tänne tuo tänne ketään kärsimään tulevaisuuden ahdinkoja (aloituksessa mainitut + ilmastonmuutos, pula juomavedestä jne.)
Olen läheisille teroittanut, etten kuoltuani halua hautakiveä, muistolaattaa, kuolinilmoitusta - ei mitään. Tuhkaus ja tuhkat yleiseen muistolehtoon ilman nimilaattoja tms. En tahdo jättää jälkeeni tähän maailmaan mitään pysyvää olemassaolostani. Vaikka enhän minä sitä kuoltuani enää mieti, mutta näin vielä eläessäni koen ahdistavana ajatuksen siitä, että tänne jäisi jokin ns. "side" minuun. Haluan kokonaan pois.
Viimeksi tänään on tuntunut siltä.
Siinä yksi syy syntyvyyden laskuun? Ei tykätä tästä maailmanmenosta?
Ihme touhua, ottakaa selvää ikiaikaisrsta totuudesta niin ei masenna😀
Kyllä, harmi että joutuu kiertoon uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Olen huolissani lapsesta ja maailman hulluudessa huolettaa ihmisten empatian ja yhteistyökyvyn väheneminen, väkivallan uhkat, eriarvoistuminen tulotason mukaan, työttömyys ja ulkonäön tärkeys. En näe vaikka keinokohtua uhkaavana asiana. Toivon että lapsella on mahdollisuus turvalliseen ja onnelliseen elämään. Jos eläisin yksin, niin maailman muuttumisen kokisin lähinnä kiinnostavana.
Nuo ovat minustakin niitä oikeita huolen aiheita, eikä mitkää uskovaisten mielensä pahoittamiset turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoituksia kun näkee, usein ajattelee: "onnekas pzkiainen, pääsi jo pois" :D
Ikinä ei voi tietää missä sielunkierron vaiheessa henki kulkee. Edessä voi olla vielä 1, 50, 100 tai vaikka 1000 elämää tällä planeetalla!?
Minä pidän sielunvaellusta ainoana oikeudenmukaisena ja järkevänä systeeminä. Paimentolaisuskontojen opit ovat kertakaikkisen epäoikeudenmukaisia ja vääriä.
Olen miettinyt, josko noissa sielunvaelluksissa voisikin syntyä myös menneisyyteen. Siellä toisella puolella kun ei edes tunneta aikaa, niin miksei se uudelleen syntyminen voisi tapahtua vaikka menneeseen, jos sielun kehityspolku sellaista vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, fyysisen kehon kuolema on helpotus ja korkeammassa hengen tietoisuudessa tämän planeetan touhut ymmärtää varmasti huomattavasti paremmin.
Eniten huolestuttaa luonnon ja eläinten kammottava kohtelu, ihmisten epäempaattisuus ja väkivaltaisuus. Ylipäänsä ihmisluonnon epäkehittyneisyys ja moraalittomuus on huolestuttavaa. Lapsia en halua ikinä.
Samaa mieltä kaikesta.
Yhä useammin tulee tuo ajatus mieleen, ja olen myös tyytyväinen että en ole hankkinut lapsia maailman romahdusta todistamaan.
Olen. Usein huomaan katselevani lapsiani salaa ja surren sitä että he ovat täällä. Mitä elämällä on heille mitään antaa? Ei tämä ole muuta kuin sekaisen olevan maailman seassa juoksemista töihin ja kotiin, muuhun ei ole jaksamista tai aikaa. Ei tämä voi olla tarkoitus, tässä vain ole mitään järkeä.
Jos lapsia en olisi tehnyt olisin jo lopettanut.
Enemmän sitä, ettei ole tullut tehtyä ketään muuta kärsimään tänne.
Vierailija kirjoitti:
Ihme touhua, ottakaa selvää ikiaikaisrsta totuudesta niin ei masenna😀
Oletko varma siitä, että se on ikiaikainen "totuus" vai vain oma sosiaalisesti hyväksyttävä psykoosisi. Sitähän uskonnot mielestäni ovat. Psykooseja joiden turvin ei haluta nähdä reaali-maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoituksia kun näkee, usein ajattelee: "onnekas pzkiainen, pääsi jo pois" :D
Voisi olla aika masentava huomata potkaistuaan tyhjää, että ne uudelleensyntymistä kannattavat uskonnot oli sittenkin oikeassa.
Varsinkin siinä vaiheessa jos huomaa syntyneensä uudelleen kilpikonnaksi. Penteleet elää aika kauan. Jospa vois esittää toiveen siinä vaiheessa että pääsis sääskenä maanpäälle, lyhyt kärsimys ja nopea kivuton loppu kämmenen alla.
Myös jäähai olisi aika paha. Nehän elävät monta sataa vuotta.
Usein.