Muita, jotka ovat aina saaneet töitä kun ovat halunneet?

Ootpas kun olet 50

Kyllä. Työtön olen ollut vain omasta halustani. Nauttinu elämästä ansiosidonnaisen turvin pari täyttä pätkää. Töihin joudun aina heti, jos töitä kysyn. Ikää nyt 49 v.

Aiemmin kun alallani vielä oli työvoimapula, sain lähes jokaisen työpaikan, jossa olin käynyt työhaastattelussa, mutta nykyään joskus käyn työhaastattelussa ja luvataan ottaa myöhemmin yhteyttä, sitten kuitenkaan ikinä ei oteta yhteyttä.

Minä. Piti oikein miettiä, että olenko kirjoittanut tuon.

Niin ja olen jo yli 50 ja olen edelleenkin saanut töitä. Olen kyllä reipas ja nuorekaskin. En kuitenkaan teinimäisesti nuorekas eli en kuitenkaan ole raihnainen tai mummomainen. En myöskään ole ronkeli töiden suhteen ja opin helposti uudetkin asiat.

Olen aina saanut työpaikan jos olen päässyt haastatteluun saakka. Olen nyt kuudennessa työpaikassani, ja varmaan tässä nyt jatkan eläkeikään saakka. Olen nyt 42-vuotias.

Ihan ensimmäistä työpaikkaani tarjottiin minulle kun olin teini-ikäinen, en edes itse hakenut sitä. Toista työpaikkaani hain ja pääsin tekemään ilta- ja viikonlopputöitä opiskelun ohessa. Valmistumisen jälkeen menin yhteen haastatteluun ja sain paikan samantien. Hämmästyin kun haastattelija alkoi puhua ensimmäisestä työpäivästä jne. Sitten muutimme eri paikkakunnalle ja olin työtön kolme kuukautta. Lähetin paljon hakemuksia, mutta en päässyt edes haastatteluun. Sitten tuli kutsu kahteen haastatteluun ja molemmat tarjosivat töitä. Valitsemassani paikassa oli haastattelujen jälkeen jotain testejä yms. Meitä oli kolme ihmistä niissä. Sain paikan. Olin paikassa vuosia kunnes jäin äitiys- ja perhevapaille. Niiden aikana aloin haaveilla uudesta ammatista. Hain koulutukseen ja pääsin. Vielä kouluaikana kävelin yhteen alan paikkaan esittelemään itseni ja kyselemään töitä, ja pääsin sinne. Valmistumisen jälkeen hain nykyiseen paikkaani ja olen siellä edelleen.

Olen kyllä aina ollut kiitollinen siitä, että olen heti ensimmäisellä hakemalla päässyt haluamaani koulutukseen ja työpaikkoihin, joissa olen käynyt haastatteluissa. Tiedän olevani onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina saanut työpaikan jos olen päässyt haastatteluun saakka. Olen nyt kuudennessa työpaikassani, ja varmaan tässä nyt jatkan eläkeikään saakka. Olen nyt 42-vuotias.

Ihan ensimmäistä työpaikkaani tarjottiin minulle kun olin teini-ikäinen, en edes itse hakenut sitä. Toista työpaikkaani hain ja pääsin tekemään ilta- ja viikonlopputöitä opiskelun ohessa. Valmistumisen jälkeen menin yhteen haastatteluun ja sain paikan samantien. Hämmästyin kun haastattelija alkoi puhua ensimmäisestä työpäivästä jne. Sitten muutimme eri paikkakunnalle ja olin työtön kolme kuukautta. Lähetin paljon hakemuksia, mutta en päässyt edes haastatteluun. Sitten tuli kutsu kahteen haastatteluun ja molemmat tarjosivat töitä. Valitsemassani paikassa oli haastattelujen jälkeen jotain testejä yms. Meitä oli kolme ihmistä niissä. Sain paikan. Olin paikassa vuosia kunnes jäin äitiys- ja perhevapaille. Niiden aikana aloin haaveilla uudesta ammatista. Hain koulutukseen ja pääsin. Vielä kouluaikana kävelin yhteen alan paikkaan esittelemään itseni ja kyselemään töitä, ja pääsin sinne. Valmistumisen jälkeen hain nykyiseen paikkaani ja olen siellä edelleen.

Olen kyllä aina ollut kiitollinen siitä, että olen heti ensimmäisellä hakemalla päässyt haluamaani koulutukseen ja työpaikkoihin, joissa olen käynyt haastatteluissa. Tiedän olevani onnekas.

Unohdin ihan vielä yhden työn! Oli yksi muukin työ, jota tein opiskelujen ohessa. Myös sen sain kun kävin vaan haastattelussa. Olin siinä paikassa vain muutamia kuukausia kun en jaksanutkaan tehdä kahta työtä opiskelujen lisäksi. Tuli haukattua liian iso pala. Jätin tämän työn pois ja jatkoin vaan toisessa mieluisammassa.

no kivat sulle. Minäpä taas voin syödä ihan mitä tahansa ikinä lihomatta. Onpa kiva kehuskella, jos täällä nyt sattuu joku pulskempi lukemaan. Tuntuu hassulta, että joku voi lihoa. Olis kiva, jos joskus voisin tehdä ruoka-annoksia tällaisen henkilön kanssa ja prepata hänet syömään vähän enemmän. Että olisko mitään apua.

Joo ei. Tiedän olevani vain ja ainoastaan onnekas kyseisessä asiassa. Sinä olet ollut onnekas työelämässä.

Sain ennen aina helposti töitä ja samaten kun valmistuin aikuisena yli 3-kymppisenä niin sain harjoittelupaikasta töitä kuten sinäkin. No sitten loukkaannuin tapaturmassa ja olen käytännössä työkyvytön, en tule enää koskaan työllistymään. Jos määräaikainen työkyvyttömyyseläke joskus evätään niin olen ja tulen todellakin olemaan jatkossakin työtön. Terveenä työllistyminen olikin aivan eri asia!

olen elämässäni hakenut kolmea työpaikkaa, ja kaikki sain. sen jälkeen toimin yrittäjänä. nyt on sen verran ikää, että jos joutuisin työttömäksi on varmaa etten ikänä pääsisi mihinkään työhön. pitää vain toivoa ettei tule konkurssia ennen eläkeikää.

No voit neuvoa ap miten saan töitä: kohta 40 v, ei koulutusta, ikävuodet 20-35 sekalaisia opintoja ja parin kk mittaisia töitä ja muutama mielisairaalareissu sekä muutama määräaikaisen eläkkeen jakso ja 4 kpl mt diagnooseja. Opiskelen nyt yliopistossa sosiaalialaa, pelkään ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita mutta hain kouluun kun olin vähän sekaisin enkä ajatellut järjellä.

Minä olen lähemmäs 60 ja oon saanut aina töitä. No, ei niitä montaa työpaikkaa ole ollutkaan ja yhdessä vierähti 25 vuotta. Työttömänäkin olin jonkin aikaa, mutta sen takia koska päätin että en halua tehdä mitään mikä ei yhtään motivoi ja se oli ajanjakso jolloin olin äärettömän uupunut ja halusin kerätä voimia. Nyt sain työpaikan joka on todella mukava ja viihdyn hyvin.

Minä kaipaan apua. Kerro itsestäsi, omasta koulutustaustastasi ja liitä osoite, johon voin ottaa yhteyttä jos koen, että tiedät mitä teet.

Minä. Olen yli 50, ja aina on töitä löytynyt. Olen sairaanhoitaja mikä selittänee asian.

Ikää on reilu nelkytä ja työkokemusta ravintolakeittiöistä sellanen kaksikymmentä vuotta, asun yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista ja en ole onnistunut siltojakaan polttamaan takanani. Niin voi kyllä sanoa ettei työttömyyttä tarvitse pelätä.

Vierailija kirjoitti:

Ootpas kun olet 50

Tuollakaan ei ole ollut merkitystä. Mä olen vaihtanut duunia 52 v, 54 v ja 59v aina parempaan

Työtön olen ollut omasta halustani 2 työn välissä 1 kk 23 v sitten ja sapattivuoden 58 v: nä

Olen peruskoulun aineenopettaja (äidinkieli ja kirjallisuus). Olen aina saanut jokaisen työn, jota olen hakenut, koska olen ollut valmis muuttamaan ties minne syrjäkylälle ympäri Suomen. Pätkät ovat olleet puoli vuotta tai koko vuosi, ja olen myös neuvottelemalla saanut aina palkallisen kesäloman (jossain susirajalla ei paljon ole vaihtoehtoja). Sitten kyllästyin kulkurielämään ja hain vakivirkaa. No, senkin sain. Se ei ole missään syrjässä vaan keskisuuressa kaupungissa. Tässä sitä ollaan oltu kymmenen vuotta, ja nyt perhe ja asuntolaina pitävät minut paikoillaan. Joskus kyllä on ihan hirveä tarve päästä liikkeelle, mutta salaan sen muilta tehokkaasti. Saa nähdä, kuinka kauan jaksan.

Lennosta vaihtaminen on aina helpointa. Ja kun on nuorena ollut niin onnekas että on saanut suht hyvän työpaikan heti kun on valmistunut, tai jopa ennen, niin helposti se siitä menee jos ei potkuja saa. Monet joutuu yyteissä pois ja se onkin sitten kylmää kyytiä kilpailla paikoista nuorempien ja paremmin koulutettujen kanssa.

Jonkun tilaston mukaan jopa kolme neljästä avoimesta työpaikasta täytetään työpaikan vaihtajalla eikä työttömällä. Silti työttömistäkin puolet työllistyy 3kk sisään ja lopuistakin 6kk sisään, että suurimmalla osalla työnsaanti on edelleen suht helppoa, riippuu paljon alasta.

Mutta suurin tekijä on edelleen vain silkka tuuri, se voi olla hyvää tai huonoa. Jos on suhteita tai muuten oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin mikäpä siinä.