Onko tällainen normaali äiti?
Oma äitini siis (en ole äitihullu vaan muuten vain hullu). En ole vieläkään päässyt selville siitä onko äitini ollut normaali.
- En saanut näyttää muita kuin positiivisia tunteita, jos olin surullinen vaikka isän juomisesta, vihainen tms niin äiti vetäytyi pois tai arvosteli minua
- Jouduin pakottamaan hänet peittelemään minut iltaisin, teki sen vastentahtoisesti
- En muista yhtään kertaa että olisin jutellut äidin kanssa mistään jotain ruoanlaittoa kummempaa
-Minua ei viety lääkäriin muuten kuin pää kainalossa
- Minulla oli kuitenkin ruokaa ja vaatteita ja äiti kävi vanhempainilloissa
Normaalia,melko normaalia, epänormaalia? En tiedä millaisia äidit yleensä on, ei ollut juuri ystäviä.
Kommentit (3)
Normaalia ennen. Lapsi ei ollut keskiössä kuten nykyään. Eikä se liika paapominen ole välttämättä lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Normaalia ennen. Lapsi ei ollut keskiössä kuten nykyään. Eikä se liika paapominen ole välttämättä lapsen etu.
Joo, ei ole kyllä tuokaan minun kasvatus, olen ollut esim mielisairaalassa 4 kertaa enkä koskaan töissä.
Yleistä, sodanjälkeinen sukupolvi kasvatti lapset juuri niin että tunteita ei näytetty, hyvä käytös oli sellainen mitä lapsilta vaadittiin ja valitettavasti ne tunteet liitettiin osaksi käytöstä, eli vain positiivisia tunteita sai näyttää. Lapsiin ei varmasti oltu niin kiinnytty kuin nykyään, lapsikuolleisuus on ollut suurempi, vuorovaikutustaidot eivät ole olleet mitenkään tutkittuja, lähinnä lapset ovat olleet toinen toistensa seurana, vanhempien tehdessä töitä ja monesti lapset ovat olleet töissä mukana, mikä nykyään ei tulisi kuuloonkaan..