Nyt kun järjestän omia nelikymppisiäni, mietin ketkä ovatkaan oikeita ystäviäni

Ekaa kertaa elämässäni olen järjestämässä juhlia itselleni, aion nimittäin pitää keväällä isot 40-vuotissynttärit. Ei mitään superökyä, mutta kuitenkin esim. kunnon bändi, laadukasta viiniä ja hyvä pitopalvelu. Olen aina ollut sinkku tai pikemminkin yksinelävä, ei myöskään lapsia, joten monet juhlat jääneet juhlimatta. Kolmekymppisten aikaan en ollut riittävän rohkea juhlimaan "vain" itseäni, mutta nyt tuntuu että haluan todellakin juhlia.

Nyt tuntuu kuitenkin aika oudolta, että he joita olen pitänyt läheisimpinä ystävinä, eivät ole edes alustavasti vahvistaneet osallistumistaan. Siis ihmiset, joiden häissä olen ollut kaasona, järjestänyt lukemattomia polttareita, vauvakutsuja, minun sohvalla on nukuttu silloin kun on ollut miehen kanssa vaikeaa, kenen lapsille olen kummina jne. On tullut vastauksia tyyliin "voi ei, se on siinä kuussa meidän perheen ainoa vapaa viikonloppu, kun on lasten kaverisynttäreitä ja muita, täytyy nyt katsoo pääsenkö". Yksi hyvä ystävä pitkältä ehdotti mukamas vitsillä, että "olisit järjestänyt synttärit Hoplopissa, niin tultaisiin" ja siis ilmoitti, että eivät pääse kun arki on jo niin hektistä.

Huvittavaa kyllä, että sen sijaan ei niin läheiset ystävät, joihin olen tutustunut viimeisten kymmenen vuoden aikana esim. töistä ja harrastuksista, ovat jo kuitanneet osallistumisensa. He ovat myös antaneet palautetta, että onpa hienoa kun juhlit ja sitten juhlitaan kunnolla. Eli sinänsä näyttää, että kivat juhlat tulossa, mutta en voi sille mitään että mua loukkaa vanhojen ja läheisten ystävien suhtautuminen. Olen siis ollut heidän perhejuhlissaan isossa osassa niin osallistujana mutta tosi paljon myös järjestelytiimeissä: polttarit, vauvakutsut, häät, lasten ristiäiset, lasten "aikuissynttärit". Nyt mietin, onko heidän mahdotonta nähdä minua missään muussa roolissa kuin aina iloisena pikku apurina.

Onko muilla tällaisia kokemuksia omien synttäreiden järjestelyistä?