Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka joutuvat pukemaan miehen?
12.02.2020 |
Siis ostamaan miehen vaatteet ettei ne näyttäisi ihan puliukolta?
Kommentit (18)
Meillä se makaa joka aamu eteisen lattialla kun kiskon sille talvihaalarit päälle, sitten kun vähän silmä välttää se jo taapertaa pitkin olohuonetta kuraisissa kengissä.
Sitten pakata se autoon ja tarkistaa että turvavyö on kiinni ajaa se työpaikalleen ja viedä kahvihuoneeseen leikkimään työkavereittensa kanssa.
Sama iltapäivällä takaperin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei puututa toistemme pukeutumiseen. Jos mies haluaa näyttää puliukolta niin näyttäkööt.
Minä pukeudun miten haluan, en ole Ken nukkeleikistä.
Ja sekös harmittaa, olen "kammottavasti pukeutunut", "tyylitön", "nuhjuinen", "ylipukeutunut", "solmio täytyy laittaa".
Ei siinä, näillä mennään.
Ainakin mieheni tulee niin köyhistä oloista lama-ajan Suomesta ettei hän ollut koskaan käynyt parturissakaan.
Rahaa ei saanut koskaan ja käytti veljensä vanhoja vaatteita. Niitä on vieläkin nurkissa. Tukka on hänelle pyhä asia. Pitkä hevitukka. Siitä hän ei ole vielä nelikymppisenäkään luopunut. Tuntuu sille että parturi on hänelle samalainen kuin hammaslääkäri monille ajatuksenakin.
Perhe ei yksinkertaisesti ollut niin varakas että olisi voinut opettaa tai antaa hänelle käyttörahaa. Potkivat pihalle kun täytti 18 vuotta.
Eli kodittomana kavereiden luona muutaman vuoden ja opiskeli samalla. Myöhemmin kun tapasin hänet niin häneltä löytyi paljon täitä ja luteita. Pituutta on 182cm ja painoa oli vain 56kg tarjosin ruokalasta hänelle lounaan
(Olimme samalla kurssilla) ja hän hyväksyi sen. Myöhemmin opin paljon lähiöelämästä lapsuudesta ja miten huonosti osa suomalaisista elikään ja elää vielä nykyäänkin. Täydellisessä puutteessa ja vieläpä tottumuksesta. Enhän minä keskiluokan tyttö koskaan osanut tuollaisesta elämästä tajutakaan.
Ei hän vieläkään mielellään käy parturissa tai osta mitään. Kun tapasin hänet niin hän saattoi olla päiviäkin syömättä. Ja totesi ettei huvita käydä missään. Eipä ihme kun ei ollut koskaan käynyt edes ravintolassa syömässä tai teatterissa, elokuvateatterista puhumattakaan.
Eikä ihme jos ei puliukon näköisenä huvita käydäkään.
Asia ei ole parantunut vaikka käy töissä ja säästöjä on.
On todella tärkeää että lapset oppivat käymään ostoksilla ja lapsille annetaan rahaa käyttöön.
Minusta tämä on suomalaisille jotenkin tyypillistä että nuukuutta ihannoidaan ja se on hyve.
Meillä annetaan ihan runsaasti rahaa lapsille käyttöön viikkorahana. Kolmetoista vuotias saa 200e viikkorahaa parhaimmillaan ja kehotamme säästämään tai ostamaan vaatteita ja menemään ulos kavereiden kanssa. Se on parasta ehkäisyä syrjäytymiselle.
Lama-ajalta selvisi paljon nuoria elossa, mutta aika moni on hyvin erikoinen ja moni meni eikä koskaan palannut. Mielestäni mieheni on edelleen tietyllä tapaa syrjäytynyt vaikkei tavallaan syrjäytynyt koskaan ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mieheni tulee niin köyhistä oloista lama-ajan Suomesta ettei hän ollut koskaan käynyt parturissakaan.
Rahaa ei saanut koskaan ja käytti veljensä vanhoja vaatteita. Niitä on vieläkin nurkissa. Tukka on hänelle pyhä asia. Pitkä hevitukka. Siitä hän ei ole vielä nelikymppisenäkään luopunut. Tuntuu sille että parturi on hänelle samalainen kuin hammaslääkäri monille ajatuksenakin.
Perhe ei yksinkertaisesti ollut niin varakas että olisi voinut opettaa tai antaa hänelle käyttörahaa. Potkivat pihalle kun täytti 18 vuotta.
Eli kodittomana kavereiden luona muutaman vuoden ja opiskeli samalla. Myöhemmin kun tapasin hänet niin häneltä löytyi paljon täitä ja luteita. Pituutta on 182cm ja painoa oli vain 56kg tarjosin ruokalasta hänelle lounaan
(Olimme samalla kurssilla) ja hän hyväksyi sen. Myöhemmin opin paljon lähiöelämästä lapsuudesta ja miten huonosti osa suomalaisista elikään ja elää vielä nykyäänkin. Täydellisessä puutteessa ja vieläpä tottumuksesta. Enhän minä keskiluokan tyttö koskaan osanut tuollaisesta elämästä tajutakaan.
Ei hän vieläkään mielellään käy parturissa tai osta mitään. Kun tapasin hänet niin hän saattoi olla päiviäkin syömättä. Ja totesi ettei huvita käydä missään. Eipä ihme kun ei ollut koskaan käynyt edes ravintolassa syömässä tai teatterissa, elokuvateatterista puhumattakaan.
Eikä ihme jos ei puliukon näköisenä huvita käydäkään.
Asia ei ole parantunut vaikka käy töissä ja säästöjä on.
On todella tärkeää että lapset oppivat käymään ostoksilla ja lapsille annetaan rahaa käyttöön.
Minusta tämä on suomalaisille jotenkin tyypillistä että nuukuutta ihannoidaan ja se on hyve.
Meillä annetaan ihan runsaasti rahaa lapsille käyttöön viikkorahana. Kolmetoista vuotias saa 200e viikkorahaa parhaimmillaan ja kehotamme säästämään tai ostamaan vaatteita ja menemään ulos kavereiden kanssa. Se on parasta ehkäisyä syrjäytymiselle.
Lama-ajalta selvisi paljon nuoria elossa, mutta aika moni on hyvin erikoinen ja moni meni eikä koskaan palannut. Mielestäni mieheni on edelleen tietyllä tapaa syrjäytynyt vaikkei tavallaan syrjäytynyt koskaan ollutkaan.
Mitähän mä just luin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai "miesvauvan"?
Taitaa olla alempien sosiaaliluokkien ja maalaisten ongelma. Mun ex oli tuollainen (hän oli maalta tosi köyhästä perhestä) ja näkyy yhäkin pukeutuvan yhtä suttuisesti. Ei esim. käytä puvun kanssa kravattia vaikka ilman muuta olisi vähemmän kalkkunan näköinen kaula piilossa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mieheni tulee niin köyhistä oloista lama-ajan Suomesta ettei hän ollut koskaan käynyt parturissakaan.
Rahaa ei saanut koskaan ja käytti veljensä vanhoja vaatteita. Niitä on vieläkin nurkissa. Tukka on hänelle pyhä asia. Pitkä hevitukka. Siitä hän ei ole vielä nelikymppisenäkään luopunut. Tuntuu sille että parturi on hänelle samalainen kuin hammaslääkäri monille ajatuksenakin.
Perhe ei yksinkertaisesti ollut niin varakas että olisi voinut opettaa tai antaa hänelle käyttörahaa. Potkivat pihalle kun täytti 18 vuotta.
Eli kodittomana kavereiden luona muutaman vuoden ja opiskeli samalla. Myöhemmin kun tapasin hänet niin häneltä löytyi paljon täitä ja luteita. Pituutta on 182cm ja painoa oli vain 56kg tarjosin ruokalasta hänelle lounaan
(Olimme samalla kurssilla) ja hän hyväksyi sen. Myöhemmin opin paljon lähiöelämästä lapsuudesta ja miten huonosti osa suomalaisista elikään ja elää vielä nykyäänkin. Täydellisessä puutteessa ja vieläpä tottumuksesta. Enhän minä keskiluokan tyttö koskaan osanut tuollaisesta elämästä tajutakaan.
Ei hän vieläkään mielellään käy parturissa tai osta mitään. Kun tapasin hänet niin hän saattoi olla päiviäkin syömättä. Ja totesi ettei huvita käydä missään. Eipä ihme kun ei ollut koskaan käynyt edes ravintolassa syömässä tai teatterissa, elokuvateatterista puhumattakaan.
Eikä ihme jos ei puliukon näköisenä huvita käydäkään.
Asia ei ole parantunut vaikka käy töissä ja säästöjä on.
On todella tärkeää että lapset oppivat käymään ostoksilla ja lapsille annetaan rahaa käyttöön.
Minusta tämä on suomalaisille jotenkin tyypillistä että nuukuutta ihannoidaan ja se on hyve.
Meillä annetaan ihan runsaasti rahaa lapsille käyttöön viikkorahana. Kolmetoista vuotias saa 200e viikkorahaa parhaimmillaan ja kehotamme säästämään tai ostamaan vaatteita ja menemään ulos kavereiden kanssa. Se on parasta ehkäisyä syrjäytymiselle.
Lama-ajalta selvisi paljon nuoria elossa, mutta aika moni on hyvin erikoinen ja moni meni eikä koskaan palannut. Mielestäni mieheni on edelleen tietyllä tapaa syrjäytynyt vaikkei tavallaan syrjäytynyt koskaan ollutkaan.
Miehelläsi kävi hyvä tuuri vaimon suhteen ja luultavasti välttyi syrjäytymiseltä sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan joudu "pukemaan". Kylla aikuinen mies osaa itse huolehtia itsestaan.
Omallani on hyva tyylitaju, vaatteet usein smart casual (paitapuseroita, slipovereja, liiveja, pitkahihaisia villapuseroita kauluspaidan paalla talvella, puvuntakki farkkujen ja t-paidan kanssa, Peaky Blinders - hattuja ja puuvillapipoja), eika tarvi ikina pelata, etta pukeutuu tilanteeseen vaarin.
Taman lisaksi "vapaaehtoisesti kaljuna" trimmaa paansa 1-2 kertaa viikossa, nyppii ylimaaraiset karvat pois nenasta, siistii kulmakarvat ja kay kerran kuussa parturissa trimmauttamassa partansa, jota itse kotona kampaa ja groomaa partaoljylla.
Ajelee myos kainalokarvansa ja trimmailee muutenkin vahan "sielta sun taalta".
Ei ole "keikari", mutta kylla aina erittain huolitellun nakoinen, varsinkin jos mennaan ns. ihmisten ilmoille. Kotona tietysti saattaa hengata kollareissa ja "wifebeater" -aluspaidassa. :)
Mies parka. Ei saa pukeutua niin kuin haluaa kun nainen haluaa esitellä hänet naurettavassa pellepuvussa, joka on vielä epäsopiva ja epäkäytännöllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puutu mieheni pukeutumiseen, ellei hän kysy neuvoa. Harvoin kysyy, mutta esim. tärkeämpiä juhlia varten haluaa joskus makutuomarin.
Kerran olen pukenut. Käskin miehen mennä selälleen sänkyyn ja sitten laitoin puseron, housut ja sukat. Sitten tuin miestä samalla kun hoputin "kävele vaan", portaat alas eteiseen, jossa puin miehen ylle kengät, talvitakin ja pipon. Sitten häntä jo tultiinkin hakemaan sairaalaan, kun verensokeri huiteli pilvissä. Mies oli siis vähällä kuolla. Diabetes muuttui kovan flunssan takia kakkostyypistä ykköstyypiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mieheni tulee niin köyhistä oloista lama-ajan Suomesta ettei hän ollut koskaan käynyt parturissakaan.
Rahaa ei saanut koskaan ja käytti veljensä vanhoja vaatteita. Niitä on vieläkin nurkissa. Tukka on hänelle pyhä asia. Pitkä hevitukka. Siitä hän ei ole vielä nelikymppisenäkään luopunut. Tuntuu sille että parturi on hänelle samalainen kuin hammaslääkäri monille ajatuksenakin.
Perhe ei yksinkertaisesti ollut niin varakas että olisi voinut opettaa tai antaa hänelle käyttörahaa. Potkivat pihalle kun täytti 18 vuotta.
Eli kodittomana kavereiden luona muutaman vuoden ja opiskeli samalla. Myöhemmin kun tapasin hänet niin häneltä löytyi paljon täitä ja luteita. Pituutta on 182cm ja painoa oli vain 56kg tarjosin ruokalasta hänelle lounaan
(Olimme samalla kurssilla) ja hän hyväksyi sen. Myöhemmin opin paljon lähiöelämästä lapsuudesta ja miten huonosti osa suomalaisista elikään ja elää vielä nykyäänkin. Täydellisessä puutteessa ja vieläpä tottumuksesta. Enhän minä keskiluokan tyttö koskaan osanut tuollaisesta elämästä tajutakaan.
Ei hän vieläkään mielellään käy parturissa tai osta mitään. Kun tapasin hänet niin hän saattoi olla päiviäkin syömättä. Ja totesi ettei huvita käydä missään. Eipä ihme kun ei ollut koskaan käynyt edes ravintolassa syömässä tai teatterissa, elokuvateatterista puhumattakaan.
Eikä ihme jos ei puliukon näköisenä huvita käydäkään.
Asia ei ole parantunut vaikka käy töissä ja säästöjä on.
On todella tärkeää että lapset oppivat käymään ostoksilla ja lapsille annetaan rahaa käyttöön.
Minusta tämä on suomalaisille jotenkin tyypillistä että nuukuutta ihannoidaan ja se on hyve.
Meillä annetaan ihan runsaasti rahaa lapsille käyttöön viikkorahana. Kolmetoista vuotias saa 200e viikkorahaa parhaimmillaan ja kehotamme säästämään tai ostamaan vaatteita ja menemään ulos kavereiden kanssa. Se on parasta ehkäisyä syrjäytymiselle.
Lama-ajalta selvisi paljon nuoria elossa, mutta aika moni on hyvin erikoinen ja moni meni eikä koskaan palannut. Mielestäni mieheni on edelleen tietyllä tapaa syrjäytynyt vaikkei tavallaan syrjäytynyt koskaan ollutkaan.
Miehelläsi kävi hyvä tuuri vaimon suhteen ja luultavasti välttyi syrjäytymiseltä sen takia.
Kauniisti sanottu, mutta minulla se onni kävi, kun löysin niin mahtavan ihmisen, jolla on runsas sisäinen maailma niin värikäs ja loputtoman humoristinen.
Jossain vaiheessa haluan nähdä hänet "ei niin gandalffina" :), mutta tyyli on vapaa. En puutu hänen ulkonäköönsä. Hän on todella komea omaperäisenäkin.
Mahdollisesta parturista on sovittu, mutta päivämäärä ei vielä ole tiedossa. Ehkä eläkkeellä?
Toivon kyllä että tuloeroille tehtäisi jotain radikaalimpaa. Meillä on nyt jo räikeää epäsuhtaa havaittavissa.
Esimerkiksi meidänkin perhettä voisi kyllä rehellisesti sanottuna verottaa kovempaa. Kyllä meillä kaikkea tarvittavaa on, vaikka keskituloisia ollaan.
Nämä on näitä ongelmia joiden kanssa joutuu kamppailemaan, kun oma taso ei riitä kuin debiiliin peräkammarin poikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin yhteen aikuisen miehen kanssa, jolla oli jo valmiiksi tyylitajua. En olisi koskaan ihastunut mihinkään resupekkaan.
Niinpä minulla on edelleen tyylikäs mies. Hän ostaa itse vaatteensa ja myös pesee ja silittää ne itse. Käyttää töissä pukua tai rennompina päivinä housujen ja irtotakin yhdistelmää. Vapaa-ajalla on aika urheilullinen, muttei ikinä lähtisi vaikka verkkareissa kauppaan.
En joudu pukemaan, itse pukee kyllä. Joskus kysyy mielipidettä laitanko tän vai tän, mutta ovat silti kummatkin asiallisia ja siistejä vaihtoehtoja. Kysyy osin siksi, että mulla on joitain vaatteita kohtaan tykäämisjuttuja, tykkään jostain hänen vaatteistaan siksi, että sopivat hänelle ja hänen persoonansa.
Emme siis puutu toistemme vaatteisiin, mutta kysymme joskus toisiltamme mielipiteitä, ihan mukavaa ja hyvässä hengessä sen teemme.
Eka mieheni oli kyllä joskus laiska vaihtamaan esimerkiksi, kenkiään kun menimme vaikka kauppaan, hänelle joskus sanoin, että vaihda siistimmät kengät tai laita farkut eikä verkkarit. Mutta en mitenkään häntäkään vaatettanut.
Mielestäni siisti ja asianmukainen vaatetus, hammashygienia ja muukin hygienia ovat perusjutut jotka pitää itse aikuisen ihmisen, myös miehen, hallita pääpiirteittäin itse.
Vois miehiltä päästä poru jos nainen ei ikinä panostais ulkonäköön, mutta miehiltähän ei saa mitään odottaa.
Muistelen kauhulla yhtä exääni, jonka kanssa sai aina käydä keskustelua ja tappeluitakin siitä, että missä vaatteissa on oikein lähdössä kaupungille/sukulaisiin/juhliin. Olisi niissä risaisen nuhjuisissa mökki/kotivaatteissa mennyt milloin mihinkin. Ei enää ikinä.
Tosin tapailin hetken myös miestä, joka kohteli minua samoin, kun en pukeutunut tarpeeksi naisellisesti vaikka ravintolaan :D
Taitaa olla aika yleistä:-)
mies52v