Lue keskustelun säännöt.
Elämänmuutos ja parisuhde
Annamanna^
12.02.2020 |
Onko linjoilla ketään elämänmuutoksen tehnyttä, pitkässä parisuhteessa olevaa? Onko elämänmuutoksella ollut vaikutusta parisuhteeseen?
Olen kolmen lapsen perheenäiti, ja aviovuosia takana 13.
Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista kriisiä, ja nyt tuntuu että olemme vääjäämättä luisumassa seuraavaan.
Vuosi sitten parannuttuani vakavasta sairaudesta, päätin laittaa elämäntapani täydelliseen remonttiin.
Ennen elämäni koostui lähinnä syömisestä ja kotona löhöilystä. Pienten lasten kotiäitinä tuntui, ettei aikaa liikunnalle ole, ja etten kykene hallitsemaan ruokahimojani.
Iltaisin istuimme miehen kanssa sohvalla, ja mätimme suuhumme epäterveellisiä herkkuja.
Olin jatkuvasti väsynyt, ja liikunta koostui lähinnä lasten kanssa ulkoilusta. Halusin olla lasten kanssa mahdollisimman paljon, jopa oman hyvinvointini kustannuksella.
Koin, että en voi huolehtia itsestäni, koska lapset menevät tärkeysjärjestyksessä edelleni.
Lienee sanomattakin selvää, että olin todella ylipainoinen. Olin sitä mieltä, etten kertakaikkiaan kykene pudottamaan painoa. Minulla ei vaan olisi tahdonvoimaa siihen.
Yhtäkkiä havahduin asiaan, ja päätin että nyt riittää.
Hankin kuntosalikortin ja pt:n, ja aloin liikkua ja syömään oikein. Tajusin, että lapseni eivät kiitä uhriutumisestani jos sydämeni pettää viisikymppisenä valtavan painoni alla.
Laihduin ja virkistyin kaikin puolin, ja kuin varkain aloin tekemään muutoksia elämän muissakin osa-alueissa. Päätin muuttaa junnaavan urakehitykseni, ja opiskella lisää.
Nyt on painoa pudonnut yli 60 kg ja opinnot käynnissä, joskin eivät vielä valmiit. Olen aktiivinen, liikun päivittäin ja touhuan kaikenlaista. Harrastan lasten kanssa uusia juttuja, ja koen elämäni mielekkääksi.
Valitettavasti puolisoni ei kuitenkaan jaa aktiivista elämäntapaani. Hän katsoo iltaisin tv:tä, pelaa ja syö noutopizzoja. Hänestä ei saa seuraa lenkkipoluille tai kiipeilyhalliin, uimahalliin tai lasten kanssa sulkapallokentille. Häntä ärsyttää muuttuneet urasuunnitelman, sekä se, että puhkun intoa liiketoimintasuunnitelmaa väkertäessäni.
Puolisoa turhauttaa myös se, kun teen tarkkoja budjettilaskelmia suunnitellessani talouttamme ja säästäessäni rahaa pahan päivän varalle.
Mieheni ei osaa säästää tai hahmottaa rahankäyttöään, ja tästä syystä muutoksen jälkimainingeissa halusin myös muuttaa rahankäyttöämme niin, että kumpikin siirtää taloustilille prosentuaalisesti saman verran, ja saa tehdä omilla rahoillaan mitä huvittaa.
Itse olen aloittanut säästämisen ja lasken rahavarani tarkasti, mies tuhlaa omansa heti ja pyytelee minulta bensarahaa.
Pahoittelen pitkää tekstiä, kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (16)
Jätä se sika! Tätähän sä täältä hait, eikös niin? Nyt voit palata innosta puhkuen väkertelemään taas jotain joutavanpäiväistä joka ei oikeasti johda mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä olen hyvä, minä teen hyviä juttuja, mies on paha, mies tekee vain pahoja juttuja. Minä olen enkeli ja mies on roisto"
Samat tarinat täällä ketjusta toiseen, päivästä toiseen, vuodesta toiseen"
Onnea muutoksesta ja painonpudotuksesta. Älä anna miehen syyllistää tai vetää sinua takaisin huonoihin elämäntapoihin ja sisällöttömään elämään.
Valitettavasti et pysty muuttamaan toista ihmistä, ja jos miestä ei kiinnosta syömistapojen muutos tai liikkuminen, sitten et voi asialle mitään.
Aika tyypillistä sinänsä, että kumppani ärsyyntyy, kun toinen muuttuu. Taustalla voi olla epävarmuutta itsestä ja suhteen tilasta tai pelkoa menetyksestä.
Mikä miehen rooli ylipäätään on perheessänne? Tekeekö hän mitään kotona? Hoitaako puolet kotitöistä, katsooko lasten perään? Entä parisuhteen tila muuten? Onko romantiikkaa? Kannattaa miettiä näitäkin asioita. Aiemmin teitä yhdisti löhöily, roskaruoan syöminen ja yhteiset rahat. Mitä sen alla on?
Kauheita kommentteja olet saanut (ei niin yllättäen). Mahtava elämänmuutos! Itse olen aina ollut hoikka, mutta liikkumaton. Pari vuotta sitten päätin, että nyt saa riittää. Siitä asti olen lisännyt liikuntaa ja voi että tuntuukin hyvältä! Päätin tehdä liikunnasta loppuelämän elämäntavan ja aloittaa niin pienin ja hitain askelin, että tuntuu hyvältä. Tuo oivallus oli ratkaiseva. Aikaisemmin olen aloittanut liian kovasti ja hetken kuluttua homma on jäänyt kokonaan kun on tuntunut niin pahalta ja vastenmieliseltä.
Ymmärrän, että elämänmuutoksesi on ollut niin iso, että miehesi ei ole pysynyt mukana. Koita houkutella yhteen muutokseen kerrallaan mukaan ja ajan kanssa, kiirehtimättä. Isot muutokset eivät tapahdu nopeaa. Ole kärsivällinen ja ymmärtävöinen. Muutos täytty saada häneenkin sisältäpäin lähteväksi. Tsemppiä!
En minäkään osaa sanoa mitään tuohon. On erilaiset arvot. Niinhän sitä monella on. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin on.
Tuohon rahan säästämiseen ja tuhlaamiseen sen verran, että meillä on samalla tavalla. Minä säästän siksi tilille, josta mies ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea muutoksesta ja painonpudotuksesta. Älä anna miehen syyllistää tai vetää sinua takaisin huonoihin elämäntapoihin ja sisällöttömään elämään.
Valitettavasti et pysty muuttamaan toista ihmistä, ja jos miestä ei kiinnosta syömistapojen muutos tai liikkuminen, sitten et voi asialle mitään.
Aika tyypillistä sinänsä, että kumppani ärsyyntyy, kun toinen muuttuu. Taustalla voi olla epävarmuutta itsestä ja suhteen tilasta tai pelkoa menetyksestä.
Mikä miehen rooli ylipäätään on perheessänne? Tekeekö hän mitään kotona? Hoitaako puolet kotitöistä, katsooko lasten perään? Entä parisuhteen tila muuten? Onko romantiikkaa? Kannattaa miettiä näitäkin asioita. Aiemmin teitä yhdisti löhöily, roskaruoan syöminen ja yhteiset rahat. Mitä sen alla on?
Hei ja kiitos vastauksestasi.
Koen, että pohjimmiltaan meitä yhdistää hyvä huumorintaju ja se, että parhaimmillaan meillä on todella hauskaa yhdessä.
En usko että eteeni voisi koskaan (edes ystävänä) tulla ihmistä jonka kanssa minulla voisi olla yhtä hauskaa, ja jonka kanssa voisin tuntea samaa yhteenkuuluvuudentunnetta kuin hyvinä aikoina mieheni kanssa.
Pitkän suhteemme johdosta meille on kehittynyt valtavan syvä kumppanuus, enkä tästä syystä halua alkaa eroa tekemään.
Uskon, että jokaisessa liitossa tulee vastaan myös pitkiä taantumusaikoja, mutta niistä pääsee yli jos halua riittää. Ja minulla riittää.
Tällä hetkellä aiheutamme ärtymystä toinen toisessamme, ja olet varmasti oikeassa että se ei elämäntapamuutoksen kohdalla ole mikään ihme.
Romantiikkaa meillä on vähän. Mies on joutunut muutokseni myötä ottamaan enemmän vastuuta kodista ja lapsista, ja se luullakseni saa hänet tuntemaan epäoikeudenmukaisuutta.
Hän eittämättä kokee omien töidensä lisääntyneen aiemmasta, kun olen itse opetellut luovuttamaan kapulan välillä hänelle ja ottamaan omaa aikaa.
Aloin tässä kirjoittaessani pohtia omaa muutostani suhteessa häneen, en ole enää yhtä tarvitseva. Muutokseni ei ole ollut pelkkä paino, vaan oma itsetuntoni on kasvanut huomattavasti suhteessa aiempaan minääni. Tämän johdosta teen enemmän asioita yksin, ja olen oppinut nauttimaan siitä.
Tämä ei tietenkään ole pois rakkaudesta puolisoa kohtaan, mutta hän saattaa kokea niin.
Pohdin myös, että mies saattaa myös olla mustasukkainen (vaikkei myönnä, eikä ole syytä) tai tuntea itsensä huonoksi elämäntapojensa vuoksi.
Ehkä hän kokee huonoa omaatuntoa omasta terveydestään, ja ärsyyntyy sen vuoksi minuun.
Vierailija kirjoitti:
Kauheita kommentteja olet saanut (ei niin yllättäen). Mahtava elämänmuutos! Itse olen aina ollut hoikka, mutta liikkumaton. Pari vuotta sitten päätin, että nyt saa riittää. Siitä asti olen lisännyt liikuntaa ja voi että tuntuukin hyvältä! Päätin tehdä liikunnasta loppuelämän elämäntavan ja aloittaa niin pienin ja hitain askelin, että tuntuu hyvältä. Tuo oivallus oli ratkaiseva. Aikaisemmin olen aloittanut liian kovasti ja hetken kuluttua homma on jäänyt kokonaan kun on tuntunut niin pahalta ja vastenmieliseltä.
Ymmärrän, että elämänmuutoksesi on ollut niin iso, että miehesi ei ole pysynyt mukana. Koita houkutella yhteen muutokseen kerrallaan mukaan ja ajan kanssa, kiirehtimättä. Isot muutokset eivät tapahdu nopeaa. Ole kärsivällinen ja ymmärtävöinen. Muutos täytty saada häneenkin sisältäpäin lähteväksi. Tsemppiä!
Kiitos! ❤️ Hyviä näkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mikä pointti tässä nyt on? Puhukaa tai erotkaa?
Miksi pitäisi erota? Mihin se olisi ratkaisu? Pointti löytyy ensimmäisestä virkkeestä, jos ystävällisesti lukisit sen uudelleen.
Voi jessus että ihmiset osaa olla täällä ilkeitä. Mitä ihmeen iloa siitä voi itselleen saada, että on ihan p-läpi toiselle? Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä nämä kamalat kommentit? Onko ihmisillä niin paha olla että kun jollain tuntuu menevän hyvin, on hänet pakko vetää alas?
Onnea ap elämänmuutoksesta! Voi kumpa ihmiset ymmärtäisivät terveellisten elämäntapojen ja liikunnan tärkeyden ja hyvän olon, ja sen, ettei ne ole mahdotonta kenellekään. Ihmiset voisivat niin paljon paremmin, henkisesti ja fyysisesti. Oletko puhunut miehellesi nimenomaan terveyden kannalta, että haluat nähdä lastesi kasvavan ja elää pitkään, ja toivot että myös hän priorisoisi tämän? Ja millaista esimerkkiä haluatte näyttää lapsillenne, jotta heistä kasvaa aktiivisia ja terveitä aikuisia? Jos teet terveellistä ruokaa kotona, tilaako hän silti omat pizzansa?
Omassa parisuhteessa olemme molemmat urheilullisia, käymme yhdessä juoksemassa ja molemmat käyvät omilla kuntosaleillaan. Toisaalta sateisena sunnuntaina saatamme juurikin hakea pizzaa ja löhötä sohvalla koko päivän, ja se on mielestäni tärkeintä, että kumppanista löytyy molemmat puolet. Jos yrittäisit luoda uuden rytmin koko perheelle, että arkisin syödään yhdessä terveellisesti ja käydään liikkumassa, ja viikonloppuisin on karkkipäivä ja kaikki saavat tehdä mitä tykkää? Ehkä miehellesi juuri aloittaminen on vaikeinta ja mieleen on iskostunut kuva, että hän ei tykkää liikkua, ja tämä muuttuu kun pienin askelin saa lisättyä liikuntaa ja pudotettua painoa. Taemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä kamalat kommentit? Onko ihmisillä niin paha olla että kun jollain tuntuu menevän hyvin, on hänet pakko vetää alas?
Onnea ap elämänmuutoksesta! Voi kumpa ihmiset ymmärtäisivät terveellisten elämäntapojen ja liikunnan tärkeyden ja hyvän olon, ja sen, ettei ne ole mahdotonta kenellekään. Ihmiset voisivat niin paljon paremmin, henkisesti ja fyysisesti. Oletko puhunut miehellesi nimenomaan terveyden kannalta, että haluat nähdä lastesi kasvavan ja elää pitkään, ja toivot että myös hän priorisoisi tämän? Ja millaista esimerkkiä haluatte näyttää lapsillenne, jotta heistä kasvaa aktiivisia ja terveitä aikuisia? Jos teet terveellistä ruokaa kotona, tilaako hän silti omat pizzansa?
Omassa parisuhteessa olemme molemmat urheilullisia, käymme yhdessä juoksemassa ja molemmat käyvät omilla kuntosaleillaan. Toisaalta sateisena sunnuntaina saatamme juurikin hakea pizzaa ja löhötä sohvalla koko päivän, ja se on mielestäni tärkeintä, että kumppanista löytyy molemmat puolet. Jos yrittäisit luoda uuden rytmin koko perheelle, että arkisin syödään yhdessä terveellisesti ja käydään liikkumassa, ja viikonloppuisin on karkkipäivä ja kaikki saavat tehdä mitä tykkää? Ehkä miehellesi juuri aloittaminen on vaikeinta ja mieleen on iskostunut kuva, että hän ei tykkää liikkua, ja tämä muuttuu kun pienin askelin saa lisättyä liikuntaa ja pudotettua painoa. Taemppiä ap!
Kiitos viestistäsi ja vinkeistä, otan niistä koppia.
Minusta tuntuu että juuri tuo aloittaminen on hänelle vaikeaa. Hän ei myöskään koe elämänmuutosta yhtä tarpeellisena kuin minä, sillä ylipainoa hänellä on vain muutama kilo, pizzoista, kebabeista ja lenkkimakkaroista huolimatta.
Hän tekee erittäin fyysistä työtä, minkä ansiosta kilot eivät kerry samoin kuin minulle. Hän myös laihtuu halutessaan nuo muutamat kilot hyvin pienillä muutoksilla, esimerkiksi vaihtamalla iltaöisen pizzan lihapiirakoihin ja lenkkimakkaraan. Mies syö vain kahdesti päivässä, ei siis yleensä aterioi meidän kanssamme.
Hänellä ei ole ruoka-aikoina nälkä, mikä ei tietysti ole mikään ihme kun tankkaa omilla aterioillaan niin paljon.
Minä ja lapset pidämme pääsääntöisesti kiinni säännöllisestä ateriarytmistä ja pidämme herkkupäivän lauantaisin, jolloin syömme karkkia ja teemme pizzaa.
Luulen, ettei mies halua ajatella terveellisten elämäntapojen esimerkin merkitystä. Hän kokee, että ruokavaliolla ei ole niin paljon merkitystä jos paino pysyy kurissa, vaikka toisaalta haluaakin lasten harrastavan liikuntaa. Kun keskustelemme asiasta, mies sanoo ettei missään nimessä antaisi lasten syödä samoin, ja siksi syökin yleensä vasta illalla lasten nukahdettua.
Täytyy varmaan yrittää lähentyä miehen kanssa enemmän ja löytää joku mukava yhteinen juttu, vaikka sellainen mikä olisi yhtä uutta molemmille.
Kenties tätä kautta saisimme kiinni yhteisestä tekemisestä, ja sitä kautta hänkin innostuisi huomatessaan että olen edelleen sama ihminen, vaikken valvo hänen kanssaan tv:n ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuo yhteinen ruoka on niin tärkeää? Miksi mies ei voi elää kuten haluaa? Itsepähän tekee valintansa, jos haluaa kuolla nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo yhteinen ruoka on niin tärkeää? Miksi mies ei voi elää kuten haluaa? Itsepähän tekee valintansa, jos haluaa kuolla nuorempana.
Nimenomaan tässä on se dilemma.
Periaatteessahan sillä ei olekaan merkitystä, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Tottakai mies voi syödä yksin, jäädä kotiin kun lähdemme uimahalliin tai ulkoilemaan, nukkua pitkään ja valvoa myöhään.
Ongelma on siinä, että huomaan aiheuttavani hänessä ärtymystä muutoksellani, ja hän minussa sillä että elämämme poikkeaa niin paljon toisistaan.
Niitä hetkiä joita ennen vietimme yhdessä, ei enää ole, mutta haluaisin keksiä uusia tapoja.
Mielestäni täysin erilliset elämät eivät kuulu avioliittoon tai perhe-elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annamanna^ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä kamalat kommentit? Onko ihmisillä niin paha olla että kun jollain tuntuu menevän hyvin, on hänet pakko vetää alas?
Onnea ap elämänmuutoksesta! Voi kumpa ihmiset ymmärtäisivät terveellisten elämäntapojen ja liikunnan tärkeyden ja hyvän olon, ja sen, ettei ne ole mahdotonta kenellekään. Ihmiset voisivat niin paljon paremmin, henkisesti ja fyysisesti. Oletko puhunut miehellesi nimenomaan terveyden kannalta, että haluat nähdä lastesi kasvavan ja elää pitkään, ja toivot että myös hän priorisoisi tämän? Ja millaista esimerkkiä haluatte näyttää lapsillenne, jotta heistä kasvaa aktiivisia ja terveitä aikuisia? Jos teet terveellistä ruokaa kotona, tilaako hän silti omat pizzansa?
Omassa parisuhteessa olemme molemmat urheilullisia, käymme yhdessä juoksemassa ja molemmat käyvät omilla kuntosaleillaan. Toisaalta sateisena sunnuntaina saatamme juurikin hakea pizzaa ja löhötä sohvalla koko päivän, ja se on mielestäni tärkeintä, että kumppanista löytyy molemmat puolet. Jos yrittäisit luoda uuden rytmin koko perheelle, että arkisin syödään yhdessä terveellisesti ja käydään liikkumassa, ja viikonloppuisin on karkkipäivä ja kaikki saavat tehdä mitä tykkää? Ehkä miehellesi juuri aloittaminen on vaikeinta ja mieleen on iskostunut kuva, että hän ei tykkää liikkua, ja tämä muuttuu kun pienin askelin saa lisättyä liikuntaa ja pudotettua painoa. Taemppiä ap!
Kiitos viestistäsi ja vinkeistä, otan niistä koppia.
Minusta tuntuu että juuri tuo aloittaminen on hänelle vaikeaa. Hän ei myöskään koe elämänmuutosta yhtä tarpeellisena kuin minä, sillä ylipainoa hänellä on vain muutama kilo, pizzoista, kebabeista ja lenkkimakkaroista huolimatta.
Hän tekee erittäin fyysistä työtä, minkä ansiosta kilot eivät kerry samoin kuin minulle. Hän myös laihtuu halutessaan nuo muutamat kilot hyvin pienillä muutoksilla, esimerkiksi vaihtamalla iltaöisen pizzan lihapiirakoihin ja lenkkimakkaraan. Mies syö vain kahdesti päivässä, ei siis yleensä aterioi meidän kanssamme.
Hänellä ei ole ruoka-aikoina nälkä, mikä ei tietysti ole mikään ihme kun tankkaa omilla aterioillaan niin paljon.Minä ja lapset pidämme pääsääntöisesti kiinni säännöllisestä ateriarytmistä ja pidämme herkkupäivän lauantaisin, jolloin syömme karkkia ja teemme pizzaa.
Luulen, ettei mies halua ajatella terveellisten elämäntapojen esimerkin merkitystä. Hän kokee, että ruokavaliolla ei ole niin paljon merkitystä jos paino pysyy kurissa, vaikka toisaalta haluaakin lasten harrastavan liikuntaa. Kun keskustelemme asiasta, mies sanoo ettei missään nimessä antaisi lasten syödä samoin, ja siksi syökin yleensä vasta illalla lasten nukahdettua.
Täytyy varmaan yrittää lähentyä miehen kanssa enemmän ja löytää joku mukava yhteinen juttu, vaikka sellainen mikä olisi yhtä uutta molemmille.
Kenties tätä kautta saisimme kiinni yhteisestä tekemisestä, ja sitä kautta hänkin innostuisi huomatessaan että olen edelleen sama ihminen, vaikken valvo hänen kanssaan tv:n ääressä.
Onneksi olkoon, muutokset ovat aina isoja juttuja eikä tidellakaanqome helppoa onnistua!😊
Kuitenkin kyseenalaistaisin sitä, että vaaditko liikaa kumppanisi muuttumista myös? Viesteistäsi paistaa läpi vähän sellainen "olen nähnyt valon ja tiedän miten paljon parempaa elämä voi olla", mutta se ei ehkä ole mitö kumppanisi haluaa, eikä ole oikein häneltä sitä vaatia tai tuputtaa.
Jutelkaa mieluummin siitä, mitä sinun muutoksesi on merkinnyt hänelle. Kuuntele hänen tunteitaan ja ota hänet huomioon😊
Tiedän, että tämä on TÄYSIN eri tilanne, mutta ehkä antas vähän kuvaa mitä haen. Suhteen alussa riitelimme usein miehen kanssa siivoamisesta. Hän aloitti joka vapaapäivän siivoamalla, koska pystyi omien sanojensa mukaan rentoutus paremmin kun on ensin tehnyt jotain kotihommia. Itse taas inhosin tätä ja siivosin väkisin ja kärttyillen hänen kanssaan, mutta oli huono omatunto jos katselin vierestä kun toinen siivoaa yksin, joten tunsin että oli pakko auttaa. Loppupäivän kiukuttelin kun mikäkin kakara sitä, etten saa ikinä rentoutua vapaapäivinä.
Juttelimme vihdoin vuoden jälkeen asiasta ja selvisi, että ei miestä ollenkaan haittaa se, että itse jään löhöilemään kun hän siivoaa, sillä hän tietää ettei se oli mun tapa aloittaa vapaapäivä! Minulta lähti huono omatunto kun ei ollut pakko auttaa, sain rauhassa rentoutua enkä ahdistunut miehen siivoamisista, eli riitaa ei tullut! Lopulta jopa ihan omasta halustani auttelen välillä kun se oman pääni sisällä olettamani painostus siivoamiseen lähti!
Eli jos pystyt siihen, ettet vaadi mieheltäsi muutosta etkä tuputa, vaan teet hänelle selväksi että hän on aivan yhtä rakas vieläkin etkä ole vaihtamassa häntä sporttisempaan etkä vaatimassa elämäntaparemppaa, voi hyvin olla että mies innostuu kun paine pakosta häviää😊
Annamanna^ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuo yhteinen ruoka on niin tärkeää? Miksi mies ei voi elää kuten haluaa? Itsepähän tekee valintansa, jos haluaa kuolla nuorempana.
Nimenomaan tässä on se dilemma.
Periaatteessahan sillä ei olekaan merkitystä, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Tottakai mies voi syödä yksin, jäädä kotiin kun lähdemme uimahalliin tai ulkoilemaan, nukkua pitkään ja valvoa myöhään.Ongelma on siinä, että huomaan aiheuttavani hänessä ärtymystä muutoksellani, ja hän minussa sillä että elämämme poikkeaa niin paljon toisistaan.
Niitä hetkiä joita ennen vietimme yhdessä, ei enää ole, mutta haluaisin keksiä uusia tapoja.Mielestäni täysin erilliset elämät eivät kuulu avioliittoon tai perhe-elämään.
Niin. Kuten sanoitkin: pitää löytää niitä uusia yhteisiä tapoja. Ja muilta osin antaa toisen elää sitä elämää, mitä haluaa.
Niin siis mikä pointti tässä nyt on? Puhukaa tai erotkaa?