Lue keskustelun säännöt.
Kun hyvätuloinen mies ei ymmärrä miksi opiskelijana työllistyminen ahdistaa
11.02.2020 |
Olen töitä etsivä opiskelija, mies korkeasti koulutettu ja hyvin palkattuna kahdessa eri työssä. On todella turhauttavaa koko työnhaku, koska sain taas mailiini viestin miten en valitettavasti tullut valituksi niinkään vaativaan tehtävään kuin asiakaspalvelijaksi paikkaan X ja sitten taas mies on parhaillaankin mukana sellaisessa rekryssä, johon hänet kutsuttiin mukaan. Vaikka ensi viikolla on viimeinen haastattelukierros, niin paikka on silti varma ja hänen palkkansa nousee taas tonnilla.
Hän hokee minulle koko ajan, miten minun pitää äkkiä etsiä kesäksi töitä, mutta itselläni oli haaveissa jatkaa kesälläkin opiskeluita että pääsen syksyllä harkkaan ja valmistumaan. Töitten hakeminen on silti fiksua, mutta jokseenkin turhauttaa miehen asenne ja paasaaminen siitä, miten kaikki työnteko kannattaa. Hän ei ymmärrä, että kesken opintojen on todella vaikea löytää töitä ja sovittaa niitä aikatauluihin, mutta varsinkin tämä koko rekrytointisirkus uuvuttaa jo ajatuksena. Olen hakenut miljooniin paikkoihin, päässyt puolesta haastatteluihin, mutta kaikista on tullut "Ei kiitos tällä kertaa", koska olen säikähtänyt sitä teatteria tai ujouteni estää heittäytymisen kylmiltään haastatteluissa tuleviin tilanteeseen. En usko, että mieheni kestäisi minuuttiakaan sitä mitä joudun kestämään itse, mutta välillä olen todistanut niin räikeitä tilanteita että iltalehdet kirjottaisi niistä varmasti jos voisin todistaa. En voi myöskään käsittää, miksi 800e kuukaudessa oleviin aspapaikkoihin kilpailutetaan niin paljon nuoria ihmisiä ja niin typerillä tempuilla, varsinkin kun työnkuva ei ole mitenkään erityisiä taitoja vaativa.
Kaava on tullut tässä tutuksi. Ensin rekrytoija soittaa, että olen juuri se henkilö jonka he haluavat haastatteluun, kyselevät ummet ja lammet ja pyytävät paikalle. Tulen sovittuna ajankohtana, jutellaan hetki. Jos tässä kohtaa rekrytoija ei löydä papereistani mitään outoa, niin seuraavaksi tuleva työnantaja aloittaa painostuksen. JTuleva työnantaja kyselee jotain aivan asiatonta, pistää pitämään puheen aiheesta minuutin varoitusajalla isolle yleisölle (niin kuin finnkinolla oli kerran) tai selkeästi osoittaa, etten vain ole kelvollinen heidän tehtäviinsä. Joskus haastattelu menee todella hyvin, mutta saan silti "Valinta ei koske juuri sinua, he pitivät sinusta paljon mutta kiitos ei" puhelun ja kehoituksen hakea muita paikkoja. Yhdestä paikasta sain töitä suhteilla, mutta lopetin siellä hyvin nopeasti epäasiallisten työolosuhteiden takia. Pomo halusi maksaa palkat viinoissa ja rähisi joka käänteessä siihen sävyyn, ettei sinne kannattanut jäädä.
Mies ei ymmärrä mitenkään päin, miksi en jaksaisi ryhtyä koko hanttihommasirkukseen, jos rekrytointi on pelkkää nöyryytystä kerta toisensa jälkeen. Olen ihan tyytyväinen opintotukeen ja lainaan, koska en vaadi nyt muuat kuin pikaista valmistumista, jotta pääsisin oman alan töihin oikealla palkkauksella. Joka viikkoinen riitamme siis koskee sitä, miksi en uskalla hakea enää yhteenkään huonekaluliikkeeseen, kauppaan tai mihinkään töihin, koska olen lopen kyllästynyt puurtamaan pienellä palkalla ja kuuntelemaan hankalia esimiehiä tai asiakkaita. Tapasin nimittäin mieheni samoihin aikoihin kun lopetin logistiikka-alan hommat ja sain korkeakoulupaikan.
Kommentit (32)
Jäi vielä puuttumaan se, että tämän rekrytointisirkuksen lisäksi en kauheasti kaipaa työnkuvaakaan, vaikka hommat luonnistuisivat silti. Onko kukaan samassa tilanteessa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä se nykyajan orjuus on. En yhtään enää ihmettele sitä miksi niin moni nuori on jo työkyvyttömyyseläkkeelle ja joku mt-diagnoosi isketty päälle. Tuohan on ihan sairasta touhua. Ja ap, miehesi on täys Ääliö kokkare.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se nykyajan orjuus on. En yhtään enää ihmettele sitä miksi niin moni nuori on jo työkyvyttömyyseläkkeelle ja joku mt-diagnoosi isketty päälle. Tuohan on ihan sairasta touhua. Ja ap, miehesi on täys Ääliö kokkare.
En rehellisesti jaksa sitä, että ihan yksinkertaisimpiinkin töihin vaaditaan joku tonnin maksava kurssi, rekrytointi on teatterin pääsykoe, kysellään aivan käsittämättömiä ja hakijat karsitaan sen perusteella miten he pärjäävät sanallisessa pokkakilpailussa. Minut on karsittu nyt muutaman kerran huonon ruotsinnumeron takia pois, vaikka tehtävä oli hyllyjen täyttämistä. Siihen päälle kaikki nämä kavereitten kauhutarinat esimiehistä, jotka eivät anna yhtään armoa, niin ei vain enää pää riitä tähän touhuun. Olen kerrankin tullut itkien pois rekrytointitilaisuudesta. Silloin soitin eteenpäin, mutta minulle sanottiin, ettei se ole laitonta, vain asiatonta. Ap
Etkö ymmärrä itse, miten tärkeää olisi saada töitä, mitä tahansa töitä? Kyllä, se on vaikeaa. Tiedän kokemuksesta. Mutta ei sillä ole väliä miten vaikeaa se on, ei sen toteaminen auta sinua saamaan töitä. Sinun kannattaa kuunnella ihmistä joka pärjää työelämässä, hänellä voi olla hyviä vinkkejä. Tuo valitus ei auta, työpaikkoja on vähän ja niistä joutuu tappelemaan.
Miksi välität niin paljon miehen mielipiteistä? Tai työpaikasta, kun tuo kuulostaa pään hakkaamiselta seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä itse, miten tärkeää olisi saada töitä, mitä tahansa töitä? Kyllä, se on vaikeaa. Tiedän kokemuksesta. Mutta ei sillä ole väliä miten vaikeaa se on, ei sen toteaminen auta sinua saamaan töitä. Sinun kannattaa kuunnella ihmistä joka pärjää työelämässä, hänellä voi olla hyviä vinkkejä. Tuo valitus ei auta, työpaikkoja on vähän ja niistä joutuu tappelemaan.
Mitä jos päättääkin olla tappelematta? Suomessa ei kuole nälkään.
Mene töihin!
Vai miehenkö siivellä pitää päästä elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä itse, miten tärkeää olisi saada töitä, mitä tahansa töitä? Kyllä, se on vaikeaa. Tiedän kokemuksesta. Mutta ei sillä ole väliä miten vaikeaa se on, ei sen toteaminen auta sinua saamaan töitä. Sinun kannattaa kuunnella ihmistä joka pärjää työelämässä, hänellä voi olla hyviä vinkkejä. Tuo valitus ei auta, työpaikkoja on vähän ja niistä joutuu tappelemaan.
Miehenikö siellä? Hän käski viime kerran jälkeen lopettaa itkemisen kun tulin aivan lyäötynä takaisin paikasta, mitä oli melkein luvattu minulle jo.
Olin jo muutaman vuoden tekemässä noita mitä tahansa töitä, kuuntelemassa pikku pomon päänaukomista ja ohjeita elämälle mersun ratin takaa kun tulin bussilla töihin. Ei todellakaan kiinnosta, koska tulen toimeen nyt jo ihan hyvin ot plus laina, mutta olen hakenut silti. Missä kohtaa saa sanoa, että haluaisi luovuttaa? Haluaisin pohjimmiltani vain oman alani harkkoihin ja keskittyä opintoihin, mutta tuo miehen painostus on liikaa. Lisäksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä itse, miten tärkeää olisi saada töitä, mitä tahansa töitä? Kyllä, se on vaikeaa. Tiedän kokemuksesta. Mutta ei sillä ole väliä miten vaikeaa se on, ei sen toteaminen auta sinua saamaan töitä. Sinun kannattaa kuunnella ihmistä joka pärjää työelämässä, hänellä voi olla hyviä vinkkejä. Tuo valitus ei auta, työpaikkoja on vähän ja niistä joutuu tappelemaan.
Mitä jos päättääkin olla tappelematta? Suomessa ei kuole nälkään.
No sitten saa viettää ainoan elämänsä pennejä laskien ja peukaloita pyöritellen. Tietäen että elää muiden rahoilla. Toki se on monille OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on kyllä oikeassa. Opintojen aikana on tärkeä saada sitä oman alan työkokemusta, ilman sitä on todella vaikea päästä töihin valmistumisen jälkeen. Mitä se nopea valmistuminen auttaa jos sen jälkeen on edessä pitkä työttömyys?
Itsellä meni kokonainen AMK-tutkinto ihan hukkaan kun en tajunnut työkokemuksen tärkeyttä. Monen vuoden työttömyyden ja pätkätöiden jälkeen päädyin työhön, joka on halveksittua pienipalkkaista koirantyötä johon ei tarvita edes mitään koulutusta. Kyllä ottaa päähän. Enkä jälkeenpäin pysty ymmärtämään miten olin niin tyhmä. Mutta en vain opintojen aikana tajunnut sitä työkokemuksen tärkeyttä eikä siitä kukaan minulle sanonut. Sinulla on nyt mies, joka sanoo, kannattaisi kuunnella!
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin!
Vai miehenkö siivellä pitää päästä elämään?
Vähän vaikuttaa siltä, että se on aloittajan haaveena. Kun on niin tärkeää saada mies ymmärtämään että aloittaja ei mitenkään voi tehdä työtä kuten muut opiskelijat vaan itku tulee jo pelkästä ajatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä oikeassa. Opintojen aikana on tärkeä saada sitä oman alan työkokemusta, ilman sitä on todella vaikea päästä töihin valmistumisen jälkeen. Mitä se nopea valmistuminen auttaa jos sen jälkeen on edessä pitkä työttömyys?
Itsellä meni kokonainen AMK-tutkinto ihan hukkaan kun en tajunnut työkokemuksen tärkeyttä. Monen vuoden työttömyyden ja pätkätöiden jälkeen päädyin työhön, joka on halveksittua pienipalkkaista koirantyötä johon ei tarvita edes mitään koulutusta. Kyllä ottaa päähän. Enkä jälkeenpäin pysty ymmärtämään miten olin niin tyhmä. Mutta en vain opintojen aikana tajunnut sitä työkokemuksen tärkeyttä eikä siitä kukaan minulle sanonut. Sinulla on nyt mies, joka sanoo, kannattaisi kuunnella!
Sisälukutaidosta miehesi ei tainnut puhua mitään? Niin, oman alan. Sinnehän olen juuri matkalla sillä, että keskityn opintoihin siltä mitä en käytä tähän loputtomalta tuntuvaan rekrytointiprosessiin pikaruokaloihin ja ikeoihin. Vielä ei ole asiaa harkkoihin tällä osaamisella, vaan pitää saada näyttöä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä oikeassa. Opintojen aikana on tärkeä saada sitä oman alan työkokemusta, ilman sitä on todella vaikea päästä töihin valmistumisen jälkeen. Mitä se nopea valmistuminen auttaa jos sen jälkeen on edessä pitkä työttömyys?
Itsellä meni kokonainen AMK-tutkinto ihan hukkaan kun en tajunnut työkokemuksen tärkeyttä. Monen vuoden työttömyyden ja pätkätöiden jälkeen päädyin työhön, joka on halveksittua pienipalkkaista koirantyötä johon ei tarvita edes mitään koulutusta. Kyllä ottaa päähän. Enkä jälkeenpäin pysty ymmärtämään miten olin niin tyhmä. Mutta en vain opintojen aikana tajunnut sitä työkokemuksen tärkeyttä eikä siitä kukaan minulle sanonut. Sinulla on nyt mies, joka sanoo, kannattaisi kuunnella!
Ihan sama täällä! Työkokemus on se jolla on merkitystä, sitä pitää yrittää saada millä keinolla hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä oikeassa. Opintojen aikana on tärkeä saada sitä oman alan työkokemusta, ilman sitä on todella vaikea päästä töihin valmistumisen jälkeen. Mitä se nopea valmistuminen auttaa jos sen jälkeen on edessä pitkä työttömyys?
Itsellä meni kokonainen AMK-tutkinto ihan hukkaan kun en tajunnut työkokemuksen tärkeyttä. Monen vuoden työttömyyden ja pätkätöiden jälkeen päädyin työhön, joka on halveksittua pienipalkkaista koirantyötä johon ei tarvita edes mitään koulutusta. Kyllä ottaa päähän. Enkä jälkeenpäin pysty ymmärtämään miten olin niin tyhmä. Mutta en vain opintojen aikana tajunnut sitä työkokemuksen tärkeyttä eikä siitä kukaan minulle sanonut. Sinulla on nyt mies, joka sanoo, kannattaisi kuunnella!
Ihan sama täällä! Työkokemus on se jolla on merkitystä, sitä pitää yrittää saada millä keinolla hyvänsä.
Olisiko työkokemuskaan taannut mitään? Ei.
Mitä ihmeen duuneja sä haet kun rekrytointi on kuin teatterikorkeakoulun pääsykoe ja pomot Jouko Turkan reinkarnioita ?
Ruotsin numero ja hyllyjen täyttö liittyvät yhteen ihan yhtä paljon kuin metsäkoneen kuljettaja ja hygeniapassi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä oikeassa. Opintojen aikana on tärkeä saada sitä oman alan työkokemusta, ilman sitä on todella vaikea päästä töihin valmistumisen jälkeen. Mitä se nopea valmistuminen auttaa jos sen jälkeen on edessä pitkä työttömyys?
Itsellä meni kokonainen AMK-tutkinto ihan hukkaan kun en tajunnut työkokemuksen tärkeyttä. Monen vuoden työttömyyden ja pätkätöiden jälkeen päädyin työhön, joka on halveksittua pienipalkkaista koirantyötä johon ei tarvita edes mitään koulutusta. Kyllä ottaa päähän. Enkä jälkeenpäin pysty ymmärtämään miten olin niin tyhmä. Mutta en vain opintojen aikana tajunnut sitä työkokemuksen tärkeyttä eikä siitä kukaan minulle sanonut. Sinulla on nyt mies, joka sanoo, kannattaisi kuunnella!
Ihan sama täällä! Työkokemus on se jolla on merkitystä, sitä pitää yrittää saada millä keinolla hyvänsä.
Olisiko työkokemuskaan taannut mitään? Ei.
Mikään ei takaa mitään, joten yhtä voi jäädä syljeskelemään kattoon seuraavat 30-40 vuotta. Vai?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen duuneja sä haet kun rekrytointi on kuin teatterikorkeakoulun pääsykoe ja pomot Jouko Turkan reinkarnioita ?
Ruotsin numero ja hyllyjen täyttö liittyvät yhteen ihan yhtä paljon kuin metsäkoneen kuljettaja ja hygeniapassi.
Taitaa olla luovaa tarinankerrontaa aloittajan jutuissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen duuneja sä haet kun rekrytointi on kuin teatterikorkeakoulun pääsykoe ja pomot Jouko Turkan reinkarnioita ?
Ruotsin numero ja hyllyjen täyttö liittyvät yhteen ihan yhtä paljon kuin metsäkoneen kuljettaja ja hygeniapassi.
Eipä siitä kauaa ole kun hain Finnkinolle ja järkytyin, että pelkkään lipunmyyntiin vaadittiin hirveä show. Meidät koottiin ryhminä vetämään pienet spektaakkelit hirveällä kiireellä, kunnollisia ohjeita ei annettu ja äänekkäimmät voitti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen duuneja sä haet kun rekrytointi on kuin teatterikorkeakoulun pääsykoe ja pomot Jouko Turkan reinkarnioita ?
Ruotsin numero ja hyllyjen täyttö liittyvät yhteen ihan yhtä paljon kuin metsäkoneen kuljettaja ja hygeniapassi.
Et ole tainnut hetkeen olla hakemassa töitä?
Jätä se sika.