Lue keskustelun säännöt.
Kun hyvätuloinen mies ei ymmärrä miksi opiskelijana työllistyminen ahdistaa
11.02.2020 |
Olen töitä etsivä opiskelija, mies korkeasti koulutettu ja hyvin palkattuna kahdessa eri työssä. On todella turhauttavaa koko työnhaku, koska sain taas mailiini viestin miten en valitettavasti tullut valituksi niinkään vaativaan tehtävään kuin asiakaspalvelijaksi paikkaan X ja sitten taas mies on parhaillaankin mukana sellaisessa rekryssä, johon hänet kutsuttiin mukaan. Vaikka ensi viikolla on viimeinen haastattelukierros, niin paikka on silti varma ja hänen palkkansa nousee taas tonnilla.
Hän hokee minulle koko ajan, miten minun pitää äkkiä etsiä kesäksi töitä, mutta itselläni oli haaveissa jatkaa kesälläkin opiskeluita että pääsen syksyllä harkkaan ja valmistumaan. Töitten hakeminen on silti fiksua, mutta jokseenkin turhauttaa miehen asenne ja paasaaminen siitä, miten kaikki työnteko kannattaa. Hän ei ymmärrä, että kesken opintojen on todella vaikea löytää töitä ja sovittaa niitä aikatauluihin, mutta varsinkin tämä koko rekrytointisirkus uuvuttaa jo ajatuksena. Olen hakenut miljooniin paikkoihin, päässyt puolesta haastatteluihin, mutta kaikista on tullut "Ei kiitos tällä kertaa", koska olen säikähtänyt sitä teatteria tai ujouteni estää heittäytymisen kylmiltään haastatteluissa tuleviin tilanteeseen. En usko, että mieheni kestäisi minuuttiakaan sitä mitä joudun kestämään itse, mutta välillä olen todistanut niin räikeitä tilanteita että iltalehdet kirjottaisi niistä varmasti jos voisin todistaa. En voi myöskään käsittää, miksi 800e kuukaudessa oleviin aspapaikkoihin kilpailutetaan niin paljon nuoria ihmisiä ja niin typerillä tempuilla, varsinkin kun työnkuva ei ole mitenkään erityisiä taitoja vaativa.
Kaava on tullut tässä tutuksi. Ensin rekrytoija soittaa, että olen juuri se henkilö jonka he haluavat haastatteluun, kyselevät ummet ja lammet ja pyytävät paikalle. Tulen sovittuna ajankohtana, jutellaan hetki. Jos tässä kohtaa rekrytoija ei löydä papereistani mitään outoa, niin seuraavaksi tuleva työnantaja aloittaa painostuksen. JTuleva työnantaja kyselee jotain aivan asiatonta, pistää pitämään puheen aiheesta minuutin varoitusajalla isolle yleisölle (niin kuin finnkinolla oli kerran) tai selkeästi osoittaa, etten vain ole kelvollinen heidän tehtäviinsä. Joskus haastattelu menee todella hyvin, mutta saan silti "Valinta ei koske juuri sinua, he pitivät sinusta paljon mutta kiitos ei" puhelun ja kehoituksen hakea muita paikkoja. Yhdestä paikasta sain töitä suhteilla, mutta lopetin siellä hyvin nopeasti epäasiallisten työolosuhteiden takia. Pomo halusi maksaa palkat viinoissa ja rähisi joka käänteessä siihen sävyyn, ettei sinne kannattanut jäädä.
Mies ei ymmärrä mitenkään päin, miksi en jaksaisi ryhtyä koko hanttihommasirkukseen, jos rekrytointi on pelkkää nöyryytystä kerta toisensa jälkeen. Olen ihan tyytyväinen opintotukeen ja lainaan, koska en vaadi nyt muuat kuin pikaista valmistumista, jotta pääsisin oman alan töihin oikealla palkkauksella. Joka viikkoinen riitamme siis koskee sitä, miksi en uskalla hakea enää yhteenkään huonekaluliikkeeseen, kauppaan tai mihinkään töihin, koska olen lopen kyllästynyt puurtamaan pienellä palkalla ja kuuntelemaan hankalia esimiehiä tai asiakkaita. Tapasin nimittäin mieheni samoihin aikoihin kun lopetin logistiikka-alan hommat ja sain korkeakoulupaikan.
Kommentit (32)
Miksi miehesi hyvät tulot olivat tässä niin olennainen asia, että piti mainita otsikossa? Luulin että oli kyse siitä, että et halua tehdä töitä vaan pelkästään opiskella ja miehesi ei ymmärrä sitä. Hänen tulojensa ei pitäisi liittyä aiheeseen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen duuneja sä haet kun rekrytointi on kuin teatterikorkeakoulun pääsykoe ja pomot Jouko Turkan reinkarnioita ?
Ruotsin numero ja hyllyjen täyttö liittyvät yhteen ihan yhtä paljon kuin metsäkoneen kuljettaja ja hygeniapassi.Et ole tainnut hetkeen olla hakemassa töitä?
Minä en ole hakenut, mutta silloin kun hain niin ihan samanlaisia liioiteltuja ja keksittyjä juttuja oli netti täynnä. -eri
Vierailija kirjoitti:
Tätä se nykyajan orjuus on. En yhtään enää ihmettele sitä miksi niin moni nuori on jo työkyvyttömyyseläkkeelle ja joku mt-diagnoosi isketty päälle. Tuohan on ihan sairasta touhua. Ja ap, miehesi on täys Ääliö kokkare.
Todenäköisesti omat duunit suhteilla.
Ap kärsii asenneongelmasta, ei muusta. Jos ei opiskeluaikana tee (mitä tahansa) töitä, on omallekin alalle työllistyminen valmistumisen jälkeen vaikeaa.
Oletko opiskelemassa ravintola-alaa tai myyntiä? Jos et, niin miksi haet sellaisia töitä?
Jos valmistut ilman oman alan työkokemusta, niin sinulla ei ole toivoakaan saada oman alan töitä.
Joten en ymmärrä miksi haet apinanaivotöitä, kun ne eivät auta sinua jatkotyöllistymisessä. Enkä ymmärrä mikä kiire sinulla on valmistua, kun tärkeämpää olisi saada oman alan työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkokemus !!!!
Itse, kun olin AMK.ssa, sain suoritettua työharjoittelun ja opparin heti ekan vuoden jälkeen. Olin mäkissä töissä vkonloppuisin ja se yhdistettiin.
Luokkakaveri meni tilitoimistoon ekan vuoden jälkeen ja sen jälkeen pääsi sinne tekemään keikkaa.
Hain sitten vikalla keväällä harjoittelupaikkaa tilitoimistosta ja palkattoman harjoittelun aikana minut palkattiin sinne ja sinne jäin.
Mutta lähellä kävin.
Moni oli töissä Lindexillä jne ja jatkoi kesällä vanhassa paikassa. Ja valmistumisen jälkeen jäi myös samaan paikkaan. Meni koulutus hukkaan ja nämä paikat tarjoavat näitä 30 h sopimuksia.
Mitähän ihmettä, luen huulet pyöreenä tätä aloitusta.
Itsekin tässä hakenut useaan työpaikkaan mutta en ole kohdannut missään tuollaista käytöstä mitä ap kuvailee. Ihan normaalisti kyselevät asioita haastatteluissa.
Ehkä vähän ärsyttää se että tuntuu että rekrytointifirmat pyytävät mut turhaan paikan päälle vain kyselläkseen tietoja vaikka hakemani paikka olisi jo täytetty kun nää tiedot vois kysyä puhelimessa eikä niin että raahaudun innokkaana toiselle puolelle kaupunkia vain kuullakseni että joku on jo otettu ja he sitten ilmoittavat jos ilmoittavat kun on muita paikkoja...
Turhauttaa kyllä myös tää odottelu että saako paikan vai ei.
Mutta tosiaan tommonen meininki mitä ap kuvailee kuulostaa kummalliselta D: josko en sitten itse ole vaan sattunut hakemaan sellaisiin paikkoihin. Itse pelkällä amis- ja lukiotaustalla liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kyllä oikeassa. Opintojen aikana on tärkeä saada sitä oman alan työkokemusta, ilman sitä on todella vaikea päästä töihin valmistumisen jälkeen. Mitä se nopea valmistuminen auttaa jos sen jälkeen on edessä pitkä työttömyys?
Itsellä meni kokonainen AMK-tutkinto ihan hukkaan kun en tajunnut työkokemuksen tärkeyttä. Monen vuoden työttömyyden ja pätkätöiden jälkeen päädyin työhön, joka on halveksittua pienipalkkaista koirantyötä johon ei tarvita edes mitään koulutusta. Kyllä ottaa päähän. Enkä jälkeenpäin pysty ymmärtämään miten olin niin tyhmä. Mutta en vain opintojen aikana tajunnut sitä työkokemuksen tärkeyttä eikä siitä kukaan minulle sanonut. Sinulla on nyt mies, joka sanoo, kannattaisi kuunnella!
Mikäli ymmärsin oikein lukemani, ap haluaa opiskella loppuun, jotta pääsee oman alan töihin ja nuo hakemansa paikat ovat ihan jotain muuta kuten hyllyn täyttäjä, huonekalukaupan myyjä tai joku pikku firma, jossa palkaksi tarjottu alkoholia. Kannustan opiskeluun.
Miten ajattelit päästä oman alasi töihin, jos sinulla ei ole minkäänlaista työkokemusta mistään? Vastavalmistuneista ei oteta sitä, joka ei tiedä mitään työnteosta.
terveisin se Finnkinon kassa, joka nyt on arkkitehti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta. Työnhaku on nykyään kamalaa sirkusta, ja erityisesti monien trainee-ohjelmien valinnat on järjestetty todella omituisella tavalla. On speed dating -haastatteluja, työpajoja ja ties mitä puuhapäiviä, joissa en ujoja ja varautuneena ihmisenä oikein pärjää. Myös tavalliset haastattelut voivat joskus olla tosi ahdistavia kokemuksia, joista jää pitkäksi aikaa huono fiilis, vaikka toki enemmistö haastatteluista on ihan ok.
Vaikka ei ois oman alan työkokemuskaan kyseessä, mun mielestä kertoo aina ja poikkeuksetta hyvää ihmisestä, jos on tehnyt opiskeluaikana erilaisia töitä, mitä vaan. Se kertoo ahkeruudesta ja nöyryydestä. Sinä kuulostat lähinnä ylimieliseltä, kun ylenkatsot töitä, jotka eivät ole omaa alaasi, kutsuen niitä hanttihommiksi. Ne on jonkun jokapäiväisiä töitä.
Lisäksi, onko sun alalla aivan päivänselvää, että harkkapaikka tai oman alan työpaikka irtoaa heti, kun sellaisen satut haluamaan? Suurimmalla osalla aloista näin ei ole, vaan paikat on kiven alla. Omallakin alalla tutkinnosta poistettiin maisteriharkan pakollisuus, koska paikkoja ei yksinkertaisesti ole kaikille eli opiskelijat eivät valmistuisi, jos harkka olisi pakollinen.
Jos mies tienaa hyvin, miksi sinun pitäisi tienata hyvin?