Lue keskustelun säännöt.
Miksi pelkäätte antaa naapuriapua? Ettekö osaa asettaa rajoja?
11.02.2020 |
Esim minä kutsuin kesällä naapurin lapset pihalleni. Ensiksi kyllä pyysin lapsia käymään kysymässä lupaa vanhemmiltaan ja juttelin vanhempien kanssa, että saan järjestää pienet pihabileet, jossa tutustutaan.
Tulivat ja tarjosin mehua, pannukakkuja, hilloa ja jäätelöä. Aikuisille myös kahvia, kun joku heistä jäi. Odotin tästä seuraavan, että lapset vosivat häritä rauhaani. Ei mennyt kauaa, että kaksi lasta tuli kysymän, että milloin tarjoan taas jotain. Sanoin että en tänä kesänä, mutta tulkaa muistuttamaan minua ensi kesänä, niin tarjoan taas silloin. Sanoin myös, että nyt me tunnetaan toisemme, niin jos on jokin isompi hätä, niin olen aikuisena olemassa tällä pihalla ja autan tietenkin, jos voin. Isompia hätiä ei ole tullut, mutta juttelemme ja vahdamme kuulumisia sekä aikuiset että lapset esim postilaatikolla tai pyykkejä ripustaessa.
Kommentit (14)
En ole sosiaalinen. Vietän usein päiviä täysin yksin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erakkoluonne enkä halua mitään kontaktia naapureihin. En ole 45 vuoden ikään mennessä vielä koskaan tarvinnut apua naapureilta enkä antanut niille apua. Asun rivitalossa enkä edes yhtään tiedä mitä ihmisiä naapurissani asuu.
Huomaat pian, että kamasi ovat lainassa ties kenellä, pahimmat ovat lainanneet ne eteenpäin ja saat risana takaisin.
Olet juopon naapurin kuski ja kajatsuppari...
Työkoneesi ovat pihalla kun konehallisi täyttää naapurin harrasteprojekti. Kaveri hitsaa kaasupullosi tyhjäksi ja tulee ilmoittamaan: "Pitäisi ostaa kaadya!"
No, kyllä autan naapureita, mutta tuossa on listaa asian kääntöpuolista, joita minä js moni muu on kokenut.
Autonkuljetustraileri on pahin, useat kiltit ihmiset ovat myyneet trailerinsa kun eivät jaksa....
En lainaa tavaraa. Joskus olen antanut sokeria tai jauhoja, jos leipojalta on uupunut. Osaan vetää rajani. Minun pihalle pääsee vain portista ja voin lukita sen, jos tahdon.
ap
Puolet konehallistani on erään autonrassaajan valtaamana ja yhdeksi mylläkäksi sotkemana.
Kaasupullo tyhjä.
Kävin palauttamassa pihalleni jätetyn, lainatun autonkulketustrailerin omistajalleen, 40km päähän, ensin piti selvittää kärryn omistaja ja soittaa hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla kävi tuuri noiden perheiden kanssa: lapsensa ovat kasvatettuja. Aina ei ole näin. Naapuriisi olisi voinut osua ylisosiaalinen, rajaton tapaus, joka käy päivittäin toimittamassa jotain turhaakin turhempaa, keksittyä asiaa. Sellainen, joka turvaa sinuun, vaikka ensisijainen osoite olisi vanhemmat (kotona kuitenkin kaikki hyvin). Joku, josta tilaisuus tekisi varkaan, ja kävisi kesällä tyhjentämässä mansikkapenkkisi "kun niin kovasti teki mieli", ja jatkossa toteaisi vain nauraen "hups", kun näin kävisi yhä uudestaan ja uudestaan.
Kahvikutsut pihalla on eri juttu kuin jonkun työhallin lainaus. Hallit saa vuokrata. Pidä rajasi älä vingu naapurien huonoutta jos et ole jämäkkä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta myös ylisosiaalisista tapauksista. Osaankin jo katsoa, että millaisten ihmisten kanssa alan kommunikoimaan. Olen myös tottunut asettamaan rajattomille rajoja. Minulla ei näytä olevan mitään kovin varastamisen arvoista. Olen vaatimaton, mutta myös vahva mummeli. On hyvä tuntea lähinaapurinsa.
ap
Aloittaja asettelee nyt ihan turhaan sädekehää päänsä päälle.
Enpä ole törmännyt tai edes kuullut sellaisesta yhteisöstä/taloyhtiöstä jossa alaikäisten lasten vanhemmat eivät jollain lailla tuntisi toisiaan ja olisi edes muutamaa sanaa vaihtaneet. Ihan samalla tavalla kuin koiranomistajat verkostoituvat ja tunnistavat/tuntevat ennen pitkää toisensa.
Kaiken kanssakäymisen haittapuolena on tietenkin jo mainitut ihmiset jotka ei ymmärrä rajoja, tai erota omaa ja toisen omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron vain, että vaikka olisitte kuinka erakoita, voitte joskus tavita toisten ihmisten tukea. Tässä mitään sädekehää tarvita! On liikaa täysin yksin jääneitä lapsiperheitä! Kun lapseni olivat pieniä, olisin tahtonut löytää turvallisen naapurin, jota olisin häirinnyt/lapset olisivat häirinneet, vain tositilanteessa. Odotin kuitenkin naapureilta, että edes vähän tuntisimme ja että intuitioni sanoisi, että olisi turvallinen tuttavuus myös lapsille.
ap
Olet kyllä oikeassa, että kohtelias ja huomaavainen vuorovaikutus naapureiden kanssa olisi kannattavaa. Olin samaa mieltä rivariasukkaana noin 15 vuoden ajan, kunnes ymmärsin ettei se millään lailla palkitse minua. Naapureihin mahtui päivittäin ovelle pimputtavia yksinäisiä pienten lasten äitejä kuin kaikesta valittavia ukkoja tai akkoja. Rajat olisivat tarkoittaneet sitä, että vetäisin turpiin heti ovella.
Muutin kerrostaloon ja olen yhä tyytyväinen talon ilmapiiriin. Annan arvoa sosiaalisille ja ystävällisille naapureille, joita taloyhtiössä on paljonkin. Opin 15 vuoden rivarielämästä, etten enää tutustu naapureihin enempää kuin on pakko. Kissavahtia toki etsiskelen, mutta uskon että sellainen taloyhtiöstä löytyy.
Auttaa siis kannattaa, jos uskoo että se myös palkitsee kun itse sitä apua tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin itse lapsi, niin muistan naapurin noin mummon ja hänkin kutsui meidät jäätelölle ja jutteli. Hän nauroi paljon, kun nautti lasten jutuista. Ihmettelin, että miten vanha hän oikein oli, koska oli tosivanha. Hän sanoin, että yli 90 v! Hän kuoli melko pian. Äitini kauhisteli, että rasitamme vanhaa naista, mutta vanhus sanoi, että itse hän kutsui ja hänellä on ollut oikein hauskaa. Me vain istuttiin nätisti ja syötiin jäätelöä. Kyllä sen lapsikin ymmärsi, että henkilö oli tosi vanha!
ap
Ei voi oikein verrata nykypäivää menneeseen. Silloin oli silloin, nyt on nyt. Minäkin kaipaan lapsuudestani monia asioita, mukaanlukien hyväkäytöksiset vanhukset ja koirat (nykyään ei näytä onnistuvan ohituskaan ilman räksytystä tai rimpuilua) sekä terveet rajat ja kuitenkin tietynlainen lähimmäisenrakkaus. Omassakin lapsuudessani oli mukavia mummoja, jotka tarjosivat aina herkkuja ja olivat hyväntuulisia.
Nykyään asiat ovat kuitenkin erilailla. Sukupolvet asuvat erillään eivätkä tunne toisiaan. Nykypäivän lapsilta jää ymmärtämättä moni asia, jota ei sanota heille suoraan. He ovat niin välittömiä eivätkä ole tottuneet kursailemaan käytöksensä suhteen kuten vanhempansa. Minuakin hirvittää, kun ajattelen miten huonoa käytöstä vielä 90-luvulla olisi ollut tämä välittömyys kyläillessä, mutta niin vaan ajat muuttuvat.
Hyvä, että olet sosiaalinen luonne.
Kaikki eivät ole. Itselleni olisi pahin painajainen, että vieraat ihmiset ramppaisivat ovella.