Ystävyys ja henkinen kasvu

Ystävyys on myös toisen hyväksymistä, omat elämän kokemukset muokkaa ihmistä, ystävä voi olla silloinkin kuin toinen tuntuu hieman lapselliselta, ilman että asiaan tarvitsee takertua tai yrittää saada toista näkemään asioita eri valossa. Pitää ymmärtää että ne sinulle pienet asiat voivat olla toiselle suuria, sillä hänen elämässään juuri nyt ne ovat vaikeinta mitä hän on kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on myös toisen hyväksymistä, omat elämän kokemukset muokkaa ihmistä, ystävä voi olla silloinkin kuin toinen tuntuu hieman lapselliselta, ilman että asiaan tarvitsee takertua tai yrittää saada toista näkemään asioita eri valossa. Pitää ymmärtää että ne sinulle pienet asiat voivat olla toiselle suuria, sillä hänen elämässään juuri nyt ne ovat vaikeinta mitä hän on kokenut.

Aivan näin, tosin tässä meidän ystävyydestä kyse ei ole mistään "toisen ongelmat tuntuvat pieniltä" tms. mutta ymmärrän pointin. Muiden ihmisten ja tuoreempi en ystävien kanssa kykenen itse myös paremmin sen erilaisuuden hyväksymiseen, mutta tämä,jonka kanssa on se pitkä yhteinen historia, muutos erilaisiksi tuntuu henkilökohtaisesti jopa kipeältä. Hän oli joskus kuin minä, olimme "samaa puuta", nyt en koe sitä ymmärrystä enää. Siksi kai se sattuu. Yritän nauttia niistä hyvistä puolista, ja jättää omat ajatukset ja tunteet taka-alalle, mutta se on vaikeaa. Siksi haluaisin jakaa kokemuksia,jos kenelläkään on ollut samanlaista.

Ap

Olette kasvaneet erilleen. Ei väkisin kannata.

Vierailija kirjoitti:

Olette kasvaneet erilleen. Ei väkisin kannata.

Surullista. Välillä mietin, onko tämä sellainen "kissa pöydälle"-asia, että puhutaan ja annetaan tulla..

Mutta pelkään sitä,että tulen väärin ymmärretyksi, ja se olisi sydäntämurskaavaa...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette kasvaneet erilleen. Ei väkisin kannata.

Surullista. Välillä mietin, onko tämä sellainen "kissa pöydälle"-asia, että puhutaan ja annetaan tulla..

Mutta pelkään sitä,että tulen väärin ymmärretyksi, ja se olisi sydäntämurskaavaa...

Ap

Ihmisillä on omat vaiheensa ja läksynsä elämässä. Kehitystä ei voi pakottaa. Se ei tarkoita, että kukaan olisi toista huonompi. Joku merkitys ystävyydellänne on ollut. Vaikea sanoa onko se jo täyttänyt tarkoituksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette kasvaneet erilleen. Ei väkisin kannata.

Surullista. Välillä mietin, onko tämä sellainen "kissa pöydälle"-asia, että puhutaan ja annetaan tulla..

Mutta pelkään sitä,että tulen väärin ymmärretyksi, ja se olisi sydäntämurskaavaa...

Ap

Ihmisillä on omat vaiheensa ja läksynsä elämässä. Kehitystä ei voi pakottaa. Se ei tarkoita, että kukaan olisi toista huonompi. Joku merkitys ystävyydellänne on ollut. Vaikea sanoa onko se jo täyttänyt tarkoituksensa.

Kiitos. Jotenkin lohduttavasti todettu.

En lähtisi puhumaan siitä. Ottaisin hieman etäisyyttä tai laskisin odotuksia. Jossain vaiheessa myöhemmin se yhteinen sävel saattaa taas löytyä. Ja siinä välissä voi keskittyä niihin asioihin, joissa olette vielä samanlaisia. Minulla ja ystävälläni erilaiset elämänvaiheet vaikuttivat ja vaikuttavat osittain edelleen ystävyyteen, mutta kyllä se siellä vielä olemassa on.

Mulla on yksi lapsuudenystävä. Ollaan ulkoisesti ja kiinnostuksenkohteiltamme hyvin erilaisia. Moni varmaan ihmettelee, miksi ollaan ystäviä. Meillä on kuitenkin vieläkin samat arvot tärkeissä asioissa. Ja jos ollaan jostain eri mieltä, voidaan kuitenkin keskustella siitä. Meillä on usein mielenkiintoisia ja pitkiä keskusteluja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Ollaan myös kumpikin kasvettu tahoillamme henkisesti aikalailla samaan suuntaan.

Sitten mulla on pari lukioaikaista ystävää, joiden kanssa ollaan kasvettu hyvin nopeasti erilleen. Meillä on monia samanlaisia mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. Arvomaailma eroaa suuresti, eikä heidän kanssa saa olla mistään eri mieltä. Mistään syvällisestä tai henkilökohtaisesta ei voi enää keskustella. Ystävyys on hiipunut hyvän päivän kaveruudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi lapsuudenystävä. Ollaan ulkoisesti ja kiinnostuksenkohteiltamme hyvin erilaisia. Moni varmaan ihmettelee, miksi ollaan ystäviä. Meillä on kuitenkin vieläkin samat arvot tärkeissä asioissa. Ja jos ollaan jostain eri mieltä, voidaan kuitenkin keskustella siitä. Meillä on usein mielenkiintoisia ja pitkiä keskusteluja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Ollaan myös kumpikin kasvettu tahoillamme henkisesti aikalailla samaan suuntaan.

Sitten mulla on pari lukioaikaista ystävää, joiden kanssa ollaan kasvettu hyvin nopeasti erilleen. Meillä on monia samanlaisia mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. Arvomaailma eroaa suuresti, eikä heidän kanssa saa olla mistään eri mieltä. Mistään syvällisestä tai henkilökohtaisesta ei voi enää keskustella. Ystävyys on hiipunut hyvän päivän kaveruudeksi.

Juuri tuo arvojen muuttuminen on keskeistä varmaan tässäkin. Periaatteessa jostain aiheesta voisi yhdessä jakaa ja puhua, mutta silti toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Kiitos,kun jaoit kokemuksesi.

Ap

En lähtisi minäkään puhumaan siitä. Saattaa repiä molempia rikki enemmän. Erilleen kasvaminen on rankkaa, mutta usein välttämätöntä.

Itse koin suuria mullistuksia ystävyyden aikana ja ystäväni ei koskaan kyennyt niitä ymmärtämään. Koin kyllä, että ajatusmaailmamme ja lähipiirimme olivat alusta asti todella erilaisia, mutta samankaltaiset kokemukset menneisyydessämme yhdistivät. Toisin kuin hän, minä menin elämässäni eteenpäin ja sen sijaan, että ystäväni olisi yrityänyt ymmärtää, hän koki kaiken muutoksen olevan häntä vastaan.