Vesalta kului vuosia tajuta, että hän eli narsistin kanssa
Henkinen väkivalta hivuttautui Vesan elämään ja oli niin taitavaa, että kuka tahansa olisi siitä hämääntynyt. Narsistille tyypillinen vallankäyttö näkyy naisilla usein epäsuorasti, manipulatiivisesti ja ovelasti, toteaa sosiaalipsykologi Janne Viljamaa.
Vesan ja Katrin rakkaus syttyy 2000-luvun alussa. Huumorintajut kohtaavat ja Vesasta tuntuu, että tämän naisen kanssa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.
– Hän osasi olla mahdottoman hurmaava ihminen. Kliseisesti voi sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Vain puolen vuoden seurustelun jälkeen Vesa muuttaa uuden naisystävänsä kanssa yhteen.
– Siinä lähdettiin soitellen sotaan. Minulla oli taustalla sellainen vähän tylympi suhteen loppu. Olin siksi huumaantunut tunteesta, että joku välitti minusta niin paljon.
– Katri oli alussa korostetun mukava, herttainen, avulias ja touhukas ihminen.
Yhteisen arjen myötä uuden kumppanin käytös alkaa ihmetyttää Vesaa. Vaimo kontrolloi pieniäkin asioita. Riitoja syntyy esimerkiksi siitä, missä tavaroita kuuluu pitää ja minkä ketjun marketista ruokaostokset pitäisi tehdä.
– Jos tulin väärän kaupan kassi kädessä kotiin, hän meni aivan pois tolaltaan ja raivosi silmittömästi.
– Tiedostin, että kyseessä on persoonallinen ja lujatahtoinen tyyppi ja ehkä jopa vähän hankala ihminen, mutta en siinä rakastuneena sen kummempaa ajatellut.
Katrin kontrollin tarve pahenee entisestään, kun Vesa ja Katri saavat esikoisensa.
Vaimo suuttuu Vesalle aina siitä, jos tämä haluaisi tavata ystäviään tai sukulaisiaan.
Vaikka ystävien tapaamisesta oltaisiin sovittu etukäteen, keskeytyvät ne aina Katrin vihaisiin Vesaa syyllistäviin ja haukkuviin tekstiviesteihin.
– Kaikki riidat päättyivät lopulta siihen, että minä olin aina se, joka pyysi anteeksi.
Vesa tuntee olevansa kotonaan vankina.
Jälleen kerran niin raskausaika kuin vauva-arki ovat perheessä rankkoja.
Välillä Vesa joutuu suhteessa myös fyysisen väkivallan uhriksi.
– Siinä vaiheessa, kun sanat loppuivat kesken, tuli joskus nyrkistä. Läpsimistä ja tönimistä oli.
– Mutta fyysinen väkivalta on vain fyysistä väkivaltaa. Koin sen henkisen väkivallan pahemmaksi. Fyysisellä väkivallalla pystyt tappamaan toisen, mutta henkisellä väkivallalla saat toisen tappamaan itsensä.
Menee kuitenkin vielä vuosia ennen kuin Vesa ymmärtää tämän itse.
Vesan kertomuksen pohjalta psykologi arvioi, että vaimon käytöksessä on ollut myös psykopaatin piirteitä.
– Narsismi tuntuu olevan muotitermi nykyään, mutta mitä enemmän aloin etsiä ja tutkia aiheesta tehtyjä juttuja, sain kylmiä väreitä, kun tajusin, että tämä on ihan kuin minun elämääni. Psykologin kommentit vahvistivat epäilyn.
Vesan mukaan hänen ex-vaimollaan on täysin vääristynyt tapa katsoa omaa itseään ja elämää.
– Hän ei tee virheitä ja pitää itseään superihmisenä monessa suhteessa. Hän jopa kielsi yrittäneensä itsemurhaa.
Vesa kokee, että vain toinen narsistin uhri voi ymmärtää millaisen tunnemylläkän narsistin läheinen käy läpi.
– Tajuaa toisen hirviömäisyyden, mutta samalla menee itseensä ja miettii, että mitä jos vika onkin minussa. Olenko minä sittenkin se narsisti? Se on ihan kamala tunne.
Terapian ja vertaistuen avulla Vesa on kuitenkin oppinut antamaan itselleen anteeksi, että suostui vuosien ajan huonoon kohteluun.
– Kyse ei ole siitä, että minä olisin ollut tyhmä tai sinisilmäinen vaan siitä, että se toinen on ollut niin taitava manipuloinnissa, vehkeilyssä, henkisessä väkivallassa ja kieroilussa.
– Se on niin taitavaa, että kuka tahansa hämääntyisi siitä.
Vesa kertoo myös oppineensa tervettä itsekkyyttä.
– Työläintä on ollut oppia, että olen ihan kelpo isä. Minä teen asiat tietyllä tavalla ja kasvatan lapset parhaalla osaamallani tavalla ja se on ihan ok.
Kommentit (6)
Noinhan se menee. Hälytymerkki on se jos kumppani saa tuntemaan olon aina vääräksi ja huonoksi. Ja että hän on oikeassa.
Minulla oli ystävä joka oli narsisti. Hän saattoi pilkata minua muiden kuullen ja halusi minut naurunalaiseksi. Hän käytti sellaista valtaa että jos vaihdoin kauniin profiilikuvan mistä sain kommentteja ja peukkuja, hän ei ikinä tykännyt. Jos muut kehui seurassa minua hän näytti myrtyneelle. Hän kadehti jos sain huomiota. Hän oli muka paras ystäväni, mutta ei koskaan tuntunut onnelliselle jos minulla meni hyvin. Hän levitteli asioitani selän takana. Minulla oli aina huono ja riittämätön olo hänen seurassa, kun hän välillä oli niin hurmaava ja välillä heitti syrjään kuin pölyrätin ja halusi hurmata muita. Sitten vakuutteli kuinka olin ainoa ja paras ystävä kun tuli kränää muiden ystävien kanssa. Kuljin varpaillaan jatkuvasti ja pelkäsin milloin taas olen ilmaa. Terapeutti se oli joka hoksautti, että ystäväni oli narsisti. Heille tyypillistä on se että saavat läheisen olon tuntumaan huonolle ja riittämättlömälle ja että kaikki tehdään hänen ehdoilla. En olisi itse sitä ymmrärtänyt kun olin keskellä hankalaa ystävyyttä.
Vuosia myöhemmin näen selvästi millainen ystävä oli. Meni kauan luottaa muihin ja ajattelin että en ole ystävyyden ja kiintymyksen arvoinen. Luulin että ihmsiet on kaikki kuten ystäväni epäluotettavia. Vasta kun olen saanut pari oikeaa ystävää huomaan olossani, miten erilaista on olla lempeän ihmisen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ystävä joka oli narsisti. Hän saattoi pilkata minua muiden kuullen ja halusi minut naurunalaiseksi. Hän käytti sellaista valtaa että jos vaihdoin kauniin profiilikuvan mistä sain kommentteja ja peukkuja, hän ei ikinä tykännyt. Jos muut kehui seurassa minua hän näytti myrtyneelle. Hän kadehti jos sain huomiota. Hän oli muka paras ystäväni, mutta ei koskaan tuntunut onnelliselle jos minulla meni hyvin. Hän levitteli asioitani selän takana. Minulla oli aina huono ja riittämätön olo hänen seurassa, kun hän välillä oli niin hurmaava ja välillä heitti syrjään kuin pölyrätin ja halusi hurmata muita. Sitten vakuutteli kuinka olin ainoa ja paras ystävä kun tuli kränää muiden ystävien kanssa. Kuljin varpaillaan jatkuvasti ja pelkäsin milloin taas olen ilmaa. Terapeutti se oli joka hoksautti, että ystäväni oli narsisti. Heille tyypillistä on se että saavat läheisen olon tuntumaan huonolle ja riittämättlömälle ja että kaikki tehdään hänen ehdoilla. En olisi itse sitä ymmrärtänyt kun olin keskellä hankalaa ystävyyttä.
Vuosia myöhemmin näen selvästi millainen ystävä oli. Meni kauan luottaa muihin ja ajattelin että en ole ystävyyden ja kiintymyksen arvoinen. Luulin että ihmsiet on kaikki kuten ystäväni epäluotettavia. Vasta kun olen saanut pari oikeaa ystävää huomaan olossani, miten erilaista on olla lempeän ihmisen seurassa.
Samanlaisia piirteitä entisen ystäväni käytökseen. Enemmän kuitenkin epävakaata käytöstä, koska oireet sisälsivät piirteitä itsetuhoisuudesta. Huomionhakuisuus, kateus, vainoharhaisuus toisten käytöksestä häntä kohtaan ja hylkäämisen pelko olivat suurimmassa osassa vuosien aikana. Mustasukkaisuus myöskin.
Terapiassa tosiaan tajusin, ettei vuosia kestänyt passiivis-agressivinen käytös ollut omalle mielenterveydelleni hyväksi. Ajattelin ansaitsevani kaiken. Epäilin useamman vuoden olevani viallinen, tunteeton, narsisti tai muu persoonallisuushäiriöinen, kunnes terapeutti palautti minut maanpinnalle. Rikkoi itsetuntoani yhä enemmän. Toinen vanhemmistani täyttää lähes kaikki piirteet epävakaasta sekä narsistista, joten kai se alttius sieltä kumpuaa. Siksi myös mietin, että vika on minussa, kun vanhempanikin on sekaisin.
Ihmisten lempeys ja ymmärrys hämmästyttävät vieläkin. Pelkäsin jatkuvasti loukkaavani muita puheillani, koska ystäväni niin usein loukkaantui. Mieheni löydettyäni, ihmettelin aina kuinka helppoa kaikki oli. Eteen tuli tilanteita, kun pelkäsin hänen reaktioitaan. Hämmästyin joka kerta, kun hän reagoi kaikkeen normaalisti ja tyynesti. Ihan arkisetkin puheenaiheet jännittivät välillä. Työkavereiden kanssa puhuminen jännitti myös. Ajattelin, että olen oikeasti täysi törppö puheissani. Hämmästys olikin suuri, kun pystyimmekin jakamaan asioita normaalisti ilman vertailuja ja nälväilyjä. Jopa lähenneyimme.
Ystäväni oli pitkään ainut ystäväni. En ymmärtänyt kuinka paljon hän minusta imi energiaa.
Vieläkin joskus ajattelen, että mitä jos terapeuttini erehtyikin ja minä olenkin se narsisti, enkä yli-empaattinen, kiltti, omat rajansa unohtava- tyyppi, niinkuin hän kuvaili.
Mitä ajatuksia herättää tämä Ylen artikkeli (lyhennetty koska merkkimäärä)?