Mitkä ovat omat kikkasi, ettet toteuta kaikkia mielihalujasi?

No, olemalla ihminen. Tuohan on yksi niitä asioita, jotka erottavat ihmisen eläimestä.

Ookoo

Pitää ajatella seurauksia, vaikka se ei ole yhtään kuvaa, mutta muuten ei vaan voi ottaa vastuuta asioista.

Olemalla köyhä. Syö, paskanna ja nuku. Ei sen elämän tarvitse sen ihmeellisempää olla kun olet sisältä oikeasti vapaa. Välillä pitää vetää käteen kuitenkin. Olen vain ihminen.

Olisiko kunnollisia vastauksia?

M50+.  Kun olin lapsi, isäni oli rankasti ylipainoinen. Se ällötti niin paljon että minusta tuli himotreenaaja. Jätin lisätyn sokerin pois 17-vuotiaana. Olen edelleen samassa sheipissä kuin parikymppisenä. Aattelen niin että sopivansorttinen turhamaisuus auttaa pysymään kondiksessa.

Seurausten ajatteluahan tuo tosiaan on. Seuraukset pitää vaan piirtää riittävän vahvana mieleen, niin kontrollin pystyy pitämään. Kannattaa vaikka miettiä jotain edellistä tilannetta kun on antanut tietyntyyppisessä tapauksessa mielihaulle vallan ja mitä siitä seurasikaan.

Impulssikontrolli toimii siten että ne mahdolliset ongelmalliset mieliteot olen käsitellyt jo valmiiksi. Niissä ei ole enää mitään varaa impulsseille kun olen muodostanut jo lopullisen päätöksen kuinka kyseisiin asioihin suhtaudun jos sopiva tilanne sattuisi kohdalle.

Kylläpä tuli outo kuva tuosta ap:stä. Minkä ikäinen, kaksivuotiasko?

Ei ole mitään kikkoja. Joissain asioissa olen ns. kantapään kautta oppinut pidättelemään impulssejani, esim. jouduttuani pahoihin talousvaikeuksiin holtittoman ostelun takia. Sitä ennenkin olin yrittänyt tehdä ties mitä päätöksiä budjetoinnista mutta ei  ne koskaan pitäneet, ennen kuin sitten kun oikeasti tuli eteen hätä. 

Joissain asioissa vältän kiusauksia. Esim. olen seksuaalisesti holtiton alkoholia nauttineena, joten juon sitä vain yksin kotona. Eipä tarvi sitten aamulla herätä kauheassa morkkiksessa jonkun mörön vierestä. Syömisten suhteen samaa, en osta kotiin herkkuja koska tiedän että jos niitä siellä on helposti saatavilla, syöpöttelen vaikka mitä päättäisin. 

Mikään kovin hyvä impulssikontrollissa en keski-ikäisenäkään ole. Olen usein miettinyt onkohan minulla ADHD, monet asiat viittaa siihen. Mutta näin koheltaen on tähänkin asti pärjätty joten eiköhän jatkokin.

Olen opetellut ostamaan kotiin järkevää ruokaa ja muissa hankinnoissa suosin laatua määrän sijaan. Pidän kaieksta hyvää huolta. Kubn mnulla ei ole ollut varaa johonkin, olen kokenut voivani olla ilman niin kauan, kunnes on ollut varaa. Teen paljon myös itse, koska silloin saan parhaiten sopivaa. Olen esteetikko. Kikkani ovat hyvin toimivia. Koskaan en ole myöskään ottanut kulutusluottoa.

Yleensä ihan normaali järjel ajattelu? Jos tiedän, että budjettini ei anna periksi, niin en katsele matkatarjouksia vaikka olisi kuinka halpoja. Teen kauppalistat ruokaostoksia varten, jolloin heräteostoksia ei tule tehtyä yhtä herkästi. En harrasta verkkokauppojen sivuilla surffailua. Liikkeissä shoppailua inhoan, joten todellakin tulee ostettua vain tarpeeseen.

Asuntoja mulla on pari, mutta niidenkin hankinnoissa mietin maksukykyni aika pitkälle eteenpäin ja lasken korkojen nousua varten maksukykyyni pelivaraa. Pyrin pitämään säästöjä helposti käytettävässä muodossa yllättävien menojen varalle (auton korjaus, uusi kodinkone jne.). Remonttikulut ästetään etukäteen mahdollisuuksien mukaan.

Impulsiivista ostokäytöstä voi hillitä tavallisella, hallitulla taloudenpidolla.

Minulla on varovainen luonne, mikä toimii aika erinomaisena impulssikontrollina. En uskalla sanoa suoria sanoja edes silloin kun tiedän että pitäisi. Mitään 30e kalliimpaa en osta harkitsematta, ja monien kalliimpien asioiden hankinnassa on mennyt useampi vuosikin ennen kuin olen päättänyt että kyllä niillä käyttöä olisi. Joudun siis ennemminkin puhumaan itseäni ympäri näihin juttuihin jotka toisille ovat vastuttamattomia houkutuksia.

Jos sitten joskus mieleen juolahtaa vaikkapa että haluan vaikkapa uuden television, käytän pari viikkoa eri vaihtoehtojen punnitsemiseen. Tutkin hintoja ja tuotearvosteluja, sekä arvioin mitä ominaisuuksia todella tarvitsen. Kun päätös on tehty, saatan jäädä odottelemaan tarjouksia. Siinä odotellessa monesti käy niin että tulen toisiin aatoksiin ja totean etten sittenkään taida tarvita uutta televisiota kun entinenkin toimii.

Sen verran minulla on neuvoa antaa huonoon itsekuriin, että Black Fridayt ja muut etukäteen tiedossa olevat alennusmyynnit kannattaa ennakoida ja miettiä mitä sieltä oikeasti tarvitsee, sekä selvittää mikä tuotteen tavallinen hintataso on. Ei sitten tule ostettua uutta iphonea tai jotain turhakkeita ihan vain kun on niin tuntuva alennus.

Itsekuri

Elämä ja kokemukset on koulineet tavoille. On niin nähty ja koettu mitä hetkellisesti innostavien päähänpistojen sivutuotteena voi tullakaan. Eli pähkinänkuoressa ehkä niin, että nyt tajuaa että tässähän on jotain menetetettävääkin (valitettavasti tämän tajutakseen pitää monesti ensin todella menettää ”kaikki”). Se on vähän vaarallinen mielentila jos sitä menetettävää ei ole, tai sitä ei vaan näe ja osaa arvostaa.

Ahdistus tulevasta ja pelko vääristä valinnoista estää tekemästä mitään impulsiivisesti.

Olen harkitsevainen luonteeltani.

Teen kyllä aikalailla sitä mitä huvittaa. Jos tekee mieli herkkuja syön vähän. Jos tekee mieli matkustaa, tingin jostain muusta ja varaan matkan.

Miksi tähän tarvitaan jotain kikkoja? Terve järki riittää.

Herkkujen suhteen joskus tämä: "ostan sitten huomenna / ensi kerralla / ensi viikolla", vaikka todellisuudessa en välttämättä enää sitten haluaisikaan. Koska muuten tuntuu siltä, että se on joko nyt tai koskaan, eli on pakko ostaa nyt.

Aika huonosti impulssikontrollini kuitenkin toimii, tuo on vain yksi kikka, joka auttaa välillä.

Syömisen suhteen tärkeää on syödä tarpeeksi ruokaa, ettei ehdi edes tulla mielihaluja. Kauppaan ei kannattaisi mennä nälkäisenä KOSKAAN, eikä janoisenakaan, mutta joskus vain jotenkin sorrun tekemään toisin kuin pitäisi.

Aiempi tuossa kirjoitti että hänellä on varovainen luonne, joka auttaa impulssikontrollissa. Niin on minullakin. Ehkä se auttaa vieraiden ihmisten seurassa ja estää tekemästä jotain mahdollisesti noloa - paitsi että hermostuneena aivoistani on käytössä niin pieni osa, että puhun mitä sattuu ja tajuan nolouteni vasta jälkikäteen. Varovainen luonne auttaa ehkä siinä, että en tee a) vaarallisia enkä b) uusia/vieraita asioita. Mutta se ei estä tekemästä asioita, joita himoitsen tehdä, eikä saa tekemään asioita, joita en missään tapauksessa haluaisi. Esim. on vaikea saada itseäni harrastamaan liikuntaa, koska ajatus on niin tuskastuttavan tylsä. Joskus se auttaa, että kävelen 5 - 10 minuuttia, joka on niin vähän ettei ajatus etukäteen tunnu ikävältä, mutta niin paljon, että sen aikana saattaa herätä pieni halu liikkua lisää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tähän tarvitaan jotain kikkoja? Terve järki riittää.

Miten määrittelet järkevyyden? Onko se jotain, mihin tuo hyvä impulssikontrolli jo sisältyy? Jos ei, niin järkevälläkin voi olla huono impulssikontrolli. Ei kai sen vaikutusta pelkällä järkeilyllä mitätöidä? Voi toimia tyhmästi, vaikkei haluaisi, ja voi itsekin tiedostaa mitä tekee väärin.