Lue keskustelun säännöt.
Läheinen, jonka kanssa joutuu miettimään, loukkaannuinko pienestä vai ...?
09.02.2020 |
Vai käyttäytyikö hän huonosti? Epäilet itseäsi, mietit kuitenkin, halusiko hän tahallaan vähätellä sinua, vai oliko se harmiton sammakko?
Tilanteita on paljon. Kerran olin iloinen harrastukseeni liittyvästä asiasta, hän lyttäsi aika pian: "tuohon pystyy moni muukin".
Tuntematon ihminen kommentoi ulkonäköäni niin positiivisesti, että olin onnellinen aidosti. Tämän kuultuaan, läheinen kommentoi: "oliko kehuja humalassa"?
Jotenkin hänen seurassa tulee olo, ettei hän arvosta minua ihmisenä ja vähättelee?
Kun hänelle sanoo, että ei tuntunut kivalle kommentti. Hän syyllistää: "Älä takerru sanoihin."
Kommentit (13)
Ikäviä kommentteja. Pyydä lopettamaan ja katso mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala tehdä itselleen samaa ja jos hänellä alkaa huuli väpättää, kehota olla takertumatta sanoihin.
Jos saisin kelattua aikaa taakse päin, tekisin parin ihmisen kanssa näin. Ja sen jälkeen sitä hajurakoa jos ei oppi mene perille.
Vierailija kirjoitti:
Ikäviä kommentteja. Pyydä lopettamaan ja katso mitä tapahtuu.
Olen pyytänyt. Yleensä hän alkaa syyllistämään minua.
Joskus harvoin (kun hän on ns. hyvällä päällä) hän ymmärtää ja pyytää anteeksi.
Olen ajatellut, onko hänellä itsellään jotenkin paha olla tai huono itsetunto, jonka vuoksi yrittää alentaa muita? Kuitenkin ymmärrettyään pahoittaneensa toisen mielen, ei ota vastuuta omista sanoistaan seuraavalla kerralla, vaan sanoo taas alentavia kommentteja?
Vaikea olla hänen seurassa.
Normaalisti itse ainakin, yritän muuttaa huonoa käytöstäni, jos joku huomauttaa jostain?
Miksi hän haluaa harrastaa henkistä väkivaltaa? Voisiko joku yrittää selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäviä kommentteja. Pyydä lopettamaan ja katso mitä tapahtuu.
Olen pyytänyt. Yleensä hän alkaa syyllistämään minua.
Joskus harvoin (kun hän on ns. hyvällä päällä) hän ymmärtää ja pyytää anteeksi.
Olen ajatellut, onko hänellä itsellään jotenkin paha olla tai huono itsetunto, jonka vuoksi yrittää alentaa muita? Kuitenkin ymmärrettyään pahoittaneensa toisen mielen, ei ota vastuuta omista sanoistaan seuraavalla kerralla, vaan sanoo taas alentavia kommentteja?
Vaikea olla hänen seurassa.
Normaalisti itse ainakin, yritän muuttaa huonoa käytöstäni, jos joku huomauttaa jostain?
Miksi hän haluaa harrastaa henkistä väkivaltaa? Voisiko joku yrittää selittää?
En osaa selittää, mutta tiedän että hän ei tunne huonoa omaatuntoa eikä ehkä lopeta koskaan koska kuvittelee olevansa yläpuolellasi. Joskus tällainen saattaa loppua jos vastapuoli on heti alussa riittävän karkea ja itsevarma.
Minulla on täti tuollainen, aina vihjauksia miten vaatteeni tai sisustukseni on ihan tyhmä ja sopimaton, lapseni eivät ole niin fiksuja ja reippaita kuin hänen lapsenlapsensa. Syynä on yksinkertaisesti suvussa vallitseva kilpailun kulttuuri, haluaa laittaa minut omalle paikalleni joka sijaitsee asteikon alapäässä.
Tilanteisiin on vaikea reagoida kun tulevat aina niin puskista. Välttelen häntä nykyään ja hän on koko ajan kimpussa että miksen matkaa häntä katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ystävä, joka tekee samaa. Jos joku vaikkapa kehuu koiraani ja kysyy mitä rotua se on, ystävä ennättää vastaamaan (halveksivaan sävyyn), että se on sekarotuinen.
Tai kun lasten hiitokilpailuissa joku tuttava sanoi,että "Pekkahan" hiihti hyvän ajan, niin tämä ystävä sanoo, että no eihän se hiihtänyt. Joku muu oli hiihtänyt paremmin jne.
Rasittavaa seuraa ja yritän vältellä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Ala tehdä itselleen samaa ja jos hänellä alkaa huuli väpättää, kehota olla takertumatta sanoihin.
Jos saisin kelattua aikaa taakse päin, tekisin parin ihmisen kanssa näin. Ja sen jälkeen sitä hajurakoa jos ei oppi mene perille.
Olen tehnyt. Silloin on tullut riitaa, koska olen "v-ttuillut" hänelle :)
Käsittämätön ajatuksen kulku, hän tekee - asia ok, minä teen, asia EI ole ok...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala tehdä itselleen samaa ja jos hänellä alkaa huuli väpättää, kehota olla takertumatta sanoihin.
Jos saisin kelattua aikaa taakse päin, tekisin parin ihmisen kanssa näin. Ja sen jälkeen sitä hajurakoa jos ei oppi mene perille.
Olen tehnyt. Silloin on tullut riitaa, koska olen "v-ttuillut" hänelle :)
Käsittämätön ajatuksen kulku, hän tekee - asia ok, minä teen, asia EI ole ok...
ap
Niinpä, eivät tuollaiset itse siedä samaa mitä vaativat muita sietämään. Se hajurako on siis melkeinpä ainoa keino saada elää mielenrauhassa.
Onkohan meillä yhteinen kaveri, niin tutulta kuulostaa.
Kun olin tarpeeksi kuunnellut hänen letkautuksiaan niin aloin sanoa takaisin heti sillä hetkellä kun tölväisy tuli. En rumasti mutta ihan sanomalla että miksi sanoit noin, tuo tuntuu pahalta yms. Hän on ottanut etäisyyttä minuun ja ihmettelee varmaan että mikä minua vaivaa, ei siis näe omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viimeisen vuoden aikana ymmärtänyt, että oma äitini on tällainen ihminen. Kaikenlaisia piilokommentteja sanova ihminen. En enää ihmettele miksi minulla on niin huono itsetunto. Olen kuunnellut tuollaista ajoittain läpi elämäni ja luullut sen olevan normaalia.
Kommenttina AP: lle, että miksi edes yritätte olla kavereita, jos yhdessäolosta tulee aina paha mieli?
Sitten oma kokemus: Melkein pelkään siskoani ja koetankin nykyään vältellä. En ole varma, yrittääkö tarkoittaa hyvää "neuvoillaan". Ennen joka tapaamistamme jännitän, mikä hänen mielestään minussa, perheessäni tai elämässäni kaipaisi kohennusta tällä kertaa. Yleensä puolen tunnin sisällä tulee tällaisia vinkkejä:
Oletko kysynyt kampaajalta, voisiko tehdä jotain tuolle sun tukalle?
Tiedätkö, monilla naisilla on juuri tuo sama ongelma, että eivät saa miestään tekemään kotitöitä.
Onkohan ihan normaalia, ettei lapsesi osaa vieläkään lukea kunnolla?
Eikö teillä ole puhtaita vaatteita lapsille?
Tiesitkö että on kohteliasta hymyillä, kun tervehdit naapureita?
Jos haluat välttämättä ostaa äidillemme jonkun äitienpäivälahjan, niin osta ensi kerralla vaikka ihan vaan kukkia.
Osa noista saattaisi olla ihan hyviä isosiskomaisia neuvoja, mutta kun niitä tosiaan alkaa tulla pian ja pyytämättä silloin harvoin kun tapaamme ja sävy pn aina vähän sellainen, että otanpa myt tosi nolon, mutta tärkeän asian puheeksi,... Viimeksi yritti olla positiivinen : onpa kivat uudet verhot! nyt teidän keittiö ei enää näytä ollenkaan niin synkältä! itse en ollut kyllä koskaan kärsinyt keittiön synkkyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään ymmärrä, miksi tuollaisia ihmisiä pitää pitää lähipiirissään. Joutaa mennä tuollaiset "ystävät" ei ystävät toisilleen tuollaista tee, pahaa mieltä. Ja jos on sukulaisesta kyse eikä sana ole mennyt perille, etäisyyden ottaminen on oikein hyvä tapa päästä irti tuosta.
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta kuunnella tuollaista vähättelyä ja ilkeilyä.
Joo on henkistä väkivaltaa ja terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei pitkään tuollaista kuuntele. Se on sun oma prosessi, miten pitkää tuollaista siedät. Jotkut sietää koko elämän. Tutkiskele itseäsi.