Olisi helpompaa, jos lähisuku olisi koossa
Nyt joutuu matkustamaan ja usein miettimään, että vieläkö suvun vanhoja ehtii nähdä elossa. Toisessa päässä luulen, että he elävät liiaksi menneissä muistoissa ja myös nykyisten vaivojen ja vanhenemisen pohdiskelussa. Elämä ikäänkuin pysähtyy, kun vanhat vain odottavat, että milloin lapset ja lapsenlapset tulevat. Jos he asuisivat lähellä, he voisivat elää tätä hetkeä, lastenlasten kasvamista ja loppukin voisi tulla yllättäin, keskeltä elämänmakuista aikaa.
Kommentit (3)
Voi olla, että teidän suvussa kaikki keskittyvät vain lapsiin ja sitten heidän lapsiinsa jne. Ettei ole muuta elämässä.
Ikääntymiseen kuuluu kaiken hidastuminen fyysisesti ja psyykkisesti, mutta se ei tarkoita että palataan taaksepäin. Vuosikymmenissä kertyy kyllä elämää ja kokemuksia, joita kannattaa ihan oman elämänopin kannalta kuunnella ja keskustella. Mutta hyvin monet iäkkäämät ihmiset haluavat myös olla rauhassa ja tavata ikäisiään. Harrastaa, aktivoitua, jopa seurustella jne.
Itse en ole yhtään sukurakas joten minulle toimii hyvin että asun satojen kilometrien päässä suvun enemmistöstä. En mieti ketään sukulaisia koskaan, eivätkä esim. vanhempani jotka on ainoat sukulaiset joiden kanssa edes olen missään tekemisissä, myöskään istu odottamassa ketään kylään vaan elävät aktiivista eläkeikää. Talvet asuvat ulkomaillakin ja reissaavat paljon.