Äitini lämpimät välit nuorimmaiseen sisarukseeni

Hetken mietin, että oletko jompi kumpi vanhemmista siskoistani, mutta minulla ei onneksi ole avopuolisoa. Ai, ja maksan kyllä itse kaikki kuluni.

Vaikea tilanne. Oletko itse läheinen äitisi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Hetken mietin, että oletko jompi kumpi vanhemmista siskoistani, mutta minulla ei onneksi ole avopuolisoa. Ai, ja maksan kyllä itse kaikki kuluni.

Vaikea tilanne. Oletko itse läheinen äitisi kanssa?

Minulla ja vanhemmalla siskolla on aika neutraalit välit äitiimme. Hän on ollut meille todella ankara ja monella tapaa ilkeäkin. Hän ei koskaan ole kehunut eikä esim sanonut rakastavansa meitä. Nyt aikuisena saattaa yrittää halata, mutta jotenkin se ei ole yhtään luonnollista. Puhuu meille törkeään sävyyn esim käskyttämällä "-ja "maija ottaa nyt imurin ja alkaa imuroimaan eikä vaan istu siellä" ja puuttuu myös perheemme asioihin käskevällä tyylillä "-no ette kai te nyt ala mihinkään muuttamaa,höpö höpö"

Onko vielä ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hetken mietin, että oletko jompi kumpi vanhemmista siskoistani, mutta minulla ei onneksi ole avopuolisoa. Ai, ja maksan kyllä itse kaikki kuluni.

Vaikea tilanne. Oletko itse läheinen äitisi kanssa?

Minulla ja vanhemmalla siskolla on aika neutraalit välit äitiimme. Hän on ollut meille todella ankara ja monella tapaa ilkeäkin. Hän ei koskaan ole kehunut eikä esim sanonut rakastavansa meitä. Nyt aikuisena saattaa yrittää halata, mutta jotenkin se ei ole yhtään luonnollista. Puhuu meille törkeään sävyyn esim käskyttämällä "-ja "maija ottaa nyt imurin ja alkaa imuroimaan eikä vaan istu siellä" ja puuttuu myös perheemme asioihin käskevällä tyylillä "-no ette kai te nyt ala mihinkään muuttamaa,höpö höpö"

Tämä tekee tilanteesta tosi paljon epäreilumman ja ikävämmän. Omat siskoni ovat molemmat kuitenkin läheisiä myös äitiini, vaikka olenkin se "iltatähti"

Koetko että voisit puhua asiasta äidillesi? Todella ikävä asetelma, voimia.

Mulla ihan sama. Lapseton pikkusisko 38v on äitimme vauva. Jopa niin paljon että äitini ei välitä mun lapsista lainkaan eli ei halua olla mummo. Kokee olevansa siis vielä nuoren äiti itse.

Sisko saa kuulausirshaa, lahjoja, sille ostertu kaksi autoa ja uusimpana nyt sitten asunto.

Mä en ole saanut killinkiäkään koskaan, siis en mitään tukea opiskeluun, en joululahjaa/synttärilahjaa ei mua ole autettu koskaan mitenkään. Myös lapsiani ei hoida koskaan eikä halua edes nähdä lapsenlapsia.

Eli samanlainen hulluus täällä, äitini ei ole kasvanut äitivaiheesta irti lainkaan ja leikkii edelleen että 38v työssäkäyvä lapsi on hänen vauveli ja hän on mami. Pitäkööt perverssin suhteensa, mikään ei ole auttanut sillä jos yritän puhua äiti saa raivarit ja haukkuu minut.

Vähän kirvelee kyllä siskolle ostettu asunto ja autot. Mä en saanut mitään.

Itse olin äitini nuorimmainen, ja heti kun valkolakki oli päässä, äiti sanoi: "Tänne sinä et jää!" - Kaksi isosiskoani olivat saaneet tulla ja mennä mielensä mukaan ja vanhempi heistä oli se äidin kulta. - Minkäpä äitien kylmyydelle voi. - Koeta kestää. Toivottavasti sinulla on muita vanhempia ihmisiä, joihin tukeutua.

Tuntuu pahalta sun puolesta. Itselläni se on velipuoleni joka on iltatähti ja äidin lellikki. Sai lapsesta asti kalliit lelut ja huikeat rippilahjat ym. Nyt kun velikin on jo aikuinen niin kehutaan veljen hienoa työpaikkaa ja isoa palkkaa. Veli ei juuri äidin luona käy eikä koskaan kutsu kylään, silloin tällöin soittelee eikä koskaan ehdi auttamaan äitiä pihatöissä tms., silti hän on jotain aivan ihmeellistä. Ja kaikkein hulluinta on että isäni, joka ei siis ole velipuoleni isä, on täysillä mukana tässä hehkutuksessa.

Tää on siis AINA se kuopus jota lellitään, ihan aina. Vaikka miten olisi niin että vanhin olisi kiltein, ahkerin, kohteliain jne ja kuopus äköinen, tiuskiva ja ilkeä, silti sitä kuopusta lellitään!

Aivan kuin meillä, paitsi sillä erotuksella että pikkusiskollanikin on jo lapsia. Ja niitähän mummo sitten innoissaan hoitaa! Päiväkodissa ovat vain puolta päivää, ja iltapäivien lisäksi mummo hoitaa arki-illat & viikonloput jotta vanhemmat saa harrastaa. Muita lapsenlapsia äitimme näkee muutaman kerran vuodessa, vaikka kaikki asutaan samalla paikkakunnalla.

Yritän ajatella että on oma on menestyksensä, mutta kurjahan sitä on lapsille selityksiä keksiä miksi mummo ei ehdi heitä näkemään vaikka serkkujen kanssa on päivittäin. Omat kouluikäiset kun osaa jo asiaa ihmetellä.

Olen sitä mieltä että lapsia täytyy kohdella tasapuolisesti, kun kyse on esim rahasta ja hankinnoista, riippumatta siitä vaikka välit olisivat vähän erilaiset. Minä en pystyisi enää arvostamaan mun vanhempia, jos kohdeltaisiin epätasa-arvoisesti. Sellainen on huono äiti tai isä, joka ei tähän pysty tai ei halua.

"Muita lapsenlapsia äitimme näkee muutaman kerran vuodessa, vaikka kaikki asutaan samalla paikkakunnalla"

Tuokin on törkeää. Kaikki lapset on yhtä lailla ansainneet rakkautta ja huomiota. En käsitä miksi pitää tehdä noin.

Vierailija kirjoitti:

Tää on siis AINA se kuopus jota lellitään, ihan aina. Vaikka miten olisi niin että vanhin olisi kiltein, ahkerin, kohteliain jne ja kuopus äköinen, tiuskiva ja ilkeä, silti sitä kuopusta lellitään!

Katsopa kommentti numero 6. Mutta joo, kyllä se kuopus on yleensä lellikki. Siinä on ainakin sellainen psykologinen juttu, ettei nuorimmasta haluta päästää irti, Nimittäin jos vanhempi lopettaa viimeisen lapsen perään katsomisen, jättää vanhempi taakseen yhden elämänvaiheen ja on lähempänä vanhuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että lapsia täytyy kohdella tasapuolisesti, kun kyse on esim rahasta ja hankinnoista, riippumatta siitä vaikka välit olisivat vähän erilaiset. Minä en pystyisi enää arvostamaan mun vanhempia, jos kohdeltaisiin epätasa-arvoisesti. Sellainen on huono äiti tai isä, joka ei tähän pysty tai ei halua.

Olen samaa mieltä, mutta tuntuu että tämä toteutuu tosi harvoin? Melkein kaikilla jotka tunnen vanhemmat ovat kohdelleet lapsia jossain määrin epätasa-arvoisesti

Pahaltahan tuo tuntuisi. Ja todella epäreilulta. Ei oikein pysty käsittämään että aikuiset ihmiset käyttäytyy noin lapsellisesti. Mutta tunnekylmyyttä on monissa ja se ilmenee monella tavalla. Toivottavasti pystyn itse kohtelemaan tulevia lapsia ja lastenlapsiani tasapuolisesti ja rakkaudella.

Hirveä äiti!! Ja hirveät vanhemmat, jotka suosii yhtä lasta ohi muiden, oli se suosikki nyt sitten kuopus tai esikoinen.

En tiedä auttaako tämä yhtään, mutta väärin tekevät! Tosi räikeitä ja törkeitä on teidän tarinat. Itsellä ei mitään sellaista mitä voisi sormella osoittaa, mutta tiedän että äitini ei rakastanut minua.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu pahalta sun puolesta. Itselläni se on velipuoleni joka on iltatähti ja äidin lellikki. Sai lapsesta asti kalliit lelut ja huikeat rippilahjat ym. Nyt kun velikin on jo aikuinen niin kehutaan veljen hienoa työpaikkaa ja isoa palkkaa. Veli ei juuri äidin luona käy eikä koskaan kutsu kylään, silloin tällöin soittelee eikä koskaan ehdi auttamaan äitiä pihatöissä tms., silti hän on jotain aivan ihmeellistä. Ja kaikkein hulluinta on että isäni, joka ei siis ole velipuoleni isä, on täysillä mukana tässä hehkutuksessa.

Siis sun isäsi hehkuttaa pikkuveljeäsi, jonka isä hän ei ole? Onko äitisi äitisi? Siis äitisi sai lapsen jo kun muun kanssa, ja sun isä on vielä kuvioissa?

Meillä taas se suosikki oli aina esikoinen. Minä olin keskimmäinen, se näkymätön lapsi. Vielä parikymmentä vuotta äidin kuoleman jälkeen hänen ystävänsä puolusti äidin suhdetta esikoiseen sanoilla "mutta kun heillä oli se niin erityinen suhde". Joo'o, kiitti vaan. Meihin kahteen muuhun sitä aikaa ei sitten riittänytkään.

Olen lapseton ja tottunut olemaan aina viimeinen jota huomioidaan niin mitä vittua te muut valitatte. Kaikki ajat aina perutaan mitä sovimme kun kakara perheissä tulee sairaus tapaus ja tarvitaan hoitajaa sinne. Olen jo niin tottunut että olen hakenut ihan muita harrastuksia kuin sukulaisten tapaamisia. Jos äitini kuolisi niin en surisi häntä ollenkaan sillä niin olen päässyt irti riippuvuus suhteesta kun en näe juuri koskaan. Sisareni vie hänet kokonaan ja on omistushaluinen. Sisarellani ei ole miestä ja on riippuvainen äidistään. 

Tuntui aluksi pahalta mutta nyt olen tottunut sillä äitini on mielenterveysongelmainen ja ihan hyvä että on sisareni kimpussa puolin ja toisin. Olen jo äiditön ja sukulaiseton, lapsettomana ja hyvin helppoa jos sukulaiseni kuolisivat sillä en kaipaa heitä enään ollenkaan. Olen yksinäinen jos ei minulla ole miestäni ja harrstuksiani. 

Totta kai tuntuisi pahalta, on ymmärrettävää että koet tilanteen kurjaksi. Hän on kuitenkin sinun ainoa äitisi, ja on luonnollista toivoa että äiti välittää kaikista lapsista yhtä paljon.

Ei se äitisi hirveän paljon kyllä ole tämän kuopuksen aikana "kasvanut". Jos olisi, niin olisi yrittänyt sen myötä luoda myös teihin läheisempää yhteyttä ja kiinnittäisi enemmän huomiota tasapuoliseen kohteluun.

Samoin kun ei viestittelisi puhelimella kun on viettämässä aikaa lastenlasten kanssa. Taitaa nuoremmalla sisaruksellasi ja äidilläsi olla jonkinlainen riippuvuussuhde, ehkä on onni onnettomuudessa ettet ole samanlaisessa suhteessa äitisi kanssa kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että lapsia täytyy kohdella tasapuolisesti, kun kyse on esim rahasta ja hankinnoista, riippumatta siitä vaikka välit olisivat vähän erilaiset. Minä en pystyisi enää arvostamaan mun vanhempia, jos kohdeltaisiin epätasa-arvoisesti. Sellainen on huono äiti tai isä, joka ei tähän pysty tai ei halua.

Olen samaa mieltä, mutta tuntuu että tämä toteutuu tosi harvoin? Melkein kaikilla jotka tunnen vanhemmat ovat kohdelleet lapsia jossain määrin epätasa-arvoisesti

Minusta tuntuu, että kavereitani ja muita minun ikäpolven ihmisiä on kohdeltu epätasa-arvoisesti, mutta omia lapsiaan he osaavat kohdella paremmin. Olen kohta 40-vuotias. Tai sitten en pysty huomaamaan epätasa-arvoa. Useampi kuitenkin on kertonut minulle, että hänen lapsuusperheessään ei mennyt nallekarkit tasan, ja sen vuoksi ovat monesti miettineet näitä asioita ja sitä, etteivät tahdo samaa lapsilleen.