Koska murrosikä loppuu?!
Tyttö täyttää kohta 18 ja viime yönä kiukutteli ja lähti puolilta öin ulos ovet paukkuen. Maanittelin puhelimitse kertomaan missä on, mikä on hätänä ja tulemaan kotiin. Kiukutteli vaan, mutta tuli sitten parin tunnin päästä. Valittaa jatkuvasti, että hänestä ei välitetä, vaikka kuskataan harrastuksiin ja taivun melkein kaksinkerroin, että hän ei joudu tinkimään mistään. Ruokaa ei kotona syö, kun se on pahaa. Itse ei laita ruokaa, mutta ulkona syömiseen pitäisi antaa rahaa. Rahaa pitäisi muutenkin olla aina enemmän. Vaatteisiin, ystäviin, meikkeihin.
Eilen saavutettiin jonkinlainen huippu, kun alkoi haaveilla pois kotoa muuttamisesta. Sanoin, että tällä seudulla (Tampere) voisi opiskelijana olla realistista asua yksiössä tai kimppakämpässä, jos haluaa asua keskustan liepeillä. Se ei kuulemma käy. Häntä ahdistaa ahtaus niin paljon, että olisi pakko saada kaksio. Yritti kärttää meiltä lupausta, että maksettaisiin osa vuokrasta, mutta ei tietenkään siihen lähdetty. Hyvä kun pärjätään näiden nykyisten kulujen kanssa. Sitten itkeä tihrusti, kun kotona asuvana ei meidän tuloilla saa opintorahaa. P*skat vanhemmat.
Jotenkin kuvittelin, että pahin menisi ohi ennen lukioikää, mutta vaatimusten ja itsekkyyden määrä tuntuu pahenevan vaan.... :(
Kommentit (16)
No jos ei yyksiö kelpaa niin aina voi muuttaa suoraan kadulle. Älkää lapatko rahaa suoraan sen syliin vaan laittakaa tyttö tekemään töitä rahan eteen. Eise raha taivaasta sada niskaan. Jos ei syö kotona sinun laittamaa sapuskaa niin tehkööt itse mutta ulkona syömiseen ei rahaa tipu. Ei tuo paapomalla parane.
Aivot ovat aikuiset n. 23 vuoden ikäisenä. Eli vasta sitten loppuu...
Vaihtelee suuresti, toiset aikuistuvat nopeammin kuin toiset ja mitä itse vaadit nuorelta on kytköksissä tähän.
Nyt vaan teet selväksi että se yksiö tai kimppakämppä on se mihin varat riittää ja jostain on aloitettava itsenäistyä, tottakai uusi ahdistaa, mutta olette tukena.
Tehkää asunto hakemus yhdessä, ole mukana kun vuokrasopimus kirjoitetaan, näin voit myös varmistaa, että se on reilu, mm. takuuvuokria pyydetään joskus jopa 3kk mikä on kohtuutonta, jos luottotiedot ovat kunnossa.
Auta hakemaan Kelasta asumistuki, ja muut tarpeelliset tuet.
Opasta sähkösopimuksen tekemisessä ja miten verkkopankissa maksetaan laskut, suoraveloitus vuokraan olisi ehkä helpoin.
Teette listan mitä tavaraa asuntoon tarvitaan, hyödyntäkää sukulaisten ja ystävien varastot ja kirpputorit, myös Facebookissa on roskalava rytmiä, joissa annetaan mm. huonekaluja.
Opeta laittamaan edes jotain perus ruokaa ja siivoamaan , martoilla voi olla jotain kursseja joita voi hyödyntää. Opeta tiskaamaan käsin, harvoin opiskelijalla on mahdollisuus käyttää tiskikonetta. Kotona kannattaa hyödyntää niitä askareita ja pistää nuori itse tekemään..
Tytöllä on seksuaalista stressiä, joka rauhoittuu kun saa alfan kullin sisään. Tyttösi on kilpailuhenkinen ja haluaa kuulua nuorten naisten parhaimmistoon saadakseen parhaiden kundien huomion
Meillä kesti vuodet 12-16. Laimeni hiljalleen ja 18-vuotiaana lähtikin sitten jo maailmalle.
Meillä ilmeisesti myöhäiskypsä poika. Tällä hetkellä 17 ja aivan mahdoton murkku. Vastustaa kaikkea ja saa raivareita. Olevinaan niin aikuista vaikka elämänhallinta ihan pihalla. Harmittaa kun lyö lukion ihan lössiksi.
Joo, meillä kans tyttö lukiossa ja eka vuosi meni ihan kankkulan kaivoon. Nyt on vähän alkanut saamaan kiinni opinnoista, kun sen verran on saatu kaaliin taottua, että äiti tai iskä ei voi auttaa häntä jatko-opintojen kanssa, vaan ihan omilla ansioilla pitäisi päästä eteenpäin.
Tytöllä todettiin ahdistus ja vaikka se onkin ihan oikea sairaus ja vaatii ymmärrystä, niin joissain kohdin tekee kyllä salaa mieli pyöritellä silmiä niille asioille mistä hän ahdistuu. Mutta en toki tee niin. Tsemppaan ja kannustan. Ja puren hammasta. Haluan niin kovasti, että hän onnistuisi saamaan ne asiat, joista hän haaveilee, mutta kun se on hänestä itsestään kiinni, enkä mahda tässä kohtaa asioille enää mitään. Hän pistää meidän syyksi mm. sen jos ei pysty lukemaan kokeisiin (kun ei osata olla hiljaa, puuttuu "se tietty" työtuoli, puuttuu hyvä läppäri, ei ole varaa kaikkiin vaatteisiin, jotka haluaisi - tämäkin kuulemaan aiheuttaa ahdistusta ja estää siten kokeisiin lukemisen).
Pää räjähtää. Jos teini-ikä on kehittynyt sen vuoksi, että äidin ja lapsen välille kasvaisi kuilu itsenäistymistä varten niin joo, evoluutio on onnistunut!
huono äiti kirjoitti:
Joo, meillä kans tyttö lukiossa ja eka vuosi meni ihan kankkulan kaivoon. Nyt on vähän alkanut saamaan kiinni opinnoista, kun sen verran on saatu kaaliin taottua, että äiti tai iskä ei voi auttaa häntä jatko-opintojen kanssa, vaan ihan omilla ansioilla pitäisi päästä eteenpäin.
Tytöllä todettiin ahdistus ja vaikka se onkin ihan oikea sairaus ja vaatii ymmärrystä, niin joissain kohdin tekee kyllä salaa mieli pyöritellä silmiä niille asioille mistä hän ahdistuu. Mutta en toki tee niin. Tsemppaan ja kannustan. Ja puren hammasta. Haluan niin kovasti, että hän onnistuisi saamaan ne asiat, joista hän haaveilee, mutta kun se on hänestä itsestään kiinni, enkä mahda tässä kohtaa asioille enää mitään. Hän pistää meidän syyksi mm. sen jos ei pysty lukemaan kokeisiin (kun ei osata olla hiljaa, puuttuu "se tietty" työtuoli, puuttuu hyvä läppäri, ei ole varaa kaikkiin vaatteisiin, jotka haluaisi - tämäkin kuulemaan aiheuttaa ahdistusta ja estää siten kokeisiin lukemisen).
Pää räjähtää. Jos teini-ikä on kehittynyt sen vuoksi, että äidin ja lapsen välille kasvaisi kuilu itsenäistymistä varten niin joo, evoluutio on onnistunut!
Eikös se ole juuri sitä varten. Lapset kypsyvät vanhempiinsa ja vanhemmat kypsyvät lapsiinsa. Muuten ne eivät itsenäistyisi ikinä.
En tiedä mikä on murrosikä, meidän lapset ei oo koskaan olleet "hankalia".
Vierailija kirjoitti:
Aivot ovat aikuiset n. 23 vuoden ikäisenä. Eli vasta sitten loppuu...
Jossain tiede dokumentissa oli että 25 vuotiaana..
huono äiti kirjoitti:
Joo, meillä kans tyttö lukiossa ja eka vuosi meni ihan kankkulan kaivoon. Nyt on vähän alkanut saamaan kiinni opinnoista, kun sen verran on saatu kaaliin taottua, että äiti tai iskä ei voi auttaa häntä jatko-opintojen kanssa, vaan ihan omilla ansioilla pitäisi päästä eteenpäin.
Tytöllä todettiin ahdistus ja vaikka se onkin ihan oikea sairaus ja vaatii ymmärrystä, niin joissain kohdin tekee kyllä salaa mieli pyöritellä silmiä niille asioille mistä hän ahdistuu. Mutta en toki tee niin. Tsemppaan ja kannustan. Ja puren hammasta. Haluan niin kovasti, että hän onnistuisi saamaan ne asiat, joista hän haaveilee, mutta kun se on hänestä itsestään kiinni, enkä mahda tässä kohtaa asioille enää mitään. Hän pistää meidän syyksi mm. sen jos ei pysty lukemaan kokeisiin (kun ei osata olla hiljaa, puuttuu "se tietty" työtuoli, puuttuu hyvä läppäri, ei ole varaa kaikkiin vaatteisiin, jotka haluaisi - tämäkin kuulemaan aiheuttaa ahdistusta ja estää siten kokeisiin lukemisen).
Pää räjähtää. Jos teini-ikä on kehittynyt sen vuoksi, että äidin ja lapsen välille kasvaisi kuilu itsenäistymistä varten niin joo, evoluutio on onnistunut!
Tuohon ahdistukseen tarvitsee työkaluja miten selvitä ja elää sen kanssa. Tuohan vaikeuttaa paljon jo normaalia elämää kun pienetkin asiat häiritsee.
Voisitte yhdessä etsiä netistä, kirjastosta apukeinoja miten ahdistusta voisi hallita tai sitten hakea apua terapiasta tai muusta vastaavasta.
pään silittelyt ja tsemppaamiset ei auta, jos oikeat keinot ahdistuksen kanssa elämiseen puuttuu.
Mulla ja mun ystävillä oli pahin murrosikä siinä 12-14v. Kuulostaa erikoiselta että vielä/vasta 18v on murrosikä? Ihmiset on erilaisia tottakai. Tuon ikäisenä täytyy oppia ottamaan itsestään ja tekemisistään (ja tekemättä jättämisistään) vastuu. Jos ei viimeistään tuossa iässä opi hyvällä, niin sitten valitettavasti oppii pahalla, kun maailma opettaa :(
Oikeastiko joku vaatii kaksiota. Me ei maksettaisi yksiötäkään lukiolaiselle, joka voisi ihan hyvin asua kotona.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä on murrosikä, meidän lapset ei oo koskaan olleet "hankalia".
Ja tämä piti tulla ilmoittamaan tänne, meni vähän asian vierestä.
(Mummoni olisi sanononut: omakehu haisee.)
Mulla on käsitys, että yläasteikäiset olis pahimpia.