Millaista on elää avioliitossa kun luottamus on mennyt?
Mun aviomies jätti minut toisen naisen takia jokunen vuosi sitten. Olimme yhdessä 20 vuotta ja suhde toiseen tuli täytenä yllätyksenä niinkun kai aina. Olen erosta jo toipunut enkä haikaile takaisin tai mitään muutakaan mutta asioita näköjään edelleen käsittelen vielä vuosienkin jälkeen. Mietin sellaista että millaista olisikin ollut jäädä siihen avioliittoon jos ex-mieheni olisikin "valinnut" minut eikä sitä toista naista? Olisinko kuinka katkera tänä päivänä? Miten eläisin sen asian kanssa että luottamus olisi mennyt...epäilisinkö kaikkea koko ajan ja kyttäisin? Uskaltaisinko raivostua pettämisestä vai pelkäisinkö aina että se toinen sittenkin jättäisi minut? Millaista olisi elää kun ei voi luottaa? Tämä luottamuksen menettäminen ei ole päässyt nousemaan itselleni tapetille koska suurin trauma mikä erosta minulle jäi oli se hylkäämisen tunne. Onko kellään kertoa kokemuksia millaista on elää pettämisen jälkeen avioliitossa, kun luottamus on mennyt?
Kommentit (21)
Pitää olla hyvät varpaat, kun koko ajan on varpaillaan. On se luottamuksen saaminen takaisin äärettömän vaikeaa. Minä olen sitä mieltä että jos toista pettää, on se pahinta mitä voi toiselle suhteessa tehdä. Jos ei lasketa tappoja, väkivaltaa. Toipuminen erosta vie aikaa, mutta kyllä vloa on tulossa, kun tajuaa että ero oli okea ratkaisu.
Tässä ap, jäi se kirjottamatta että NYT kun itse ymmärrän etten ikinä olisi voinut liittoa pettämisen jälkeen jatkaa (silloin en sitä ymmärtänyt, tärkeintä oli että minut olisi valittu eikä uutta naista) niin kuinka jotkut siihen avioliittoon kykenevät jäämään ja elämään tuon asian kanssa, että luottamus on mennyt. Vai eikö sitä uskalleta kohdata ja lakaistaan asia maton alle kun pelätään että toinen lähteekin??
Luottamus kun on rikottu niin sen korjaamisessa mennee aikaa, silti lopputulos taitaa on se että ette saa enää ikinä sitä alkuperäistä aitoa tunnetta takaisin. Hoe siinä sitten itsellesi tämä on uuden alku, nyt me aloitetaan uudelleen luomaan suhdettamme. Luin jostain että luottamus ei ole tunnetta vaan tekoja, eli miksi pettäjä ei puhunut vaimolle vaan ryhtyi hommiin selän takana.
Ja toisaalta, jokaisen suhteen sisällä on joukko muuttuvia tekijöitä, joten ei ole antaa yhtä ohjetta kaikille. Vähän kuin synnytys; jokasella on erilainen tarina siitä kerrottavana, eikä ne toisen neuvot toimikaan omalla kohdalla.
Voihan siinä käydä niinkin että pettäjä alkaa epäillä toista että hän kostaa petturuuden. Tai alkaa toteamaan että voithan sinäkin pettää kun sauma tulee, siis koittaa vähätellä sitä mitä on tehnyt. Ei sekään niin kivalta kuulosta petetyltä, kun pitäisi saada luottamus takaisin.
Se pääydin noissa on se, että toinen ei ole enää rakastunut, kiinnostunut tai voi juoda, olla paatunut pelaaja. Eli mua ei kiinnostelisi ainakaan jäädä jos on kylmä tyyppi ja pettänyt. Ihmisten nuoruudensekoilusta en tiedä, että mitä ne sitten ovat kullakin, ihmiset erilaisia.
No sepä se justiinsa...mikä edes saa petturin jäämään vanhaan kun jo on ollut niin kyllästynyt että vieraisiin mennyt niin miksi siihen liittoon pitäisi petetyn edes jäädä korjaamaan asioita ?? En ymmärrä !!
Luottamus on kyllä palautunut vuosien varrella. Tottakai oli hankalampaa alkuun ja mustasukkaisuutta vaan oli pakko sietää, mutta hiljalleen mies sai todistettua että häneen voi luottaa. Ei mulla ole enää mitään epäilyksiä hänen suhteensa.
Jäin suhteeseen, rakkaus meni. Kämppiksinä eletään, kummallakin omaa elämää paljon. Yhteinen talous ja jälkikasvu motivoivat pysymään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ap, jäi se kirjottamatta että NYT kun itse ymmärrän etten ikinä olisi voinut liittoa pettämisen jälkeen jatkaa (silloin en sitä ymmärtänyt, tärkeintä oli että minut olisi valittu eikä uutta naista) niin kuinka jotkut siihen avioliittoon kykenevät jäämään ja elämään tuon asian kanssa, että luottamus on mennyt. Vai eikö sitä uskalleta kohdata ja lakaistaan asia maton alle kun pelätään että toinen lähteekin??
Olen kommentin 9 kirjoittaja. Ei todellakaan lakaistu maton alle mitään 😄 Annoin tulla jos siltä tuntui, enkä pelännyt miehen lähtöä koska ei halunnut lähteä. Hänhän halusi jatkaa kanssani. Asioista puhuttiin ja itkettiin ja alkuun epäilin vaikka ja mitä, mutta hän tosiaan ansaitsi luottamuksen uudelleen.
Oliko kertapettämis vai pidempi suhde? Mun miehellä oli 4 v suhde enkä voinut sitä anteeksi antaa!
Oon seuraanu läheltä yhden miehen pettämistä, oli suhde kai jonkun kuukauden. Sen naisen kaveri kenen kanssa petettiin, ilmoitti vaimolle tästä. Vaimo oli vastannu jtn tyyliin: mitä mun parisuhde sulle kuuluu.
Ja myöhemmin tää pari on edelleen naimisissa, ällö imeliä perhepostauksia ainakin mies laittaa someen. Vaikuttaa hullulta tollanen mut joillekin sit sopii tollanen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä mietit tällaisia?
Jollain on liian helppoa
Kun luottamus on kerran rikottu suhteessa, se on pitkä vaihe saada se takaisin. Jos elämää jatketaan ja asia jätetään käsittelemättä, luottamus ei rakennu vaan suhde alkaa kasvamaan vinoon. Silloin myös uudelleen pettämiselle kynnys madaltuu. Luottamuksen rikkominen suhteessa vaatii yleensä terapian, jossa syyt ja seuraukset, suhteen rakenne avataan ja käsitellään. Tämä vie aikaa ja ihmiset tietenkin ovat erilaisia. Pettäminen ei ole pikkujuttu, eikä se kenellekään vain tapahdu, siihen on syynsä ja nämä syyt pitää tuoda esille ja käsitellä. Mikään suhde ei toimi ellei siinä ole luottamusta ja tunnetta, että toinen on rehellinen ja avoin ja kertoo kun kerrottavaa on. Rehellisyys suhteessa on kunnioitusta toista kohtaan, epärehellisyys on mukavuusalueen sisällä pysymistä ettei kykene kohtaamaan tunteita, ei omiaan eikä toisen.
Mitä tuollaisia enää mietit, kun saitte eron aikaiseksi. Ei ole ainakaan mitään täyttä elämää liitossa, jossa luottamus toiseen on mennyt. Parempi nyt sinulle aloittaa uusi elämä eikä miettiä joutavia.