Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kaukosuhde AHDISTAA. En tiedä miten me jaksamme.
03.02.2020 |
Taas pari päivää saatiin olla keskenämme ja omaan kotiini saavuttu koska työt.
En tiedä mistä tämä haikea, pelonsekainen, itkuinen ja ahdistunut olo on nyt peräisin voimakkaampana kuin yleensä.
Harmittaa tätä on jatkunut jo niin pitkään. Töitä, matkustamista toiseen kaupunkiin, yhdessäoloa ja taas sama rumba. Yhteenmuutto on lähitulevaisuudessa mutta tuntuu, että tämä on jotenkin erityisen haasteellista nyt.
Se on näkynyt meidän parisuhteen ilmapiirissä mutta toisaalta heti kun olemme taas yhdessä yhden päivän niin ymmärrämme miksi todella olemme yhdessä, emme tahdo erota vaikka tuskailemme aiheen kanssa aina välillä kun molemmilla on omat asiansa hoidettavana ja väsymystä.
Sitten melkeinpä täytyy taas erkaantua viikoksi tai ehkä kahdeksikin. Ei tällaiseen totu, en minä ainakaan.
Molemmilla paljon töitä, stressiä ja molempien muutto yhteiseen kotiin.
Voi kun tämän jaksaisi ilman mitään ylimääräistä harmia.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on etäsuhdetta takana alle vuosi ja se loppuu vasta loppukesästä. Mun määräaikainen työsuhde pitää mut omalla paikkakunnalla sinne asti. Olin muuttamassa Etelä-Suomeen joka tapauksessa jo ennen mieheni tapaamista, mutta otin määräaikaisen työsuhteen vastaan juuri kun oltiin tavattu. Tuntuu tosi tuskaiselta palata takaisin omalle paikkakunnalle aina yhdessä vietetyn ajan jälkeen.
Mies on paljon vahvempi ja varmempi etäsuhteen kestostamme kuin minä, ilman miehen vankkumattomuutta ja varmuutta meillä olisi varmasti ollut kriisejä. Miehen suhtautumistapa on ihana, jaksan itsekin paremmin kun tiedän, että mies on niin rauhallinen.
Pahin alkaa olla jo ohitse kun päästiin vuoden vaihteen yli. Nyt olen koittanut nähdä positiivisia asioita tässä etäsuhteessa. Olen fiilistellyt miehelle, että tämä on VIIMEINEN kevät erossa, ja miten varmasti ajan saatossa kaivataan tätä omaa aikaa, jota nyt saadaan. On tässä erossa olossa ollut paljon hyvää, mm. se, että suhteen tulevaisuuteen voi luottaa. Jos olisi asuttu samalla paikkakunnalla olisi saatettu hätiköidä yhteenmuutossa.
Nyt avoliittoon tultaessa seurustelua on takana jo toista vuotta. On kuitenkin vietetty toistemme kanssa lähes kaikki viikonloput ja lomat, on tehty kaksi ulkomaan reissua ja ollaan menossa kesällä kolmannelle. Meillä on tosi ihanaa yhdessä, tunnetaan toistemme läheiset ja tuntuu, että olen läheisempi mieheni kanssa kuin exän, jonka kanssa olin kimpassa kahdeksan vuotta.
Joten ajattele sinäkin ap etäsuhteen positiivisia puolia. Lähisuhteessa elävät eivät välttämättä edes osaa olla erillään ja kasvavat alkuhuumassa väärällä tavalla kiinni toisiinsa. Etäsuhteessa rakennat parisuhdetta unohtamatta itseäsi. <3