Paljon säästät muistoja lapsistasi?

Ja mainitse samalla jos olet keksinyt jonkun hyvän säilytyskikan :)

Vähän ohi mutta papan kuoltua jokin aika sitten keräiltiin tavarat talosta ja hänellä oli yksi lastenlapsien lapsuuskuvista koostettu taulu. Perheemme ei juuri ollut papan kanssa tekemisissä ja itsekin olin täysin etääntynyt, mutta jotenkin hämmensi tuo että piti kai lastenlapsiaan kuitenkin niin tärkeinä ja näin oman kuvanikin siinä.

En nyt kaikkea, mutta aika paljon. Meillä on hyvin säilytystilaa (vanhan talon plussapuolia), joten hirveästi ei ole tarvinnut karsia.

Ei ole piirustuksia tallessa kuin jotain koulussa tehtyjä, piirtelevät ja itse sitten siivotessaan laittavat roskiin, tai jos tykkäävät tuotoksestaan niin laittavat seinälleen. Eikä muutenkaan mitenkään aktiivisesti ole säästetty mitään lippuja ja lappuja, koska nykyään on niin helppo ottaa kuvia ja videoita ja niitä otetaan, ne on tärkeämpiä.

Tärkeitä muistoja on myös faceen kirjatut hauskat jutut joita lapset on sanoneet, ne olisi muuten unohtuneet suurin osa, eikä niitä olisi tullut paperille kirjattua, mutta kun ne on näpytelty heti tuoreeltaan faceen muiden perheenjäsenten ja sukulaisten nähtäväksi, niin siellä ne on myös pysyneet tallessa. Olen tallentanut aina välillä koneelle facekirjoitukseni jos sattuu että face jostain syystä sylkäiseekin joskus mut ulos.

Kerran olen myös tulostanut paperille ne lasten jutut ja laitoin ne kansioon, että jos sattuu että tietokone menee rikki niin ei mene sen mukana.

Fyysisistä jutuista säästän joitain vaatteita, niitä pienimpiä söpöjä, joitain leluja, ja jos jää ehjäksi niin jotain heidän koulussa askartelemia juttuja tai käsityötunnilla tehtyjä, itse he eivät niitä arvosta, joten ei ne aina pysy ehjänä. Säästän myös parhaat satukirjat joita heille on luettu iltasatuina, vaikka sitten lapsenlapsille.

Minä pyrin unohtamaan, en muistamaan! Apua jos pitäisi muistaa...

En oikeastaan mitään. Aikani säilytin jotain leluja, kirjoja ja vaatteita, mutta olen antanut ne lapsille itselleen kun aikuistuivat. Ei ole mahdollista kerrostalon pienissä säilytystiloissa mitään historia-laatikoita säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi mutta papan kuoltua jokin aika sitten keräiltiin tavarat talosta ja hänellä oli yksi lastenlapsien lapsuuskuvista koostettu taulu. Perheemme ei juuri ollut papan kanssa tekemisissä ja itsekin olin täysin etääntynyt, mutta jotenkin hämmensi tuo että piti kai lastenlapsiaan kuitenkin niin tärkeinä ja näin oman kuvanikin siinä.

Vähän sama juttu. Alkoholisti-isäni jonka kanssa ei oltu läheisiä, eikä kovin paljon tekemisissä, oli säästänyt mun lapsena tekemät isänpäiväkortit ja kuvat joita olin lähettänyt itsestäni ja lapsistani. Olin ajatellut että kun hän oli muuttanutkin muutaman kerran että varmaan on ne kännipäissään jonnekin hävittänyt. Mutta kai hänelle silti oli ainoa lapsi ja lapsenlapset sitten kuitenkin jotenkin tärkeitä.

Turhaa roinaa ja rojua ei kannata kerätä nurkkiin pölyyntymään.

Mulla on yksi äitiyspakkauslaatikko. Siihen on mahduttava kahden lapsen muistot...

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan mitään. Aikani säilytin jotain leluja, kirjoja ja vaatteita, mutta olen antanut ne lapsille itselleen kun aikuistuivat. Ei ole mahdollista kerrostalon pienissä säilytystiloissa mitään historia-laatikoita säilyttää.

Eikö se olekin just se idea miksi niitä lapsuusmuistoja säilytetään, että annetaan lapsille sitten kun he ovat aikuisia ja osaavat arvostaa niitä? Kyllä mulla on omat lapsuusmuistoni, ei ne äidillä enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Turhaa roinaa ja rojua ei kannata kerätä nurkkiin pölyyntymään.

Ei tietenkään turhaa, mutta ne tärkeimmät, joilla on eniten tunnearvoa ja myös historiallista arvoa. Olisi aika kauheaa jos vanhemmat olisivat hävittäneet mun lapsuudesta kaiken pitäen niitä turhana roinana, tuntisin että minun menneisyyteni on pyyhitty pois. Monet ei edes muista itse lapsuuttaan kovin hyvin, sellaisille ne muistot fyysisessä muodossa on vielä tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä pyrin unohtamaan, en muistamaan! Apua jos pitäisi muistaa...

Pyrit unohtamaan omat lapsesi???

Up

Olen 60 luvulla syntynyt. Äitini ei koskaan säästänyt mitään lapsuudestani tai veljeni lapsuudesta. En koskaan ole ajatellut että minulla pitäisi olla jotain kamaa lapsuudestani. Olisi outoa jos olisi. Valokuvat on kyllä ja vain ne on tärkeät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pyrin unohtamaan, en muistamaan! Apua jos pitäisi muistaa...

Pyrit unohtamaan omat lapsesi???

Pyrin unohtamaan sen ajan kun olivat lapsia. Se oli kauheeta aikaa. Onneksi kasvoivat aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 luvulla syntynyt. Äitini ei koskaan säästänyt mitään lapsuudestani tai veljeni lapsuudesta. En koskaan ole ajatellut että minulla pitäisi olla jotain kamaa lapsuudestani. Olisi outoa jos olisi. Valokuvat on kyllä ja vain ne on tärkeät.

Omat lapset kyllä tykkäävät tosi paljon leikkiä mun vanhoilla leluilla jotka äitini aikoinaan säästi.. Oli myös ihana kastaa heidät samassa kastemekossa kuin minut on kastettu.. Miehen vanhemmat ei ole säästäneet juuri mitään ja se selkeästi hieman harmittaa häntä..