Mitä mieltä olette koulujen arviointikeskustelusta (tuli vanhempainvartin tilalle)

Mitä eroa noilla muka on? Sama juttu käytännössä.

Suhtaudun neutraalisti. Merkitsen kalenteriin, käyn ja homma on alta pois. Yksi meno kymmenien menojen välissä. Joskus on kiva, kun opettaja kehuu lasta. Silloin tympäsee, kun opettaja ei näe mitään hyvää lapsessa. Jokaisessa oppilaassa sitä hyvää sanottavaa kuitenkin olisi.

En koe hyödylliseksi, ajanhukkaa sekä opettajalle että itselleni.

Ihan kiva käydä katsomassa, millainen opettaja lapsella on.

Ei ole tarvinnut arviointikeskusteluihin osallistua muutamaan vuoteen, viimeksi silloin kun lapsi oli kuudennella. Ihan kivahan se oli käväistä kerran lukuvuodessa keskustelemassa opettajan kanssa. Yläkoulussa arviointikeskusteluja on käynyt lapsi itse aina kunkin aineenopettajan kanssa, niitä on jo niin monta keskustelua, ettei noihin mitään järkeä olisi edes yrittää osallistua (liekö otettaisiinkaan). Kehityskeskustelu yleensä on sitten kerran vuodessa luokanvalvojan kanssa, mutta nyt ysillä kävi lapsi tämänkin kahden kesken lv:n kanssa, todettiin yhteisesti, ettei tässä tapauksessa ole minulla tarvetta osallistua. Meni lapsen mukaan noin 2 minuuttia tuossa keskustelussa...

Ei sillä eroa ole vanhempainvarttiin ainakaan meillä yläkoulun puolella, paitsi että nyt se täytyy pitää joka vuosi kun ennen täytyi pitää vain seiskalla. Kaupunki on teettänyt lomakkeen, joka opettajan ja oppilaan on pakko täyttää mutta huoltajan ei. Siinä on muutama kysymys opiskelumotivaatiosta. Myöskään keskustelu ei ole pakollinen huoltajalle mutta opettajalle ja oppilaalle on.

Seiskalla melkein kaikki huoltajat tulivat paikalle mutta kasilla ja ysillä enää ihan muutama halusi tulla, useimmat ilmoittivat, että voin pitää keskustelun kahden kesken oppilaan kanssa. Minulle se on ihan se ja sama. Oppilasta on mukava kehua huoltajille, ja toisaalta jos minulla on huoli koulumenestyksestä, kerron sen hyvin painokkaasti niin, että huoltajatkin ymmärtävät, että tilanne näyttää jatko-opintojen kannalta todella heikolta. Ehkä he siitä sitten heräävät vielä ja asiat ehditään saada kuntoon. Toisaalta taas meneväthän ne keskustelut paljon nopeammin, kun jollain välitunnilla otan jonkun oppilaan juttelemaan hetkeksi täytettyjen lomakkeiden sisällöstä ja ylipäänsä koulunkäynnistä.

Arviointikeskustelu tuli itse asiassa joulutodistuksen tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun neutraalisti. Merkitsen kalenteriin, käyn ja homma on alta pois. Yksi meno kymmenien menojen välissä. Joskus on kiva, kun opettaja kehuu lasta. Silloin tympäsee, kun opettaja ei näe mitään hyvää lapsessa. Jokaisessa oppilaassa sitä hyvää sanottavaa kuitenkin olisi.

Jos lapsi kiusaamuita oppilaita ja opettajaa, ei tee läksyjä, ei ole edes kynää tunnilla mukana kirjasta puhumattakaan, räplää kännykkää tunnilla jne., on aika vaikeata keksiä kehumisen aihetta!

Meillä on arviointikeskustelu joka vuosi yläkoululla pidettävä huoltajan ja oppilaan kanssa. En tiennyt, että tässäkin asiassa on kirjavaa käytäntöä eri koulujen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Arviointikeskustelu tuli itse asiassa joulutodistuksen tilalle.

Ei tullut tilalle vaan lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Arviointikeskustelu tuli itse asiassa joulutodistuksen tilalle.

Niin tuli, alakoulussa, mutta korvaa samalla entiset vanhempainvartit.

Vierailija kirjoitti:

Arviointikeskustelu tuli itse asiassa joulutodistuksen tilalle.

Alakoulussa ei muutenkaan anneta kunnollisia numerotodistuksia vaan jotain hymiöpapereita. Yläkoulussa jaetaan edelleen oikeat numerotodistukset joka joulu ja kevät, siis niiden jokavuotisten keskustelujen lisäksi.