Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan yliherkkä kritiikille yksityiselämässä, miten oppisin viittaamaan kintaalla muiden mielipiteille?
27.01.2020 |
Töissä tiedän mitä teen ja osaan lokeroida kritiikin aiheelliseen ja aiheettomaan, myös ilmaisutavan perusteella, ja reagoida jos on aihetta. Jos ei ole, unohdan koko jutun. Mutta jos yksityiselämässä joku edes vihjaa, että teit taas tuonkin vähän omituisesti, niin jään miettimään sitä tosi pitkäksi aikaa, tarkkailen itseäni ja mietin, miten pitäisi "oikeasti" tehdä. Ajattelen, että nyt kaikki katsoo mua, kun teen asiat "väärin".
Johtuu varmaan jostain syvältä tulevasta epävarmuudesta, vaikka olenkin ihan itsevarma ja sisukas ja tiedän kyllä oman arvoni. Miten tästä voi päästä eroon näin aikuisiällä? Vie tosi paljon energiaa, enkä halua antaa ventovieraille näin paljon valtaa omaan olemiseeni!
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vajavuuden tunnelukolta.
Itse siedän hyvin suoraakin kritiikkiä ja työelämässä pystyn olemaan asiallinen, mutta yksityiselämässä epäsuorasti sanotut moitteet saavat minut pois tolaltani moneksi päiväksi. Minua saa esim. pyytää toistamaan sanomani selkeämmin, mutta en kestä jos minulle vihjataan epäsuorasti että en ollut ymmärrettävissä, tai rohkaistaan olemaan reippaampi tmv. Epäilen yliherkistyneeni epäsuoralle ivallle koulukiusaamisen aikoina, eli noin neljä vuosikymmentä sitten. Piiloviestintä ja vihjailu tekevät minut todella epävarmaksi, vaikka tietoisesti tietäisin sanojan tarkoittavan hyvää. Kaikki haavat eivät vain arpeudu :(
Vierailija kirjoitti:
No, jos kerran olet eri mieltä jonkun kanssa, niin miksi antaisit kauheasti arvoa hänen mielipiteelleen.
Saatko jotain mielihyvää siitä, että lauot itsestäänselvyyksiä, joista ei ole kenellekään mitään iloa tai hyötyä? Et vie keskustelua pätkääkään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vajavuuden tunnelukolta.
Itse siedän hyvin suoraakin kritiikkiä ja työelämässä pystyn olemaan asiallinen, mutta yksityiselämässä epäsuorasti sanotut moitteet saavat minut pois tolaltani moneksi päiväksi. Minua saa esim. pyytää toistamaan sanomani selkeämmin, mutta en kestä jos minulle vihjataan epäsuorasti että en ollut ymmärrettävissä, tai rohkaistaan olemaan reippaampi tmv. Epäilen yliherkistyneeni epäsuoralle ivallle koulukiusaamisen aikoina, eli noin neljä vuosikymmentä sitten. Piiloviestintä ja vihjailu tekevät minut todella epävarmaksi, vaikka tietoisesti tietäisin sanojan tarkoittavan hyvää. Kaikki haavat eivät vain arpeudu :(
Mulla on samanlaista taustaa ja tunnistan tuon reagointitavan! Oletko löytänyt jotain keinoa helpottaa oloasi?
ap
Alue: Aihe vapaa
No, jos kerran olet eri mieltä jonkun kanssa, niin miksi antaisit kauheasti arvoa hänen mielipiteelleen.