Olen p*ska äiti/ihminen, todella huono omatunto

Voi miten kurja tilanne. Lakkaa nyt ensin murehtimasta tuota, maito on jo kaatunut. Mä lakkaisin varmaan puhumasta isästä kokonaan.

Aika typerä mies, täytyy sanoa.

Voimia! Jos mies on tuollainen k*siainen, niin ehkä parempi olla ilman häntä. Elarit hänen tulee tietysti maksaa ja jos ei vapaaehtoisesti maksa, niin viranomaiset apuun. Lapselle en enää hänestä puhuisi, paitsi jos kysyy, niin sitten vastaisin asiallisesti. 

Ei toi nyt kovin kauheelta kuulosta sun osalta. Kuulostaa, että olet ihan normaali tarpeeksi hyvä äiti, täydellisiä ei ookkaan.

Mies on mulkku mutta minkäs teet.

Hoida lapselle elatus mutta muuten jatka ihan noin kun tähänkin asti.

Hienoa että olet huomannut virheesi ja päättänyt korjata niitä.

Mutta et sinä ole huono äiti. Huono äiti katkeroituisi ja päättäisi haukkua jatkuvasti isää tytölle vailla ollenkaan huonoa omatuntoa lapsen olon puolesta. Sinähän olet ollut tosi hyvä äiti ja on vain inhimillistä ettet ole aina hoitanut kaikkea niin täydellisesti.

Mies puolestaan on huono isä. Sillehän sinä et voi mitään. Lähesty tilannetta aina oman lapsesi näkökulmasta (silloinkin kun mies on täysi ääliö ja ansaitsisi tulla haukutuksi) ja huolehdi että lapsi näkee muita sukulaisia.

On aina hyvä muistaa, että jokainen meistä mokaa aina välillä. Joo, sun ei olisi kannattanut asioista puhua lapsen kuullen, mutta sille ei voi mitään että näin on käynyt. Ei sitä kannata jäädä murehtimaan, otat vaan opiksi että jatkossa noin ei kannata toimia. Mutta on ihan inhimillistä että et pahimmassa shokkivaiheessa ole asiaa osannut niin ajatella.

Jatkossa on tärkeää, että vastailet lapsen kysymyksiin neutraalisti ja tuo on tosi hyvä juttu että on esim. kuva lapsen huoneessa jossa koko lapsi ja vanhemmat. Aktiivisesti sun ei tarvitse itse lapsen kanssa ottaa isää puheeksi mutta lapsen kysymyksiin kannattaa aina vastata että lapsi oppii että vaikeistakin asioista voidaan puhua. Ei tarvitse valehdella mutta ei toisaalta olla raatorehellinenkään lapsen kysymyksien edessä. Eli et mustamaalaa isää, mutta et yritä vetää toiseen ääripäähänkään "voi kyllä isi sua ikävöi ja rakastaa hirveesti!" - tilannehan ei alkuunkaan ole sellainen kun isä on hävinnyt kuin pieru sahataan lapsen elämästä. Voi hyvin kertoa ettei osaa sanoa/ei tiedä jos tulee liian vaikea kysymys. Lapselle ei kannata puhua "voi kun äiti rakastaa sua" vaan yleisesti korostaa kuinka rakas lapsi on. Jos nostaa puheessa esiin erikseen vanhempien rakkauden lasta kohtaan, tämä saa helposti lapsen kiinnittämään huomiota siihen mitä hän EI kuule: entäs isi? Rakastaako isi minua? Vaikuttaa äkkiseltään saivartelulta mutta on yllättävän tärkeä juttu.

Tsemppiä vaikeasta elämäntilanteessa selviämiseen, muista että esim. elaireiden maksamattomuuteen saa apua ja muutenkin esim. keskusteluapua löytyy kyllä jos koet sitä tarvitsevasi esim. perheneuvolan kautta. Sieltä neuvovat varmasti muutenkin, jos et heti tiedä mihin tahoon ottaa yhteyttä ongelmissa.

Kai olet jo ilmoittanut miehen maksuhaluttomuudesta eteenpäin? Jos et, hoida asia heti. Mies ei saa päästä kuin koira veräjästä. Jos mies ei maksa, Kela maksaa elarit ja perii ne sitten mieheltä. Eli pidä huoli, että lapsi saa rahat, jotka hänelle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

On aina hyvä muistaa, että jokainen meistä mokaa aina välillä. Joo, sun ei olisi kannattanut asioista puhua lapsen kuullen, mutta sille ei voi mitään että näin on käynyt. Ei sitä kannata jäädä murehtimaan, otat vaan opiksi että jatkossa noin ei kannata toimia. Mutta on ihan inhimillistä että et pahimmassa shokkivaiheessa ole asiaa osannut niin ajatella.

Jatkossa on tärkeää, että vastailet lapsen kysymyksiin neutraalisti ja tuo on tosi hyvä juttu että on esim. kuva lapsen huoneessa jossa koko lapsi ja vanhemmat. Aktiivisesti sun ei tarvitse itse lapsen kanssa ottaa isää puheeksi mutta lapsen kysymyksiin kannattaa aina vastata että lapsi oppii että vaikeistakin asioista voidaan puhua. Ei tarvitse valehdella mutta ei toisaalta olla raatorehellinenkään lapsen kysymyksien edessä. Eli et mustamaalaa isää, mutta et yritä vetää toiseen ääripäähänkään "voi kyllä isi sua ikävöi ja rakastaa hirveesti!" - tilannehan ei alkuunkaan ole sellainen kun isä on hävinnyt kuin pieru sahataan lapsen elämästä. Voi hyvin kertoa ettei osaa sanoa/ei tiedä jos tulee liian vaikea kysymys. Lapselle ei kannata puhua "voi kun äiti rakastaa sua" vaan yleisesti korostaa kuinka rakas lapsi on. Jos nostaa puheessa esiin erikseen vanhempien rakkauden lasta kohtaan, tämä saa helposti lapsen kiinnittämään huomiota siihen mitä hän EI kuule: entäs isi? Rakastaako isi minua? Vaikuttaa äkkiseltään saivartelulta mutta on yllättävän tärkeä juttu.

Tsemppiä vaikeasta elämäntilanteessa selviämiseen, muista että esim. elaireiden maksamattomuuteen saa apua ja muutenkin esim. keskusteluapua löytyy kyllä jos koet sitä tarvitsevasi esim. perheneuvolan kautta. Sieltä neuvovat varmasti muutenkin, jos et heti tiedä mihin tahoon ottaa yhteyttä ongelmissa.

No, vaikka se isä mokasi... Niin, jos ap tietää että mies on lastaan rakastanut, niin mun mielestä se kannattaa tuoda julki. Ei se isän rakkaus lapseensa katoa.

Joku häiriö sille tuli, mutta rakastanee edelleen lastaan.

Minusta se tieto on lapselle tosi tärkeä.

Ja ap, noita mokia ja voivottelun aiheita tulee ja menee, mutta ihan takuulla olet riittävän hyvä äiti. Se riittää. Ole armollinen itsellesi. Huolehdi omasta jaksamisestasi.

Olet arvokas. Olet tärkein lapsellesi.

Miehesi tunteettomuus ... veikkaan että se on ollut jokin masennus, kylläisyys, ei vaan jaksa... eikä se välttämättä johdu sinusta. On ollut liian rankkaa ruveta selvittämään asioita, jos hänellä vaikka ei ole ollut siihen kykyjä tuosss elämän tilanteessa. Sitten valitsi itselleen helpomman: hyppäsi kelkasta. On varmaan itsekin ihan yhtä sekaisin kuin sinun mielesi, joska ei pysty tyttären ja omiin sukulaisiin olemaan yhteydessä.

Ne ei ole sinun vikasi mitenkään. Miehen tekoja ja valintoja ovat.

Sinä teet omat valintasi. Voimia🧚‍♂️ Muista nukkua ja levätä ja syödä hyvin ja liikkua. Jutella tuosta tilanteesta... se olisi hyvä. Ehkä lääkärin kautta eteenpäin? Kerro, että toivot pääseväsi keskustelemaan.

Tilanne oli itselleni todella rankka ja olenkin käynyt psyk.sairaanhoitajan luona juttelemassa ja hän on ehdottanut, että kävisin myös lääkärin puheilla keskustelemassa lääkityksestä. Ilmiannon heitetty, että kärsin pitkittyneestä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (kaikenlaista ollut siis jo heti lapsen synnyttyä, mutta olen painanut ne sivuun, kunnes nyt eron myötä padot vaan sortuivat). Olen myös varannut ajan oikeusaputoimistoon. Olen miestä infonnut asiasta ja tarjosin mahdollisuutta tavata tai keskustella asiat puhelimella (ensin yritettyäni kuukauden päivät laittaa sähköpostia ja viestiä, jonka mies siis näki vain ärsyttävänä pommittamisena ja sitä e varmasti olikin, mutta olisimme välttäneet sen, jos heti vaan sopisi asiat), mutta mies ei suostu puhumaan puhelimessa ja käski minuk pitää hauskaa oikeusaputoimistossa, jos en kerta viestein hänen kanssaan pysty asioita sopimaan. Sanoo, ettei lasta halua menettää, mutta ei tee elettäkään asioiden eteen ja kaikki mitä ehdotan on ei. Lastenvalvojan tapaamiseen jätti saapumatta.

Masennus hänellä kuulemma todettu, mutta töissä käy ja seurustelee, joten ei arkea häiritse oletan. Ap

Vierailija kirjoitti:

On aina hyvä muistaa, että jokainen meistä mokaa aina välillä. Joo, sun ei olisi kannattanut asioista puhua lapsen kuullen, mutta sille ei voi mitään että näin on käynyt. Ei sitä kannata jäädä murehtimaan, otat vaan opiksi että jatkossa noin ei kannata toimia. Mutta on ihan inhimillistä että et pahimmassa shokkivaiheessa ole asiaa osannut niin ajatella.

Jatkossa on tärkeää, että vastailet lapsen kysymyksiin neutraalisti ja tuo on tosi hyvä juttu että on esim. kuva lapsen huoneessa jossa koko lapsi ja vanhemmat. Aktiivisesti sun ei tarvitse itse lapsen kanssa ottaa isää puheeksi mutta lapsen kysymyksiin kannattaa aina vastata että lapsi oppii että vaikeistakin asioista voidaan puhua. Ei tarvitse valehdella mutta ei toisaalta olla raatorehellinenkään lapsen kysymyksien edessä. Eli et mustamaalaa isää, mutta et yritä vetää toiseen ääripäähänkään "voi kyllä isi sua ikävöi ja rakastaa hirveesti!" - tilannehan ei alkuunkaan ole sellainen kun isä on hävinnyt kuin pieru sahataan lapsen elämästä. Voi hyvin kertoa ettei osaa sanoa/ei tiedä jos tulee liian vaikea kysymys. Lapselle ei kannata puhua "voi kun äiti rakastaa sua" vaan yleisesti korostaa kuinka rakas lapsi on. Jos nostaa puheessa esiin erikseen vanhempien rakkauden lasta kohtaan, tämä saa helposti lapsen kiinnittämään huomiota siihen mitä hän EI kuule: entäs isi? Rakastaako isi minua? Vaikuttaa äkkiseltään saivartelulta mutta on yllättävän tärkeä juttu.

Tsemppiä vaikeasta elämäntilanteessa selviämiseen, muista että esim. elaireiden maksamattomuuteen saa apua ja muutenkin esim. keskusteluapua löytyy kyllä jos koet sitä tarvitsevasi esim. perheneuvolan kautta. Sieltä neuvovat varmasti muutenkin, jos et heti tiedä mihin tahoon ottaa yhteyttä ongelmissa.

Ennen minulla ei ollut ketään ulkopuolista, jolle puhua (en ymmärtänyt/kehdannut hakea apua), joten puhuin paljon miehen sukulaisten kanssa (minä olen aina ollut vastuussa, että lapsi näkee myös miehen puolen sukulaisia), ja siellä se helposti ns. lipsahti, koska perheellä miehestä tietenkin aivan eri kuva. Nyt käyn juttelemassa ulkopuoliselle, joten se helpottaa.

Olen miettinyt paljon tuota valokuva -juttua. Jotkut ovat sitä mieltä, että kuvat pitäisi ottaa pois, koska eivät tee hyvää lapselle ja jotkut taas ovat sitä mieltä, että hyvä juttu, koska mies kuitenkin lapsen isä. Itse olen ajatellut asian niin, että tämä lapsen koti ja mies lapsen isä. Lapsella oikeus pitää kuvia esillä, vaikka minä en niitä kestäisikään katsoa. Mutta tästäkin olen niin hämmentynyt :/ ap

Ja Kiitos kaikille kauniista ja rohkaisevista sanoista! Olen kaikkeni yrittänyt, että miehen ja lapsen suhde säilyisi, mutta mies tuntuu vain syyttävän minua tilanteesta ja nyt vielä tämä, että lapsi toisti minun sanojani, niin jotenkin tuli tunne, että ehkä kaikki vaan onkin minun syytäni.

Nyt yritän vain jatkaa elämässä eteenpäin. En miehenkään kanssa haluaisi olla enää tekemisissä, vaikka toivoin asiallisia välejä lapsemme takia, mutta hänkään ei halua olla minun kanssani tekemisissä ja hankaloittaa ja pitkittää asioita, jotka olisi voinut sopia yhden puhelun aikana ainakin nyt alkuun. Syyttää, että roikun hänessä ja yritän manipuloida takaisin, vaikka haluan vain jo jatkaa tytön kanssa elämää ilman, että tarvitsee esim. Miettiä mistä elarit tulee (virallista sopimusta ei ole). Kiitos teille!

Kiitos!

Ap

Ap, jokainen tekee virheitä. Tärkeintä on juuri se, että ei niitä virheitä toista uudelleen ja yrittää oppia niistä. Tsemppiä!

Miten se onkin, että aina haukutaan niitä ex-naisia, jotka ajavat vaan omaa asiaansa. Ymmärrettäväähän se on, että sattuu, kun on satutettu. Silloin tehdään virheitä, mutta niistä opitaan ja pohjalta noustaan. Uskon, että suurin osa kuitenkin haluavat vain parasta lapsilleen, mutta exä lukee yhteydenotot ja pahan olon purkaukset vain kiusanteoksi, mutta omassa käytöksessä ei ole mitään kiusantekoa.

Virheitä sattuu ap, mutta selvästi olet niistä oppinut. Jos mies ei ymmärrä käyttäytyä kuin aikuinen, niin anna olla. Jonakin päivänä hänkin herää virheisiinsä ja vain toivoo, että olisi tajunnut ne yhtä nopeasti kuin sinä.

Hä