Lue keskustelun säännöt.
Romantisoin etukäteen sitä millaista elämäni on sitten kun lapsi muuttaa pois kotoa, toteutuukohan?
26.01.2020 |
Olen suunnitellut jatkavani öljyvärimaalaamista ja pienoishuone-askartelua (vähän kuin nukkekoti) ja muita askartelujuttuja. Joka viikonloppu nautin herkullisen brunssin. Iltaisin haen ravintolatasoista ruokaa. Joogaan, juoksulenkkeilen, käyn uimassa, luistelemassa, vaeltamassa. Asun aina siistissä ihanassa kauniissa asunnossa rivitalossa jossa on pieni takapiha pitää vaikka raparperiä. Matkustelen joka loma ympäri maailman yksin ja yhdessä miesystävän kanssa tai kiertomatkalla.
Miten sinun kävi, pääsitkö toteuttamaan itseäsi vai jatkuiko normaali arki?
Kommentit (33)
Mikä sinua estää tekemästä jotain noista asioista jo nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää tekemästä jotain noista asioista jo nyt?
Kyllä mä niitä toteutankin mitä pystyn mutta kaikki taide- ja askarteluprojektit ainakin vielä odottavat kun en jaksa selittää juurta jaksain mistä kyse tai opettaa/ottaa mukaan hommaan. Näitä tehtiin siis lapsentasoisesti kyllä paljon kun lapsi oli pieni mutta sittemmin jäänyt, tarvikkeet kyllä on tallessa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää tekemästä jotain noista asioista jo nyt?
Ja vielä tuosta matkailusta, en pysty yhden ihmisen palkalla viemään lasta Ruotsinlaivaa kummoisemmalle matkalle. Sitten taas kun asun yksin, pystyn asumaan niin paljon edullisemmin että rahaa riittää matkailuunkin (olen laskenut että pystyn säästämään vuodessa useita tuhansia jos vuokrani on esim. 500 € mitä se ei nyt lapsen kanssa asuessa ole).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se arki aikalailla samanlaisena jatkui. Aluksi en meinannut viitsiä tehdä mitään ruokaa kahdelle, kun lapset muuttivat melko yhtä aikaa pois kotoa. Tuntui jotenkin turhalta kokkailla niin pientä määrää. Töissähän sitä on pitänyt silti käydä ja talosta huolehtia jne. Mutta onhan tuota aikaa itselle enemmän nyt, kun muutoista on kulunut jonkun aikaa eikä enää tunnu oudolta. :)
Teen siis nytkin ruokaa vain meille kahdelle mutta ajattelin sitten joskus että hakisi aina jotain Resq-aterioita muutamalla eurolla tms. Tai sitten riittää sekin kun töissä syö lounaspöydässä runsaasti.
Onneksi ei ole lapsia niin voi tämän lyhyehkön elämän siunata vain itselleen ja puolisolle. Tehdä kaikkea mitä haluaa, matkustella jne:) tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole lapsia niin voi tämän lyhyehkön elämän siunata vain itselleen ja puolisolle. Tehdä kaikkea mitä haluaa, matkustella jne:) tsemppiä.
Kyllä mä onnellinen olen siitä että lapsi tuli tehtyä. Mutta nyt hän on jo 18-vuotias eli ei enää aikaakaan kun hän lähtee kotoa oman elämän perässä. Siihen tässä yritän varautua :)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole lapsia niin voi tämän lyhyehkön elämän siunata vain itselleen ja puolisolle. Tehdä kaikkea mitä haluaa, matkustella jne:) tsemppiä.
Nykyään ihmisen elinikä on niin pitkä, että yleensä ehtii elämän aikana tekemään kaikenlaista, niitä mapsiakin. Tosin kun sinä puhut lyhyehköstä elämästä, niin ehkä sinulla on joku sairaus, jonka takia eliniänodotteesi on lyhyempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin tästä elämästä kyllä tosi paljon.
Lapset muuttivat pois 5 vuotta sitten. Edelleen teen kotona ruokaa mutta olen jättänyt lihan pois. Syön siis vain omia ruokia, makkarasoppa on jäänyt historiaan.
Käyn matkoilla, aloitin myös vaelluksen eli rinkka ja teltta mukaan ja luontoon. Käyn vkl lomilla ja välillä myös pidemmillä.
Kotona in aina siistiä ja mullakin se raparperi kasvaa pihalla.
Kaiken tuonhan pystyt ap tekemään jo silloin, kun lapset ovat yli 15V, paitsi tuo maalaus ja askartelujuttu, jos ei ole ylimääräistä tilaa, ennenkuin lastenhuone tyhjä.
Minä sai lyhyemmän työajan paremmalla palkalla, kun lapset muutti. Siis ihan hauska sattuma, ja siitäkös nautin, kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tuonhan pystyt ap tekemään jo silloin, kun lapset ovat yli 15V, paitsi tuo maalaus ja askartelujuttu, jos ei ole ylimääräistä tilaa, ennenkuin lastenhuone tyhjä.
Minä sai lyhyemmän työajan paremmalla palkalla, kun lapset muutti. Siis ihan hauska sattuma, ja siitäkös nautin, kyllä.
En pysty matkustelemaan, siitä kerroin jo aikaisemmin että varaa ei ole ollut Ruotsinlaivaa kummoisempaan 1 ihmisen palkalla. Enkä oikein joogaamaankaan innostu kun lapsi on kotona, siihen haluaa oman rauhan. Lenkit, pienimuotoinen vaellus ym. menossa jo mutta ei sillä aktiivitasolla mistä haaveilen. Ja kodin kauneus ja siisteys on haave vain tässä nykyisessä asunnossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole lapsia niin voi tämän lyhyehkön elämän siunata vain itselleen ja puolisolle. Tehdä kaikkea mitä haluaa, matkustella jne:) tsemppiä.
Kyllä mä onnellinen olen siitä että lapsi tuli tehtyä. Mutta nyt hän on jo 18-vuotias eli ei enää aikaakaan kun hän lähtee kotoa oman elämän perässä. Siihen tässä yritän varautua :)
Toivottavasti lähtee. Yhä enemmän kuulee kauhutarinoita siitä, että lapset eivät lähde millään pois lapsuudenkodistaan. Saattavat asua siellä vielä pitkälle yli parikymppisiksi.
Mihin tämä maailma on oikein menossa865?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä, miten nopeasti oma elämäsikin on hurahtanut siihen pisteeseen, jossa nyt olet. Ei ole ainakaan todettu itsellä mitään sairautta, joka lyhentäisi elämääni. Elämä vain menee nopeasti ohi, enkä halua ainuttakaan vuotta tästä kokemuksesta tuhlata johonkin, mitä en oikeasti halua. Esimerkkinä nyt vaikka nuo lapset :)
Vierailija kirjoitti:
Nautin tästä elämästä kyllä tosi paljon.
Lapset muuttivat pois 5 vuotta sitten. Edelleen teen kotona ruokaa mutta olen jättänyt lihan pois. Syön siis vain omia ruokia, makkarasoppa on jäänyt historiaan.
Käyn matkoilla, aloitin myös vaelluksen eli rinkka ja teltta mukaan ja luontoon. Käyn vkl lomilla ja välillä myös pidemmillä.
Kotona in aina siistiä ja mullakin se raparperi kasvaa pihalla.
Jep, en tule minäkään enää koskaan tekemään makkarasoppaa! No, ehkä lapsenlapsille sitten joskus jos sellaisia siunaantuu ;) Mutta hauska tosiaan nuo pienet haavekuvat, kuten vaikka se raparperi, sen haluan ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, miten nopeasti oma elämäsikin on hurahtanut siihen pisteeseen, jossa nyt olet. Ei ole ainakaan todettu itsellä mitään sairautta, joka lyhentäisi elämääni. Elämä vain menee nopeasti ohi, enkä halua ainuttakaan vuotta tästä kokemuksesta tuhlata johonkin, mitä en oikeasti halua. Esimerkkinä nyt vaikka nuo lapset :)
Sopii kuitenkin ihmetellä, miksi tulet kertomaan tuon kaiken juuri tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, miten nopeasti oma elämäsikin on hurahtanut siihen pisteeseen, jossa nyt olet. Ei ole ainakaan todettu itsellä mitään sairautta, joka lyhentäisi elämääni. Elämä vain menee nopeasti ohi, enkä halua ainuttakaan vuotta tästä kokemuksesta tuhlata johonkin, mitä en oikeasti halua. Esimerkkinä nyt vaikka nuo lapset :)
Tämä siis kommentille nro 8
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, miten nopeasti oma elämäsikin on hurahtanut siihen pisteeseen, jossa nyt olet. Ei ole ainakaan todettu itsellä mitään sairautta, joka lyhentäisi elämääni. Elämä vain menee nopeasti ohi, enkä halua ainuttakaan vuotta tästä kokemuksesta tuhlata johonkin, mitä en oikeasti halua. Esimerkkinä nyt vaikka nuo lapset :)
Niin kyllä mä nimenomaan olen halunnut "tuhlata aikani" lapseen, ja siitä seuraava, uusi lehti on juuri käänteillä mun elämän kirjassa. Ei se poissulje esim. sairauksia että haaveeni keskittyvät lähitulevaisuuteen positiivisesti sen sijaan että murehtisin menneitä, nykyisiä tai tulevia terveydellisiä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tuonhan pystyt ap tekemään jo silloin, kun lapset ovat yli 15V, paitsi tuo maalaus ja askartelujuttu, jos ei ole ylimääräistä tilaa, ennenkuin lastenhuone tyhjä.
Minä sai lyhyemmän työajan paremmalla palkalla, kun lapset muutti. Siis ihan hauska sattuma, ja siitäkös nautin, kyllä.En pysty matkustelemaan, siitä kerroin jo aikaisemmin että varaa ei ole ollut Ruotsinlaivaa kummoisempaan 1 ihmisen palkalla. Enkä oikein joogaamaankaan innostu kun lapsi on kotona, siihen haluaa oman rauhan. Lenkit, pienimuotoinen vaellus ym. menossa jo mutta ei sillä aktiivitasolla mistä haaveilen. Ja kodin kauneus ja siisteys on haave vain tässä nykyisessä asunnossa!
Työväenopistossa on edullisia kursseja, joogaa ja maalausta varmasti, voi olla jotain askarteluakin. Tai opiskele vaikka joku kieli tulevia matkojasi ajatellen.
Annas kun arvaan: olet kyllästynyt lasten kasvattamiseen ja peräänkatsomiseen ja olet ollut äiti varmaan vasta 5-10vuotta?
Itse olen nuorekas 40 v ja kaksi isoa (21&18) lapset)
Ollut vuosia jo helppoa.
Toisin oli 10 vuotta sitten.
Jos on alaikäisiä huollettavia verotodistuksenkin mukaan niin silloin on ja turha valittaa.
Siinäkös hoidatte homman!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tuonhan pystyt ap tekemään jo silloin, kun lapset ovat yli 15V, paitsi tuo maalaus ja askartelujuttu, jos ei ole ylimääräistä tilaa, ennenkuin lastenhuone tyhjä.
Minä sai lyhyemmän työajan paremmalla palkalla, kun lapset muutti. Siis ihan hauska sattuma, ja siitäkös nautin, kyllä.En pysty matkustelemaan, siitä kerroin jo aikaisemmin että varaa ei ole ollut Ruotsinlaivaa kummoisempaan 1 ihmisen palkalla. Enkä oikein joogaamaankaan innostu kun lapsi on kotona, siihen haluaa oman rauhan. Lenkit, pienimuotoinen vaellus ym. menossa jo mutta ei sillä aktiivitasolla mistä haaveilen. Ja kodin kauneus ja siisteys on haave vain tässä nykyisessä asunnossa!
Työväenopistossa on edullisia kursseja, joogaa ja maalausta varmasti, voi olla jotain askarteluakin. Tai opiskele vaikka joku kieli tulevia matkojasi ajatellen.
Anteeksi nyt vaan mutta ei mun inspiraatio tule työväenopiston kurssitarjonnan perusteella. Olen maalannut ja askarrellut jo nuorena, pienen lapsen äitinä mutta nyttemmin se on jäänyt kun ei viitsi aloittaa mitään kun pitäisi kohta jo keskeyttää esim. ruoanlaiton vuoksi. Tai sitten työni eivät ole alaikäisten silmille sopivia tms. En tarvitse siis varsinaisesti opetusta enää. Enpä oikein usko noista työväenopiston joogasta sen paremmin kuin kielikurssistakaan. Olet siis sitä mieltä että mun pitäis ehdottomasti mennä työväenopistoon? Syystä että?
Kyllä se arki aikalailla samanlaisena jatkui. Aluksi en meinannut viitsiä tehdä mitään ruokaa kahdelle, kun lapset muuttivat melko yhtä aikaa pois kotoa. Tuntui jotenkin turhalta kokkailla niin pientä määrää. Töissähän sitä on pitänyt silti käydä ja talosta huolehtia jne. Mutta onhan tuota aikaa itselle enemmän nyt, kun muutoista on kulunut jonkun aikaa eikä enää tunnu oudolta. :)