Avioero astui voimaan ja nyt tuntuu pahemmalta kuin ikinä

Varmaan klassinen tarina, mutta olkoon. Pari vuotta roikuttiin exän kanssa eron partaalla, kunnes tein lopullisen siirron eli hain eroa ja hankin asunnon. Aiemmin exää ei kiinnostanut tehdä mitään liittomme eteen, mutta kun haimme eroa yhteistuumin, hän alkoi vääntämään kaikesta. Muutin pois ja aloitin uuden elämän. Olin aivan varma erosta, kun muutin pois ja olin onnellinen. Haimme lopullista eroa 10 kk jälkeen ja edelleen olin aivan varma päätöksestä. Kun käräjäoikeuden päätös tuli, olin helpottunut.

Meni kuukausi, alkoi mielialani laskea. Nyt itkettää vähän väliä. Liikutun kaikesta! Rakkauslauluista, joista en ole pitänyt. Onnellisenoloisista perheistä, jotka liikkuvat yhdessä. Tuntuu pahalta kuulla, kun tuttavat muuttavat yhteen, saavat lapsia, ostavat taloja ja matkustavat. Tuntuu katkeralta ajatella, että sain lapset onnelliseen liittoon, ostimme asunnon ja meillä piti olla yhteinen tulevaisuus. En haikaile exän perään, sillä se tie tuli katsottua loppuun asti. Luulin, että olen mennyt eteenpäin, mutta jostain syystä lähes vuosi erilleen muutosta onkin tullut todella paha olo. Mikähän tähän auttaisi?