Antakaa poikien pelata pelejään!

Ja ennen kuin kukaan tulee valittamaan siitä miten pelaaminen tuhoaa talouden ja elämän:

tässä  ketjussa eroteltakoon videopelit ja uhkapelit toisistaan. Jos puhutaan vain "pelaamisesta" se tarkoittakoon videopelejä. Rahapelit käsitellään erillään.

Suurin osa tytöistä ja naisistakin pelaa videopelejä.

Pelit kehittää aivoja, havainnontia ja reaktiokykyä. Opit puhumaan kieltä ja ymmärtämään vieraita aksentteja.

Multi Gladiator Rank 1 Fire Mage

Tuossakin kyllä tuodaan esiin se, että ongelmia pelaaminen voi tuottaa siinä vaiheessa, kun sitä käytetään jonkun omassa elämässä olevan aukon täyttöön tai pahaan oloon. Ja miten paljon on sitten näitä pahoinvoivia lapsia ja nuoria, jotka uppoutuvat pelaamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin kyllä tuodaan esiin se, että ongelmia pelaaminen voi tuottaa siinä vaiheessa, kun sitä käytetään jonkun omassa elämässä olevan aukon täyttöön tai pahaan oloon. Ja miten paljon on sitten näitä pahoinvoivia lapsia ja nuoria, jotka uppoutuvat pelaamiseen?

Tuo on typerää. Mitä tahansa toimintaa voi käyttää elämässä olevan aukon täyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin kyllä tuodaan esiin se, että ongelmia pelaaminen voi tuottaa siinä vaiheessa, kun sitä käytetään jonkun omassa elämässä olevan aukon täyttöön tai pahaan oloon. Ja miten paljon on sitten näitä pahoinvoivia lapsia ja nuoria, jotka uppoutuvat pelaamiseen?

Ihan yhtälailla jotkut purkavat pahaa oloaan ja täyttävät elämäänsä tuijottamalla tv:tä, provoilemalla av-palstalla tai kännäämälllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin kyllä tuodaan esiin se, että ongelmia pelaaminen voi tuottaa siinä vaiheessa, kun sitä käytetään jonkun omassa elämässä olevan aukon täyttöön tai pahaan oloon. Ja miten paljon on sitten näitä pahoinvoivia lapsia ja nuoria, jotka uppoutuvat pelaamiseen?

Tuo on typerää. Mitä tahansa toimintaa voi käyttää elämässä olevan aukon täyttämiseen.

Niin on, mutta tottakai tikun nokkaan nostetaan se uusi paheksuttava ilmiö josta vanhemmilla (ainakaan äideillä) ei itsellään ole kokemusta. Nykylapsilla alkaa äitejäkin olla sen ikäisiä että osaavat suhtautua hieman vähemmän hysteerisesti peleihin.

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin kyllä tuodaan esiin se, että ongelmia pelaaminen voi tuottaa siinä vaiheessa, kun sitä käytetään jonkun omassa elämässä olevan aukon täyttöön tai pahaan oloon. Ja miten paljon on sitten näitä pahoinvoivia lapsia ja nuoria, jotka uppoutuvat pelaamiseen?

Niin ja esimerkkinä mainitaan yksinäisyys. Minun poikani ainakin pelaa ihan joka päivä jonkun kaverin kanssa. Sanoisin, että enemmän hän olisi yksinäinen ja hänellä olisi vähemmän sosiaalisia kontakteja, jos rajaisin hänen pelaamistaan. 

Minäkin ajattelin aiemmin, että pelaaminen on tosi yksinäistä touhua ja pitäisi olla ulkona tai kavereiden luona enemmän. Mutta miksi ihmeessä pitää mennä sinne kavereiden luo, kun pojalla on ne kaverit tuossa omassa huoneessaan pari tuntia päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin kyllä tuodaan esiin se, että ongelmia pelaaminen voi tuottaa siinä vaiheessa, kun sitä käytetään jonkun omassa elämässä olevan aukon täyttöön tai pahaan oloon. Ja miten paljon on sitten näitä pahoinvoivia lapsia ja nuoria, jotka uppoutuvat pelaamiseen?

No parempi se kai on sekin aukko täyttää pelaamisella kuin päihteillä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin kyllä tuodaan esiin se, että ongelmia pelaaminen voi tuottaa siinä vaiheessa, kun sitä käytetään jonkun omassa elämässä olevan aukon täyttöön tai pahaan oloon. Ja miten paljon on sitten näitä pahoinvoivia lapsia ja nuoria, jotka uppoutuvat pelaamiseen?

Oma koulukiusattu lapseni sanoi suoraan, että haluaa koulupäivän jälkeen olla kivojen ihmisten kanssa ja pitää hetken hauskaa. Noina koulukidutusvuosina hän nauroi vain pelatessaan ja perheen kesken. Muuten oli todella varovainen.

Onneksi lukiossa tuli uusi elämä ja löytyi samanhenkisiä kavereita. Nyt pohtivat ihan yhdessä online-tiimityönä vaikkapa matematiikan läksyjä tai preppaavat kokeisiin. Ja nauru raikaa nuoren huoneesta välillä jo aamulla!

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin kyllä tuodaan esiin se, että ongelmia pelaaminen voi tuottaa siinä vaiheessa, kun sitä käytetään jonkun omassa elämässä olevan aukon täyttöön tai pahaan oloon. Ja miten paljon on sitten näitä pahoinvoivia lapsia ja nuoria, jotka uppoutuvat pelaamiseen?

No varmaan aika paljon. Olisi ihanaa, jos heidän ahdistustaan, masennustaan, yksinäisyyttään ja koulukiusaamistaan alettaisiin hoitaa. Aiemmin on kauhisteltu heidän "peliriippuvuuttaan".

t. Entinen helvetin masentunut "peliriippuvainen"

Vierailija kirjoitti:

Pelit kehittää aivoja, havainnontia ja reaktiokykyä. Opit puhumaan kieltä ja ymmärtämään vieraita aksentteja.

Jonkun taidon oppiminen hyvin vaatii 10 000 tuntia tosimielellä tekemistä. Kymmenelle vuodelle jaoteltuna se tarkoittaa joka ikinen päivä kolme tuntia.

Vieraita aksentteja kuulee töllöstäkin. Havainnointikykyä ja reaktiokykyä voi kehittää vaikka pingiksellä tai menemällä metsään kulkemaan - se on näöllekin parempi. Ei siihen tarvita mitään pelejä.

Toki aina toisinaan viihdykkeenä pelit on ihan ok. Vähän niin kuin sipsit.

No parempi pelata ehkä noita pelejä kuin jääkiekkoa esim.Nuo huumepellet joille ei mikään raha riitä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tytöistä ja naisistakin pelaa videopelejä.

Tää on vaarallinen suuntaus jota ei tunnisteta riittävästi. Poikien pelaamista on helppo rajoittaa. Mutta entä tytöt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tytöistä ja naisistakin pelaa videopelejä.

Tää on vaarallinen suuntaus jota ei tunnisteta riittävästi. Poikien pelaamista on helppo rajoittaa. Mutta entä tytöt?

Miten tyttöjen pelaamisen rajoittaminen eroaa poikien pelaamisen rajoittamisesta?

Meillä ainakin pojat pelaa aamusta iltaan,

joskus viikonloppuisin poistuvat huoneestaan muutakin kuin syömään. Nämä siis puolison lapsia, ei minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tytöistä ja naisistakin pelaa videopelejä.

Tää on vaarallinen suuntaus jota ei tunnisteta riittävästi. Poikien pelaamista on helppo rajoittaa. Mutta entä tytöt?

Miten tyttöjen pelaamisen rajoittaminen eroaa poikien pelaamisen rajoittamisesta?

Tyttöjen peliongelmaa ei vaan tunnisteta. Jännä voimakas tyttö jos pelaa.

Tuskin kukaan on sitä mieltä että tyttöjen pelaaminen on ok, ja poikien ei. Molempien pitää olla väärin.

Mun mielestä tässä nykyajassa ainoa hyvä puoli on juuri tietokone ja videopelit. Ei tätä muuten jaksa.

Telkkaria en katso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelit kehittää aivoja, havainnontia ja reaktiokykyä. Opit puhumaan kieltä ja ymmärtämään vieraita aksentteja.

Jonkun taidon oppiminen hyvin vaatii 10 000 tuntia tosimielellä tekemistä. Kymmenelle vuodelle jaoteltuna se tarkoittaa joka ikinen päivä kolme tuntia.

Vieraita aksentteja kuulee töllöstäkin. Havainnointikykyä ja reaktiokykyä voi kehittää vaikka pingiksellä tai menemällä metsään kulkemaan - se on näöllekin parempi. Ei siihen tarvita mitään pelejä.

Toki aina toisinaan viihdykkeenä pelit on ihan ok. Vähän niin kuin sipsit.

Tää on selkee pihin vastaus...

Tottakai muitakin vaihtoehtoja on näiden asioiden harjoittamiseen, nyt onkin kyse yksilön valinnoista, että mitä tykkää tehdä. Tuolla sinun idealogialla voisi samantien vaikka tappaa itsensä, kun kuollaan kaikki kuitenkin, eikövaa?

Vai kehitetäänkö mieluummin sitä teknologiaa ja pidennetään elämistä?

Pelaamisella on todella kova vaikutus teknologiaan, esim vesijäähyt olisi ehkä jäänyt kokonaan välistä.

Oltaisi ehkä siellä dossissa edelleen vieläkin ilman pelaamista.