Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko antanut anteeksi??
24.03.2008 |
Mietin tässä mitä on anteeksi antaminen?
Exällä oli yli vuoden rinnakkaissuhde ja muuttikin siihen perheeseen kun jäi kotona kiinni. En tule ikinä " hyväksymään" hänen tekoonsa siinä mielessä että en voi koskaan ymmärtää hänen ratkaisuaan että menee vieraisiin eikä edes yritä puhua kanssani ensin vaikka meillä oli parin kk ikäinen lapsi.
Ollaan siis tänä päivänä ihan hyvissä väleissä, ei riidellä ja lapsen tapaamisista pystytään sopimaan joustavasti ym. Mutta en voi ikinä kuitenkaan siis hyväksyä mitä hän on tehnyt. Mielestäni hän oli raukka.
Mutta siis kun aina sanotaan että pitää antaa anteeksi niin voi itse paremmin, miten voi antaa anteeksi jos ei voi ymmärtää tai hyväksyä mitä toinen on tehnyt...? Mutta tullaan siis kuitenkin toimeen...?
Sekavaa... saiko kukaan mitään irti? :=)
Kommentit (3)
Sua kohtaan on tehty tosi törkeästi väärin, ja olisi vielä enemmän väärin äijältä odottaa että antaisit anteeksi. Myöskään itsesi takia ei minusta tarvitse anteeksi antaa; eikö kuitenkin päälimmäinen tunne miehen teosta ole ollut viha ja suru? Eli hyväksy tapahtunut ja jatka elämääsi, älä kuitenkaan koskaan luota tuohon ihmiseen täysin, hän ei ole sen luottamuksen arvoinen. Anteeksi voi antaa, jos ikäviä tunteita ei enää ole. Itse en varmaan voisi antaa tuota tekoa anteeksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Sut on petetty ja luottamustasi ja rakkauttasi on käytetty väärin ja poljettu maahan. EI sitä tarvitse koskaan antaa anteeksi. Mutta hyväksyä tapahtuneen kyllä voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen miettinyt samassa tilanteessa täsmälleen samaa(kolme lasta joista pienin 10 kk). Kohta pääsen muuttamaan lasten kanssa ettei tarvitse tota äijää enää katsella ollenkaan.
Ihan samoin en voi käsittää miten kukaan voi tuollaista tehdä, enkä luottaa voi tuohon enää milloinkaan (muistakin syistä kuin toinen nainen). Ei me tapella eikä mitään, en vaan edes katso tuota enää silmiin ja koitan vältellä mitään suoraa kanssakäymistä. Näennäisesti aika neutraalit suhteet.
En myöskään vihaa, aiemmin hieman säälin tuota, mutta en todella tiedä mitä anteeksianto on tai mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ehkä paras mitä tässä tilanteessa on tehdä on olla rypemättä negatiivissa tunteissa, ehkä se on ainakin alku anteeksi antamiselle. Tosin olen kuolettanut tietoisesti ne loputkin positiiviset tunteet mitä rippeitä oli, ei se ehkä ole tie anteeksi antamiseen. Onko pakko tosiaan antaa anteeksi?
Alue: Aihe vapaa
Jos voisin valita, en olisi ikinä tekemissä, mutta kun meillä on lapsi jolla kuitenkin oikeus isäänsä...
ap