Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut masentunut yli 20 vuotta. Voiko tästä parantua enää?
21.01.2020 |
Olen ollut yli 20 vuotta enemmän tai vähemmän masentunut + kärsinyt ahdistuneisuudesta, estyneisyydestä, ujoudesta, paniikkikohtauksista yms. Se alkoi yläasteella ja on jatkunut tähän päivään saakka. Söin yhden lääkekuurin vuosia sitten ja kävin psykiatrian polilla, mutta se sitten jäi. Olin siihen aikaan niin ujo (ujompi kuin nykyään), että en saanut puhutuksi siellä mitään.
Onko enää mitään mahdollisuutta parantua normaaliksi ihmiseksi? Minusta tuntuu, että mulle on tullut tästä jo pysyvä vaurio aivoihin. Käyn jotenkin hitaalla ja tunnen olevani henkisesti lapsi.
Masennuksen taso vaihtelee kausittain, mutta hyvänäkin kautena on taustalla jonkunlainen alakulo ja huono mieli. Minulla on elämänhallinta kunnossa ja käyn töissäkin. Pysyn kasassa työpäivät, mutta illat ovat raskaita. Minulla on koko ajan paha olo. Olen lapseton, sinkku ja yksinäinen.
Voiko minusta enää tulla normaalia?
Kommentit (11)
En ole ap, mutta pakko kommentoida 1-vastausta. Eli suurkiitokset sinulle, joka sen kirjoitit, se oli todella ihana. Mulle tuli hyvän mielen kyyneleet.
Olen siis itse ollut enemmän tai vähemmän masentunut jo lapsuudesta alkaen, yli 30 vuotta. Diagnoosi ja hoitosuhteita ollut yli 20 vuotta. Jostain syystä juuri viime aikoina olen miettinyt samaa kuin ap.
Kiitos ap kysymyksen esittämisestä, ja paljon voimia sinulle! 👍
Ja sinä 1-kommentoija: todella, todella paljon kiitoksia. Kirjoituksesi oli yksi kauneimmista ikinä lukemistani. Oikein hyvää jatkoa sinullekin!😊🤗❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet todennäköisesti paljon normaalimpi kuin moni maallisen menestyksen perässä juokseva, tuskin masennus mitään pysyvää vauriota kenellekään tekee, toiset vaan masentuu herkemmin kuin toiset. Se on pienestä kiinni, kun löytää jotain tärkeältä tuntuvaa sisältöä elämäänsä ja masennus alkaa vähitellen jäämään taka-alalle.
Minulla on sama, johtuu traumaattisesta lapsuudesta. Olem työelämässä ja työt sujuu hyvin, mutta olen työpäivän jälkern niin väsynyt, että on pakko päästä nukkumaan. Nukun n. 2h täydessä unessa, ja sitten tunnen jaksavani vaikka lenkille tms. En syö lääkkeitä. Psykiatrillakaan en ole käynyt.
En puhu masennuksestani työpaikalla, enkä vanhemmilleni. En juuri kenellekkään.
Olen vain väsynyt, en tiedä mistä se johtuu?
Minä olin masentunut noin 30 vuotta vaihtelevasti. Vakavaa se oli myös ajoittain. Mikään ei auttanut. Mutta löysin keinon millä parantaa itseni ja kestää traumoja sun muita
Olen tätä tänne toistellut, jotta muutkin löytäisi ratkaisun. Minulla oli siis suuri vitamiinien ja hivenaineiden vaje, joka korjaantui jättämällä lisätty sokeri ja pullamössä hiilari ja alkoholi pois. Tilalle vihanneksia kasviksia, lihaa, kalaa jne Tilalle myös vitamiineja ja hiveaineita.
Mä en pysty uskomaan kehenkään, joka sanoo, että on parantunut masennuksesta. Olen elänyt masennuksen kanssa jo 40-vuotta ja näin se jatkuu hautaan asti, en enää luota mihinkään parantumiseen.
Masennuksen hoito on ihan luokatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jonkun uskontolahkon kirottavana ?? Ne on niitä saatanalle ja helvettiin heittäjiä.
Noidat tekee pahojaan myös. Voi olla kohteena. Rikolliset voi tehdä tahallaan. Lestadiukset voi laittaa diagnoosia tahallaan. Ne tekee niin. Muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko hakea työterveyden kautta apua, ap?
Perehdy psykedeeleihin. Ovat auttaneet minua enemmän kuin terapia ja lukuisat eri lääkkeet.
Lisäksi diagnoosi ja lääkitys voivat olla väärät. Vuosikymmeniä jatkunut masennukseni olikin kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Onnenmurusia päivääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty uskomaan kehenkään, joka sanoo, että on parantunut masennuksesta. Olen elänyt masennuksen kanssa jo 40-vuotta ja näin se jatkuu hautaan asti, en enää luota mihinkään parantumiseen.
Masennuksen hoito on ihan luokatonta.
Voi kuule. Näin minulle kävi. Siis im tasoinen osastohoitoa pari kertaa vaatinut masis on poissa.
En tiedä mikä auttoi, mutta näitä ainakin söin:
Methylfolate, seleeni, raskausajan multitabs, ubiquinol, d, pycnogenol, kurkuma, B12 jne.
Siis söin valtavan määrän kaikenlaista. Laitoin niitä kuukausiboxiin. Kaikkina päivinä en syönyt samaa monivitamiinia, jotta sain monipuolisesti kaikkea. Joku kombinaatio auttoi. Se masennuksen maanpäällinen hel v etti on ohi.
Masennuksesta on vaikea varsinaisesti parantua kokonaan, mutta sen kanssa oppii kyllä elämään ja jopa ajoittain nauttimaan elämästä tosi paljon. Se vaatisi kuitenkin hyvän terapeutin ja ainakin vuoden terapiajakson.
Oletko hakenut tuon psykiatrian polin jälkeen apua?
Mielekäs, hyvä elämä koostuu pienistä asioista ja itselleen tärkeiden asioiden kirkastaminen voi vaatia ammattilaisen rinnalle. Itse kävin tämän läpi ja nyt olen saavuttanut jo aika monta sellaista asiaa, mistä haaveilin. Jutut on tosi pieniä ja arkisia ja jollekin toiselle nämä voisivat olla mitättömiä. Mulle ne on kuitenkin merkkejä siitä, että paremmin menee. Masennus toki vielä palaa aika ajoin, mutta osaan jo olla sen kanssa. Ja mikä tärkeintä, tiedän myös, että tulee myös niitä päiviä, jolloin olen onnellinen.
Suosittelen hakeutumaan psykiatrin puheille ja vaatimaan itsellesi terapialähetteen. Kunhan löydät oikean terapeutin, opit myös pikkuhiljaa avautumaan ja kertomaan asioita. Ja muista, että ne terapeutit on ammattilaisia, ne kyllä auttaa sua sun ujoudenkin kanssa. On ihan eri asia tavata samaa terapeuttia säännöllisesti kuin vaihtuvaa hoitajaa tms.
Toivoa siis on.