Opiskelijan yksinäisyys

Olen parikymppinen nuori nainen ja aloitin opiskelun viime syksynä. Kärsin kaverittomuudesta, kaverit haihtuivat lukion jälkeen. Tuntuu kuin olisin omassa kuplassani, on vaikea tuntea yhteyttä kehenkään. Joskus iltaisin makaan kippurassa sängyllä, kun mahaan sattuu niin paljon. Uskon sen olevan yksinäisyydestä ja ahdistuksesta johtuvaa fyysistä kipua, kun lääkärissäkään ei mitään vikaa ole löydetty. Tämä mahakipu tuleekin aina, jos olen koko päivän ollut erityisen jännittynyt ja ahdistunut.

Viimeistään näiden opintojen aloittamisen myötä olen tajunnut, että yksinäisyyteni ei johdu siitä, ettei ympärilläni olisi ihmisiä joihin tutustua. Tälläkin hetkellä ympärilläni on luokallinen mukavia ihmisiä, joihin voisin tutustua. Ennen tämän koulun aloittamista olin töissä pari vuotta, jossa tapasin monia samanikäisiä ihmisiä. Kävin myös opistossa. Yhtäkään kaveria en kuitenkaan ole onnistunut saamaan.

Minulla on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko lukiossa. Yleensä sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ei jännitä kavereiden seurassa, vaan tuntemattomien. Minulla se menee juuri toisin päin. Saatan vaikuttaa hyvinkin reippaalta ja sosiaaliselta, kun juttelen tuntemattoman ihmisen kanssa. Ongelma liittyykin enemmän ihmissuhteiden muodostamiseen, jota pelkään. Pystyn juttelemaan aluksi, mutta kun toinen tulee tutummaksi, ahdistus alkaa nousta ja eristäydyn, vetäydyn pois. On kamalan noloa, että annan itsestäni sosiaalisen kuvan alkuun ja sitten yhtäkkiä en puhukaan enää mitään ja välttelen kontaktia.

En tiedä, miten pääsisin tästä eroon. Voisiko tähän löytyä apua jostain? Viimeksi viime keväänä kävin juttelemassa psykologille, mutta koin sen väkinäisenä. Haluaisin jutella ihmiselle, jonka kanssa klikkaa. Ehkä pitäisi uskaltaa taas hakea apua ja toivoa, että kohdalleni sattuisi sellainen psykologi, jonka kanssa on samalla aaltopituudella.

Halusin vaan avautua jonnekin, jos vaikka jollain olisi kokemusta samasta ongelmasta.