Lue keskustelun säännöt.
Hyvä ystäväni kuoli juuri syöpään, en saa mieheltäni minkäänlaista tukea tai lohtua
19.01.2020 |
Käskee vain päästä asiasta yli ja kiusaantuu jos minua alkaa itkettää. Olo on tällä hetkellä aivan kamala ja olen töistä sairaslomalla. Pelkään että masennun. Tämäkin tuntuu vain ärsyttävän miestä. En ymmärrä. Onko muiden miehet näin kylmiä?
Kommentit (80)
Voi olla kateellinen kun tuo ystäväsi oli sinulle niin tärkeä?
Tukeeko mies sinua muissa suruissa? Onko vain tässä asiassa empatiakyvytön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa ❤️
Miehet ovat aika ratkaisukeskeisiä. Usein mies selviää surusta yli hakkaamalla halkoja tai pelaamalla sählyä. Tai jollain muulla toiminnalla.
Naiselle tyypillisempää on tunnepitoinen selvittely, johon toki kaipaisi ymmärrystä.
Mies saattaa turhautua naisen tunnepitoiseen käsittelyyn, koska ajattelee että se on hyödytöntä. Jokin reipas tekeminen on paljon parempi. Eli ei aidosti ymmärrä sitä, miten eri tavalla miehet ja naiset asioita käsittelevät. Persoonaerot toki päälle vielä.
Joten, sanoisin että näissä miesten ja naisten välisissä jutuissa, useimmiten käytöksen taustalla ei ole pahantahtoisuus vaan erilaisuus ja osin ymmärtämättömyys.
Ehkä voisit sanoa miehellesi, että pääset surusta yli aikanaan, kunhan saat nyt myllätä kaikki tunteet kunnolla läpi. Ja että mies voi auttaa sinua siten, että suo sen sinulle ja suhtautuu ymmärtävästi.
Empatiakyvtttömyys ei katso sukupuolta. Otan osaa, jaksamista sinulle ❣️
Kuinka paljon ystävän kuolemasta saa sairaslomaa?
Käy sairaalapastorin juttusilla. Se on oikea osoite nyt jos et saa läheisiltä tukea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä kokee avuttomuutta eikä tiedä miten toimia kun toinen on syvästi lohduton.
Miehelle voi esimerkiksi sanoa: ota syliin/halaa lujasti niin se lohduttaa eikä minua ei itketä niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon ystävän kuolemasta saa sairaslomaa?
Kiinnostaisi tietää kuka lääkäri on munannut. Lääkiksessä opetetaan , että suru ei ole sairaus .
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon ystävän kuolemasta saa sairaslomaa?
Tätä minäkin ihmettelen. Lähiomaisen kuollessa toki sairaslomaa saa, mutta en ole koskaan kuullut jonkun saaneen sairaslomaa ystävän kuollessa. En tätä pahalla sano, itsekin olen ystävän kuoleman kokenut ja toki tiedän, kuinka murheellinen sen vuoksi voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon ystävän kuolemasta saa sairaslomaa?
Niin paljon kuin tarvitsee, idiootti. Työkyky ratkaisee sairasloman eikä se kuka on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat aika ratkaisukeskeisiä. ....Eli ei aidosti ymmärrä sitä, miten eri tavalla miehet ja naiset asioita käsittelevät.
Tällaistahan tämä yhteiskunnallinen ja sukupuoliroolillinen propaganda on (toki jos miesten kanssa tapahtuva kanssakäyminen rajoittuu isään, veljiin ja puolisoon, niin varmasti näyttää tältä). Tieteellisenä ja biologisena faktana todettakoon, että miehellä ei ole mitään "maagista" miehistä kykyä ongelmien loogiseen ratkaisuun ilman tunteita. Biologia ja/tai ihmisen aivot eivät vaan toimi tällä tavalla.
Yhteiskunta toki kategorisoi ihmiset maskuliiniseen ja feminiiniseen, josta tulee ihanne, jota yritetään saavuttaa muokkaamalla käytöstä hyväksyttävämpään suuntaa. Mutta kyse ei ole biologisen sukupuolen ominaisuuksista, vaan keinotekoisesti luoduista sukupuolirooleista. Mielestäni tämä on hyvä pitää mielessä, kun asiasta keskustelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon ystävän kuolemasta saa sairaslomaa?
Tätä minäkin ihmettelen. Lähiomaisen kuollessa toki sairaslomaa saa, mutta en ole koskaan kuullut jonkun saaneen sairaslomaa ystävän kuollessa. En tätä pahalla sano, itsekin olen ystävän kuoleman kokenut ja toki tiedän, kuinka murheellinen sen vuoksi voi olla.
Mä tiedän muutamia, jotka ovat saaneet saikkua kun lemmikki on kuollut. Sitä ihmettelen todella.
Hyvä ystävä voi olla jollekin läheisempi kuin omat sisarukset ja kyllä siitä sen kolme päivää voi saikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies ei ole menettänyt vielä ketään sillä tavalla, että se koskettaisi. Tai sitten on vaan luonteeltaan vähän tunnekylmä.
Lämmin osanottoni!
Palstamammojen empaattisuus näkyy miehen haukkumisena. Ihanat naiset.
Miehet haluaa että elämä on koko ajan kivaa.
Sinä et ole nyt kiva, koska olet surullinen, joten et täytä miehen tarvetta eli viihdytä häntä.
Luultavasti mies häipyy leikkimään kavereidensa kanssa ja palaa sitten kun olet toipunut.
Joitain harvoja poikkeuksia on, mutta se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon ystävän kuolemasta saa sairaslomaa?
Tätä minäkin ihmettelen. Lähiomaisen kuollessa toki sairaslomaa saa, mutta en ole koskaan kuullut jonkun saaneen sairaslomaa ystävän kuollessa. En tätä pahalla sano, itsekin olen ystävän kuoleman kokenut ja toki tiedän, kuinka murheellinen sen vuoksi voi olla.
Mä tiedän muutamia, jotka ovat saaneet saikkua kun lemmikki on kuollut. Sitä ihmettelen todella.
Hyvä ystävä voi olla jollekin läheisempi kuin omat sisarukset ja kyllä siitä sen kolme päivää voi saikuttaa.
No ei voi - ainakaan palkallisena. Olet siis koko ajan saikulla kun joku läheinen tutuntutuntutun tuntema tutuntuttu menehtyi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat aika ratkaisukeskeisiä. ....Eli ei aidosti ymmärrä sitä, miten eri tavalla miehet ja naiset asioita käsittelevät.
Tällaistahan tämä yhteiskunnallinen ja sukupuoliroolillinen propaganda on (toki jos miesten kanssa tapahtuva kanssakäyminen rajoittuu isään, veljiin ja puolisoon, niin varmasti näyttää tältä). Tieteellisenä ja biologisena faktana todettakoon, että miehellä ei ole mitään "maagista" miehistä kykyä ongelmien loogiseen ratkaisuun ilman tunteita. Biologia ja/tai ihmisen aivot eivät vaan toimi tällä tavalla.
Yhteiskunta toki kategorisoi ihmiset maskuliiniseen ja feminiiniseen, josta tulee ihanne, jota yritetään saavuttaa muokkaamalla käytöstä hyväksyttävämpään suuntaa. Mutta kyse ei ole biologisen sukupuolen ominaisuuksista, vaan keinotekoisesti luoduista sukupuolirooleista. Mielestäni tämä on hyvä pitää mielessä, kun asiasta keskustelee.
Allekirjoitan. Itse olen nainen, mutta enemmän ns. ratkaisukeskeinen. Olen huomannut, että monille naisille myös ne ratkaisukeskeiset lähestymistavat toimii. Esimerkiksi eräs naispuolinen ystäväni sai tiedon siitä, että hänen hyvä ystävänsä oli kuollut (pitkäaikaiseen sairauteen, joten ei ollut yllätys, pelkästään surullista). Menin hänen luokseen siksi illaksi, ja vaikka hän hetken halusi itkeä, niin aika pian sen sijaan vaihdettiin tekeminen videopelien pelaamiseen. Varmasti se sattui edelleen, mutta häntä taisi helpottaa ihan se, että joku oli siinä hänen vierellään ja yhdessä hänen kanssaan teki jotain, josta hän piti. Henkistä tukea ilman, että surusta tarvitsi ääneen keskustella.
En minäkään osaisi muuta kuin vieressä nyökytellä myötätuntoisena. Toiset vain ovat tuneellisempia kuin toiset.