Montako päivää sinulla menee toipua äitisi luona vierailusta? Kohtalotovereita?
Minulla menee neljästä viiteen, joskus jopa enemmänkin. Viikko sitten perjantaina kävin ja vasta eilinen oli tunnetiloiltaan ensimmäinen normaali päivä. Tänään oli "pakko" käydä hänen luonaan vaihtamassa tiskipöydän valaisimen loisteputki - ja sitä haukkumisen sekä sättimisen määrää, kun olen niin omalaatuinen että en edes metrimitalla viitsi sitä valaisinta mitata (putkesta katsotaan Watit ja ostetaan sen mukaan - ei valaisimen pituuden). Samalla käytin äidin kaupassa, eikä mikään ollut hyvin. Rouvaa ei meinannut saada edes autoon, koska ajokin helmoissa oli rapaa, eikä hän suostu tulemaan sellaisen auton kyytiin jonka alaosan väriä hän ei tiedä - ihania nämä vanhukset... (Tietääkseni ei ole muistisairas.)
Kommentit (7)
Ei tuo nyt ihan normaaliltakaan kuulosta - vai onko hän aina ollut tuollainen?
Mun äiti on oikeastaan paras kaverini. Muisti vähän pätkii jo, ja kuulee usein väärin, mutta on silti todella hyväkuntoinen ja aktiivinen. Meillä on aina hurjan hauskaa kahdestaan. Tällä viikolla menen hänen luokseen taas pariksi yöksi. En tarvitse toipumisaikaa kuin korkeintaan ajomatkasta, jos on huono keli.
Miksi ihmeessä olette edes tekemisissä tuollaisten äitien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olette edes tekemisissä tuollaisten äitien kanssa?
Määrätynlaiset ihmiset ovat äärimmäisen taitavia manipuloimaan. (Tai syyllistämään.)
"Auta minua nyt tässä, kun minusta tuntuu siltä, että minua ottaa kohta sydämestä ja sitten te saatte tulla keskenänne toimeen. Siksi minä olen pyytänyt, että autotallin hyllyltä hävitetään se enon jättämä shakkipelin pahvilaatikko, ettette te joutuisi tappelemaan samalla tavalla kuin minun perheessäni tapeltiin maitotilistä vanhimman veljeni kuoltua. Ai-jai-jai, kun osaa olla paha olla - ei kai sinulla olisi jäänyt jonnekin sellaista parempaa konjakkia kun näin koskee? Sitten te varmaan itkette, erityisesti sinä koska olet niin herkkä - sinun pitäisi ryhdistäytyä, koska en ole antanut Sinulle rintaa ollessasi vauva, että sinusta tulisi tuollainen itku-Iikka - onneksi isäsi ei ole näkemässä! Katsoisisit edes Putousta tai Uutta Päivää, että näkisit miten normaalit nuoret pukeutuvat. En voi entiseen naapuriinkaan (muutti pois 35 vuotta sitten) olla missään yhteyksissä ja kertoa minkälainen poika minulla on, koska joudun niin kovin häpeämään!" - ja tätä länkytystä voi pahimmillaan kestää jopa tuntikausia...
Rankaisin tätä rouvaa jo teini-ikäisenä ja päätin - sanoinkin sen ihan päin näköä, etten sinun eläessäsi hanki kiusallanikaan parisuhdetta tai tuo sinulle isoäitiyden rimua ihan sen takia millainen sinä olet läheisillesi. Toisaalta, jos tuolla samanlaista pitäisi katsoa puolisona (riski on aina olemassa), en kauaa sitä olisi katsellut.
M 50
Niin kauan kuin on pakollisten käyntien väli, eikä silloinkaan tee mieli käydä. Pahinta on jos se änkeää tänne meille! Seurassa vielä jotenkin menettelee, mutta kahdestaan en halua hänen kanssaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on pakollisten käyntien väli, eikä silloinkaan tee mieli käydä. Pahinta on jos se änkeää tänne meille! Seurassa vielä jotenkin menettelee, mutta kahdestaan en halua hänen kanssaan olla.
Tähän lisään sen, että muutin satojen kilometrien päähän hänestä, mutta hänpä päätti muuttaa perässä lähes naapuriin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on pakollisten käyntien väli, eikä silloinkaan tee mieli käydä. Pahinta on jos se änkeää tänne meille! Seurassa vielä jotenkin menettelee, mutta kahdestaan en halua hänen kanssaan olla.
Tähän lisään sen, että muutin satojen kilometrien päähän hänestä, mutta hänpä päätti muuttaa perässä lähes naapuriin...
Yippee! Äitini ehdotti, että hän ostaa minulle asunnon valitsemaltani paikkakunnalta ja muutta itsekin sinne ja käy avaimillaan kahdesti viikossa siivoamassa luonani. Sanoin heti, että se ei käy ja rahansa saa laittaa ihan mihin tahansa, mutta ei minun kontrolointiin!
N 33
Mulla menee 2viikkoa. Kamala lapsuus takana, väkivaltaa, alistamista, v*ttuilua. Nyt aikuisena edelleen saa osakseen tuota viimeksimainittua. Arvostellaan, haukutaan, möläytellään ihan tosi rumasti (esim herranjumala miten hirveältä näytät kun olet taas lihonut”). Ikinä, siis ei kertaakaan elämäni aikana, ei olla sanottu mitään kaunist. Esim että olisin rakas, tärkeä, ihana lapsi. Ehei. Haukkuja on saanut kuunnell jo 40 vuotta.