Lue keskustelun säännöt.
Onko joku jo nähnyt Helene Schjerfbeckistä kertovan elokuvan?
18.01.2020 |
Hei, joko joku kävi katsomassa Helene Schjerfbeckistä kertovan elokuvan. Kiinnostaisi kovasti nähdä se. Onko katsomisen arvoinen? Olen joskus Areenasta nähnyt hänestä kertovan "elämäkerran" joka - niin kiinnostava kuin olikin- oli vähän ohut ja jätti paljon avoimeksi. Mielipiteitä siis kaipaisin. Ei kai se vaan ole perinteinen suomifilmi jossa räitään ja räävitään...
Kommentit (48)
En vielä ole nähnyt. Pitkästä aikaa kotimainen elokuva, jonka tarina kiinnostaa. Ihan tarpeeksi on tullut näitä suomalaisten merkkihenkilöiden remuamiselämäkertaelokuvia. Helene Schjerfbeckin, Tove Janssonin ja Alvar Aallon tarinat ovat mielenkiintoisia. Myös Saima Harmajan elämäntarinasta haluisin nähdä draamaelokuvan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole elämäkerta vaan kattaa vain yhden vaiheen Helenen elämästä. Pääpaino on onnettomassa rakkaussuhteessa.
Miksi ihmeessä Helene Schjerfbeckistä kertovassa elokuvassa räittäisiin?
Elokuva on hieman puiseva ja liian pitkä. Ihan kaunis kyllä.
Faith kirjoitti:
En vielä ole nähnyt. Pitkästä aikaa kotimainen elokuva, jonka tarina kiinnostaa. Ihan tarpeeksi on tullut näitä suomalaisten merkkihenkilöiden remuamiselämäkertaelokuvia. Helene Schjerfbeckin, Tove Janssonin ja Alvar Aallon tarinat ovat mielenkiintoisia. Myös Saima Harmajan elämäntarinasta haluisin nähdä draamaelokuvan.
Tove Janssonista juuri muuten kuvataan elokuvaa😊
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole elämäkerta vaan kattaa vain yhden vaiheen Helenen elämästä. Pääpaino on onnettomassa rakkaussuhteessa.
Miksi ihmeessä Helene Schjerfbeckistä kertovassa elokuvassa räittäisiin?
Elokuva on hieman puiseva ja liian pitkä. Ihan kaunis kyllä.
Anteeksi ilmaisuni "räitään ja räävitään" :D Nämä nyt eivät todellakaan tule mieleen Helenestä mutta jos olet nähnyt suomielokuvia, ymmärrät varmaan mistä ennakkoluuloni juontaa. -ap
Näin jossakin pätkän, jäin taas miettimään, että miksi, voi miksi, suomalaiset eivät osaa puhua niin, että katsoja saa puheesta selvän. Hirveää tekotaiteellista mutinaa, kuten aina Antti J. Jokisen elokuvat ovat, siis tekotaiteellista sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole elämäkerta vaan kattaa vain yhden vaiheen Helenen elämästä. Pääpaino on onnettomassa rakkaussuhteessa.
Miksi ihmeessä Helene Schjerfbeckistä kertovassa elokuvassa räittäisiin?
Elokuva on hieman puiseva ja liian pitkä. Ihan kaunis kyllä.
Anteeksi ilmaisuni "räitään ja räävitään" :D Nämä nyt eivät todellakaan tule mieleen Helenestä mutta jos olet nähnyt suomielokuvia, ymmärrät varmaan mistä ennakkoluuloni juontaa. -ap
Mitä suomifilmejä oikein olet katsonut? Esim. Ihmisen osa aivan upea. Kaurismäki-filmit. Enemmän jenkkifilmeissä meuhkataan.
Luin jonkun arvostelun missä sanottiin, että elokuva kannattaa katsoa vaikka ei Helenen tarinaa tunnekaan. Noin ajankuvana. Kokiko joku teistä näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole elämäkerta vaan kattaa vain yhden vaiheen Helenen elämästä. Pääpaino on onnettomassa rakkaussuhteessa.
Miksi ihmeessä Helene Schjerfbeckistä kertovassa elokuvassa räittäisiin?
Elokuva on hieman puiseva ja liian pitkä. Ihan kaunis kyllä.
Anteeksi ilmaisuni "räitään ja räävitään" :D Nämä nyt eivät todellakaan tule mieleen Helenestä mutta jos olet nähnyt suomielokuvia, ymmärrät varmaan mistä ennakkoluuloni juontaa. -ap
Mitä suomifilmejä oikein olet katsonut? Esim. Ihmisen osa aivan upea. Kaurismäki-filmit. Enemmän jenkkifilmeissä meuhkataan.
Anteeksi nyt vielä kerran. Ehkä minulle on jäänyt jonkinlainen Turkka-syndrooma. Kaurismäet on tuttuja. -ap
Kävin katsomassa elokuvan ja yllätyin, kuinka upea se oli. HS on kyllä jo henkilöhahmona mielenkiintoinen. joskin kuivakka ja raihnainen. Jotenkin mua jäi niin raastamaan se rakkauselämä :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten menisin mutta Laura Birnin ulosantia en jaksa kastella ja vielä vähemmän kestän kuunnella. Sen puheesta ei saa ikinä selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hidastempoinen, mutta viehättävä. Lisäksi nautin siitä, että vaihteeksi oli tehty ihan hyvä suomalainen elokuva ilman kiroilua, hässimistä ja liiallista viinan käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Muuten menisin mutta Laura Birnin ulosantia en jaksa kastella ja vielä vähemmän kestän kuunnella. Sen puheesta ei saa ikinä selvää.
Ihan sama syy mulla, etten mee katsomaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten menisin mutta Laura Birnin ulosantia en jaksa kastella ja vielä vähemmän kestän kuunnella. Sen puheesta ei saa ikinä selvää.
Ihan sama syy mulla, etten mee katsomaan!
Ilmeisesti siis sama homma kuin muissakin suomileffoissa joissa näitä uusia naistähtiä (Birn, Tola, Viitala), mitään selvää ei saa puheesta... kiinnostais kyllä leffa mutta tarttis tekstityksen...
Kävin katsomassa ja en pitänyt näkemästäni.
Perusteluni: ajankuvaus oli mennyt mönkään, Hesan kaupunkikohdissa näkyi parvekkeella kuusi ja havuköynnös ja niissä molemmissa oli valot! (Ajanjakso 1915-1922) ja Uspenskin katedraalia näyttävässä kohdassa oli vene jonka päällä oli kevytpeite, Tammisaareen mentiin ja juotiin päiväkahvit ja näkyi pioneja. Illalla sängyn vieressä oli syreenejä. Syreenit kukkivat alkukesästä, pionit eivät. Syreenien aikaan mies ui meressä. Haluaisin nähdä toukokuun lopussa uimarin siellä.
Mies vei kukkakimpun, siinä oli kerrattuja narsisseja..hei haloo!
Helenestä oli tehty tosi töykeä, ei esimerkiksi tervehtinyt tai kiittänyt postinkantajaa. Jos oli noin törppö niin ok, mutta elokuvassa tätä piirrettä korostettiin. Annettiin myös ymmärtää että tämä yks Einar olisi ollut ainoa mies hänen elämässään. Oikeasti Helene matkusti paljon ja oli kerran ollut kihloissakin.
Tölli oli harmaa mutta naapurin talo oli maalattu. Tammisaaren huvilakin oli niin kivassa vaaleankeltaisessa maalissa. Kaupasta ei saanut mitään mutta Kristapa söi viinirypäleitä ja pöydässä oli jatkuvasti viiniä.
Helenen piti hoitaa sairasta ja haurasta äitiä, mutta Saisio lampsi hyväkuntoisena. (Välillä Helene klenkkasi ja välilä ei, kyseessä ei kuitenkaan ollut reuma vaan lonkkavika eli klenkkaa aina tai ei klenkkaa.)
Piipun imeminen ei oikein vanhentanut Saisiota eli äitiä kun olemus oli vahva.
Äänimaailma oli raivostuttava, välillä korostettiin kärpäsen surinaa ja hyvin usein syödessä lautanen kilisi tyhjän lautasen lailla. Huohotusäänet tulivat tehostettuina. Puhe ei koskaan, koko ajan sai sinnitellä etenkin kun Helenen puhe oli aina lyhytä töksähtelevää.
Minusta jopa kahvipannusta kaadettiin kirkasta nestettä.
Lattiaa pestiin kaatamalla vettä lattialle ja likavesi suoraan oven pielestä pihaan. Pihaa ei hoidettu mitenkään eikä kasvimaatakaan näkynyt. Tämä voi olla sitä oikeaa ajankuvausta eli nämä piirteet nielen.
Elokuva oli juuri sellainen kun 50+ pukki tekee huomattavasti nuoremmalle vaimolleen jotta häntä kehuttaisiin. No en kehu Kristaakaan. Aina sama ääni ja aina samaa silmien kuvaamista.
Yksikin tähti tälle leffalle on liikaa, mutta jos sen antaa niin kauniille meren kuvaamiselle.
Fanitan Helenen taidetta ja olen lukenut lukuisia hänestä kertovia teoksia. Olisin mielelläni nähnyt elokuvassa enemmän (piilo)viittauksia Helenen Helenen taiteeseen. En siis tarkoita valmiita tai puolivalmiita teoksia vaan kuvastoa, joka liittyy teoksiin. Alun muuri, jossa oli portti oli kaunis, samoin omenan etsiminen markkinoilla kiva kohtaus. Kuvaus oli kaunista mutta olihan filkassa venytyksen makua.
Vähän tuli mieleen, että miesohjaaja oli pakosti halunnut mukaan miespäähenkilön. Reuter tuntui liian nuorelta. Olen viisikymppinen ja häntä katsoi kuin koulupoikaa.
Äänimaailma oli olematon. Älkää ottako karkkipussia mukaan, siihen ei voi koskea. :-D
Suosittelenko? Nojoo, kyllä taide-elokuvista pitäville mutta kyllä Helenen teoksista saa kovemmat kiksit kuin tästä. Helsingissä Gyllenberillä on useita teoksia ja Tammisaaressa on museo nyt kun Ateniumin näyttely on päättynyt tai päättymäisillään.
Tänään menen katsomaan tuon elokuvan. Trailerista tuli fiilis, että tarinaa on dramatisoitu reippaalla kädellä. On varmaan kuitenkin katsomisen arvoinen elokuva.
Kävin katsomassa seniori-näytöksessä, elokuvassa oli tekstitys. Tykkäsin tosi paljon, kaunista, kaunista. Ja ihan kuin omasta elämästäni, sniiifff...
En oo nähnyt.