Lapsella kehitysvamma vai joku muu?
Kyseessä 5v lapsi. Täysin vaipoissa, ei suostu pitalle eikä pöntölle. Pidättää jos ottaa pois.
Oltiin kaveri porukalla ulkona, muut lapset juoksivat ja leikkivät innoissaan, mutta lapseni tyytyi pistämään kiviä suuhunsa...
On kiinnostunut enemmän pienempien jutuista. Esim kylä paikoissa saattaa leikkiä vauvojen leluilla tai hakeatua esim 1v seuraan mieluummin kuin ikäisensä kaverin.
Kokeiltiin harrastusta joka on joukkuepeli. Muiden pelatessa lapsi pyöri yksin ympyrää sähläten omiansa nurkassa eikä ymmärtänyt ohjeita.
Tutkimuksissa ollaan, mietin vain kovasti mitähän sieltä mahtaa löytyä..
Kommentit (34)
Kyllahan tuo vahan jalkeenjaaneelta kuulostaa.
Kai tällaiseen olisi neuvolassa puututtu jo muutama vuosi sitten, jos käytös on samanlaista kaikissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Kai tällaiseen olisi neuvolassa puututtu jo muutama vuosi sitten, jos käytös on samanlaista kaikissa tilanteissa.
Tuo minuakin ihmetytti. Mulla ei itsella ole lapsia, mutta vaipat ja "kivien syonti" kuulostaa aika isolta poikkeavuudelta, itse luin tuossa iassa jo Viisikko-kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Kai tällaiseen olisi neuvolassa puututtu jo muutama vuosi sitten, jos käytös on samanlaista kaikissa tilanteissa.
Samaa mietin minäkin, enkä siksi edes välittänyt vastata ensin tähän ketjuun mitään.
Mutta voisihan tietysti olla, että ap. ei olisi ikinä aiemmin kiinnittänyt huomiota asiaan, ei olisi ikinä vienyt lastaan mihinkään missä kohtaa muita lapsia ja näkee mitä nämä yleensä osaa, ei olisi ikinä vienyt lastaan päivähoitoon ( tämä nyt tietysti on ehkä uskottavintakin näistä) ei olisi ikinä käyttänyt lasta neuvolassa.
Tutun lapsen lievä kehitysvammaisuus tuli ilmi vasta murrosiässä. Äitinsä on itse hoitoalan ihmisiä, eli olisi luullut huomanneen, jos tuo lieväkin kehitysvammaisuus olisi ollut selkeästi havaittavissa. Eli näitäkin on, että kehitysvammaisuus voi jostain syystä jäädä huomaamatta. Ap:n lapsen mahdollinen kehitysvamma on toki selkeämpi.
Meillä lapsen kehitystä alettiin tutkia nelivuotisneuvolan jälkeen.
Kolmivuotisneuvolassa kaikki oli vielä normaalisti. Sitten jossain välissä lapsen käytös muuttui toistavaksi, Puheliaan lapsemme puhe melkein loppui. Vain irrallisia, mihinkään liittymättömiä hokemia jäi, Aiemmin hyvin aktiivisen lapsen mielenkiinnon kohteet hävisivät. Lapsi alkoi saada käsittämättömiä pelkokohtauksia. Nelivuotiaana oli jo selvää ettei mikään ollut lapsellamme hyvin,
Tutkimukset lähtiväthyvin hitaasti käyntiin. Aluksi meitä vanhempia ei uskottu, sitten saimme lastensuojelun kimppuumme sillä oletuksella että olimme jotenkin kaltoinkohdelleet lastamme.
Lopulta saatiin diagnoosit; keskivaikea autismi ja määrittelemätön kehitysvamma.
Kuulostaa kehitysvammalta. Mikä muu se muka voisi olla? Tuskinpa on kuitenkaan kaltoinkohtelusta kyse.
Tyypillisesti viisivuotiaan leikit ovat jo varsin monimutkaisia ja jotkut tosiaan oppivat lukemaan sen ikäisinä. Eikä sen ikäinen todellakaan yleensä enää kiviä syö.
Kurja juttu:(
Puhuuko normaalisti tai ymmärtääkö puhetta? Meidän lapsella on dysfasia ja ensimmäisiä merkkejä oli viihtyminen taaperoiden seurassa, kun leikeissä ei tarvittu puhetta. Lapsi on nyt koulussa ja muuten menee ok, mutta matematiikassa on kujalla.
Voi olla kehitysvamma.
Diagnoosi annetaan vasta kun on aivan varma, se ei poistu koskaan.
Omani sai sen 5v. kun ruinasin ja lääkäri sanoi että juttelee muiden kanssa.
Tutkimukset alkoi kun lapsi täytti 2 vuotta.
On nyt 18 vuotta.
Kuivaksi oppi 4v. ja 4 kuukautta vanhana.
Hänet kannettiin pytylle.
Ei opi itse vaan aikuinen on tosi tärkeä siinä.
Aluksi dg. oli määrittelemätön kehitysvamma.
Nykyään keskivaikea ja autistiset piirteet.
Ihana poika ja ihana luonne. Puhuu nykyään ja pelaa. Lapsena sai raivareita.
Kuntoutus on äärettömän tärkeää eli päiväkoti.
Kuivaksi oppiminen vaatii aikuiselta paljon. Opetin näillä opeilla terveen kuopuksen kuivaksi hetkessä.
Nyt kiiruusti tutkimuksiin. Monenlaisilla kuntoutuksilla voidaan aivojen kehitystä edistää vielä. Näin eroa muihin saataisiin kirittyä ennen kouluikää, jolloin koulun aloitus ei olisi niin suuri shokki lapsellesi.
Älä missään tapauksessa suostu enää odottelemaan.
Neuvolat eivät ole valitettavasti kovin asiantuntevia. Tiedän useamman kehitysvammaisen/autististin, jotka ovat päässeet tutkimuksiin vasta aivan liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Kai tällaiseen olisi neuvolassa puututtu jo muutama vuosi sitten, jos käytös on samanlaista kaikissa tilanteissa.
Mikä kohta jäi ymmärtämättä teiltä????
Ap kertoo että lapsi on tutkimuksissa.
Ne tutkimukset kestää monesti monta vuotta.
On 1-2 jaksoa vuodessa neurolla.
Neuvolasta lastenlääkäriin(kunnan) ja siitä sitten sairaalaan lasten neurolle.
Me käytiin aikanaan 3 vuotta ennen kuin tuli dg.
Tästä aikaa sillä lapsi on nyt 18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kiiruusti tutkimuksiin. Monenlaisilla kuntoutuksilla voidaan aivojen kehitystä edistää vielä. Näin eroa muihin saataisiin kirittyä ennen kouluikää, jolloin koulun aloitus ei olisi niin suuri shokki lapsellesi.
Älä missään tapauksessa suostu enää odottelemaan.
Neuvolat eivät ole valitettavasti kovin asiantuntevia. Tiedän useamman kehitysvammaisen/autististin, jotka ovat päässeet tutkimuksiin vasta aivan liian myöhään.
Ap kertoo että lapsi on tutkimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko normaalisti tai ymmärtääkö puhetta? Meidän lapsella on dysfasia ja ensimmäisiä merkkejä oli viihtyminen taaperoiden seurassa, kun leikeissä ei tarvittu puhetta. Lapsi on nyt koulussa ja muuten menee ok, mutta matematiikassa on kujalla.
Ei kai dysfasia saa kiviä syömään kuin vauva? Tai estä kuivaksi oppimista?
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen kehitystä alettiin tutkia nelivuotisneuvolan jälkeen.
Kolmivuotisneuvolassa kaikki oli vielä normaalisti. Sitten jossain välissä lapsen käytös muuttui toistavaksi, Puheliaan lapsemme puhe melkein loppui. Vain irrallisia, mihinkään liittymättömiä hokemia jäi, Aiemmin hyvin aktiivisen lapsen mielenkiinnon kohteet hävisivät. Lapsi alkoi saada käsittämättömiä pelkokohtauksia. Nelivuotiaana oli jo selvää ettei mikään ollut lapsellamme hyvin,
Tutkimukset lähtiväthyvin hitaasti käyntiin. Aluksi meitä vanhempia ei uskottu, sitten saimme lastensuojelun kimppuumme sillä oletuksella että olimme jotenkin kaltoinkohdelleet lastamme.
Lopulta saatiin diagnoosit; keskivaikea autismi ja määrittelemätön kehitysvamma.
Onko tämä totta?
Muuttuiko yhtäkkiä, vai tulivatko oireet rokotuksen myötä.
Samantyyppisen tarinan kuullut kolmosista, jotka muuttuivat rokotuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko normaalisti tai ymmärtääkö puhetta? Meidän lapsella on dysfasia ja ensimmäisiä merkkejä oli viihtyminen taaperoiden seurassa, kun leikeissä ei tarvittu puhetta. Lapsi on nyt koulussa ja muuten menee ok, mutta matematiikassa on kujalla.
Ei kai dysfasia saa kiviä syömään kuin vauva? Tai estä kuivaksi oppimista?
Ei saa, itselläni on dysfasia + ADD-nuori. Kyllä hän ihan normaalisti oppi kuivaksi 3-veenä ja todellakaan ei syönyt hiekkaa tai kiviä taapero-iän ohitettuaan. Dysfasiaakin on eri laatuja, voi olla puheen tuottaminen, ymmärtäminen tai sitten molempia. Meillä oli kuullun ymmärtämisessä ja lisäksi tuo keskittymisen vaikeus. Sellaisen lapsen kanssa ohjeet pitää olla lyhyitä ja täsmällisiä ja mieluummin toistettava.
Kehitysvamma ei näy välttämättä päällepäin. Ei kehitysvammainen välttämättä klonkkaa keppiin, kulje vinossa tai pyörätuolissa, jos vamma on sellainen, että se vaikuttaa vain käytökseen ja ymmärrykseen, ei fysiikkaan.
Ap:n lapsen käytös ei ole mitenkään normaalia tuon ikätasoiselle. 5-v jo nolostelisi vaippojaan ja haluaisi leikkiä toisten lasten kanssa. Ole ap tiukkana äläkä anna tutkimuksissa, kuntoutuksessa ja kouluasioissa periksi, lapsesi vuoksi. Suomessa on sellainen vika, että vanhempien aavistuksia vähätellään ihan liian herkästi. Itse sain omani kanssa lyödä nyrkkiä pöytään moneen kertaan.
Muista myös oikeutesi tukiin, jos ja kun diagnoosin saatte. Tsemppiä teille, ei ole helppo matka edessä.
Autistitkin saattavat käyttäytyä tosi oudosti vaikka ei älyllistä kehitysvammaa olisikaan.
Aika pahoiltahan nuo oireet vsikuttavat kyllä, mutta kyllä tutkimuksissa asia selviää.
Muistan, että alakoulussa minut passitettiin psykologille tekemään palikkatestejä, opettaja halusi selvittää, olenko jälkeenjäänyt.
Laskin mm. ekaluokkalaisena alleni, kun en uskaltanut "vessaan"(puucee ilman yksityisyyttä) mennä.
Onko tämä totta?
Muuttuiko yhtäkkiä, vai tulivatko oireet rokotuksen myötä.
Samantyyppisen tarinan kuullut kolmosista, jotka muuttuivat rokotuksen jälkeen.[/quote]
Kyllä se suurin piirtein noin meni meillä, Alkukehitys tosiaan oli normaalia.
Kehitysvamman syy jäi salaisuudeksi. Mitään tunnettua geenivirhettä tms, laukaisevaa syytä ei meiltä tai lapseltamme löytynyt,
Toivon voimia ap:lle ja kaikille vanhemmille joilla nyt on hätä lastensa tilanteesta.
Eivät ne autistitkaan yleensä äkisti muutu.
Toiset vain kehittyvät n. 1,5v jälkeen niin huimasti, autistinen poikkeaa yhä enemmän ikätasostaan.
Raivostuttaa tuon rokotusmyytin elosa pitäminen.
Noh, turha maalailla piruja ennen kuin selviää.