Lapsella kehitysvamma vai joku muu?

Voi olla ap myös autismia ilman kehitysvammaisuutta. Kivien syönti voi liittyä aistohakuisuuteen tunto- tai makuaistin suhteen. Autismiin kuuluu aistisäätelyn ongelmat, eikö autisteilla hävetä samalla tavalla kuin meillä muilla. Samoin kuivaksi oppiminen voi liittyä aistisäätelyn ongelmiin.

Miten lapsen puhe on kehittynyt, miten itse koet lapsen älyn toimivan, osaako esim. ikätasoisia tehtäviä ollenkaan?

Tsemppiä tutkimuksiin!

Ei kanna miettiä mitä diagnooseja tulee, tärkeintä on että tutkitaan, kun sen diagnoosin saa, saa myös tukea, terapioita aloitetaan varmasti, on mahdollista saada vertaistukea ja sopeutumisvalmennusta.

No meillä kyllä tosiaan tuli autismi ja kehitysvamma kuin kirkkaalta taivaalta kolmivuotis- ja nelivuotisneuvolan välillä. Lapsi oli vielä kolmivuotiaana kehityksessä edellä useita ikäisiään.

Tällaista äkillistä alkua ei pidetty poikkeavana tutkimuksissa,  joten lienee se yllätyksenä puhjennut monelle muullekin.

Painotan vielä että minäkään en tuohon rokotusteoriaan usko. Siis; syytä ei saatu selville. Tämäkin on yleistä; muistaakseni meille sanottiin että noin joka toisessa tapauksessa kehitysvamman syy löydetään.

Jokaisen lapsen ja perheen tilanne on yksilöllinen. Tuskin kahta samanlaista tapausta löytyy vaikka diagnoosikin olisi sama. 

Toivottavasti ketjun aloittaja saa pian tukea lapsensa kanssa. Omassa perheessämme epätietoisuus ja tuen saaminen kesti kauan, Se elämänvaihe on raskas,

Mene kouluun.

Hienoa, että olette olleet aktiivisia tutkimusten suhteen! Työn puolesta olen monia lapsia nähnyt, ja mitä aiemmin saa tukea niin sen paremmat mahdollisuudet oppia kaveritaitoja ym. Älä lannistu vaan näe se oma rakas lapsi siellä, ja mieti kuinka mahtavaa on jos pian saatte esimerkiksi toimintaterapiaa.

Itse olen usein miettinyt lähipiirin perheen lasta, jolla samantyylisiä mutta silti erilaisia vaikeuksia. Puhe kehittynyt hitaasti, vaippa vielä 4-vuotiaalla, ei osaa yhteisleikin alkeitakaan. On vielä "taaperoimainen" verrattuna ikätovereihin. Onhan monilla tuossa iässä vielä kyllä haasteita, mutta puhun siis täydellisestä toisten lasten välttelystä. Vanhemmat eivät näe samaa mitä muut, mutta onneksi sekä neuvolasta että päivähoidosta ovat jo vähän tarttuneet asiaan, joten toivon että he saavat jonkinlaista tukea ja tietoa. Lapsihan on aivan ihana ja meillekin rakas, mutta huolettaa sivusta katsojana kuinka myöhäiseksi avun saanti menee.

Tosin 3-4v on muutenkin vaikea ikä. Ei sen ikäisiä oikein oteta tutkimuksiin helposti ja muutenkin useimmat 3-vuotiaat ovat luonnostaan vielä vähän pihalla kaikesta. Ja näinhän se lähes aina menee, että vasta 4v jälkeen aletaan hieman havahtumaan ongelmiin, ja tutkimuksiin lähete ehkä siinä 5-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuuko normaalisti tai ymmärtääkö puhetta? Meidän lapsella on dysfasia ja ensimmäisiä merkkejä oli viihtyminen taaperoiden seurassa, kun leikeissä ei tarvittu puhetta. Lapsi on nyt koulussa ja muuten menee ok, mutta matematiikassa on kujalla.

Ei kai dysfasia saa kiviä syömään kuin vauva? Tai estä kuivaksi oppimista?

Ei saa, itselläni on dysfasia + ADD-nuori. Kyllä hän ihan normaalisti oppi kuivaksi 3-veenä ja todellakaan ei syönyt hiekkaa tai kiviä taapero-iän ohitettuaan. Dysfasiaakin on eri laatuja, voi olla puheen tuottaminen, ymmärtäminen tai sitten molempia. Meillä oli kuullun ymmärtämisessä ja lisäksi tuo keskittymisen vaikeus. Sellaisen lapsen kanssa ohjeet pitää olla lyhyitä ja täsmällisiä ja mieluummin toistettava.

Kehitysvamma ei näy välttämättä päällepäin. Ei kehitysvammainen välttämättä klonkkaa keppiin, kulje vinossa tai pyörätuolissa, jos vamma on sellainen, että se vaikuttaa vain käytökseen ja ymmärrykseen, ei fysiikkaan.

Ap:n lapsen käytös ei ole mitenkään normaalia tuon ikätasoiselle. 5-v jo nolostelisi vaippojaan ja haluaisi leikkiä toisten lasten kanssa. Ole ap tiukkana äläkä anna tutkimuksissa, kuntoutuksessa ja kouluasioissa periksi, lapsesi vuoksi. Suomessa on sellainen vika, että vanhempien aavistuksia vähätellään ihan liian herkästi. Itse sain omani kanssa lyödä nyrkkiä pöytään moneen kertaan.

Muista myös oikeutesi tukiin, jos ja kun diagnoosin saatte. Tsemppiä teille, ei ole helppo matka edessä.

Kehitysvamma tarkoittaa nimenomaan älyllistä jälkeenjääneisyyttä, joka syntyy tai puhkeaa eri syistä raskauden, synnytyksen tai varhaislapsuuden aikana.

Mikään liikuntavamma ei ole kehitysvammaisuutta, vaikka toki kehitysvammainen voi olla lisäksi joskus liikuntavammainen.

Myöhemmällä iällä esimerkiksi sairauden tai onnettomuuden aiheuttama kognitiivisen kyvyn alentuminen ei ole kehitysvammaisuutta.

Olen aiemminkin monta kertaa törmännyt täällä siihen, että ihmiset eivät ymmärrä, mitä kehitysvamma tarkoittaa. Moni on kirjoittanut, että kehitysvamma voi olla vain fyysinen (ei voi) tai sanonut, että cp-vamma on kehitysvammaisuutta (ei ole).

Oma lapsi oli samanlainen ja paljastui että oli aistyliherkkyys ja lievä asperger. Oli vielä 6v iässä vaipoissa.

No nyt on 13, oireet liki täysin poistuneet, paljon kavereita, kokeista tuo kiitettäviä.

Ap lapsesi on kovin pieni vielä ja paljon voi tapahtua. Älä koskaan puhu lapsesi kuullen että lapsi on ”vammainen” tai ”heikkolahjsinen”, sillä saattaa olla ettei ole, ja lapsi sitten muistaa nämä puheet. Omanikin muistaa, kun puheterapeutti ilkeästi sanoi em termeillä lapsesta juuri kun oli 5v ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

No meillä kyllä tosiaan tuli autismi ja kehitysvamma kuin kirkkaalta taivaalta kolmivuotis- ja nelivuotisneuvolan välillä. Lapsi oli vielä kolmivuotiaana kehityksessä edellä useita ikäisiään.

Tällaista äkillistä alkua ei pidetty poikkeavana tutkimuksissa,  joten lienee se yllätyksenä puhjennut monelle muullekin.

Painotan vielä että minäkään en tuohon rokotusteoriaan usko. Siis; syytä ei saatu selville. Tämäkin on yleistä; muistaakseni meille sanottiin että noin joka toisessa tapauksessa kehitysvamman syy löydetään.

Saanko kysyä tarkemmin, että oliko teillä kyseessä enemmän taitojen taantuminen vai se ettei lapsi yhtäkkiä enää kehittynyt ikätasoisesti?

Meillä on (omasta mielestäni) fiksu lapsi, ja ei mitään mahdollisuuksia ollut saada lasta tutkimuksiin kolmevuotiaana, vasta nyt 4,5-vuotiaana sai lähetteen. Eli lapsi siis sillä tavalla fiksu, että osaa lukea ja laskea, mutta sillä tavalla ikätasoa jäljessä ettei osaa leikkiä toisten kanssa eikä olla oikein vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Vaikuttaa varmasti monen silmään vähemmän älykkäältä, kun ei välttämättä reagoi puhutteluun tai tee omasta mielestään tylsiä tehtäviä. Ei edes sano ettei halua tehdä niitä, tuijottaa vain tyhjyyteen ja on tekemättä. Aivan varmasti ensivaikutelma lapsestani on aikamoinen monille. Vasta lukemaan oppimisen jälkeen päivähoidossa ym. edes uskoivat, että kyllä hän ymmärtää moniakin asioita. Itsekin kuitenkin näen, että paljon on huolen aiheita. Kuivaksi oppiminen oli kamalaa aikaa, ei vain kiinnostunut siitä millään. Vieläkin pitää ihan viedä sinne vessaan, ettei tulisi vahinkoa. Saa myös hirveitä raivokohtauksia jne.

Ihan siis mielenkiinnosta kyselen muiden kokemuksia näistä asioista. Aika yksinhän sitä näitä pyörittelee päässään :(

Niin ja kivien, hiekan, lumen ym. syönti aivan normaalia meilläkin. Tuntuu että lapselta puuttuu ikätasoinen maalaisjärki kokonaan..

29

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että olette olleet aktiivisia tutkimusten suhteen! Työn puolesta olen monia lapsia nähnyt, ja mitä aiemmin saa tukea niin sen paremmat mahdollisuudet oppia kaveritaitoja ym. Älä lannistu vaan näe se oma rakas lapsi siellä, ja mieti kuinka mahtavaa on jos pian saatte esimerkiksi toimintaterapiaa.

Itse olen usein miettinyt lähipiirin perheen lasta, jolla samantyylisiä mutta silti erilaisia vaikeuksia. Puhe kehittynyt hitaasti, vaippa vielä 4-vuotiaalla, ei osaa yhteisleikin alkeitakaan. On vielä "taaperoimainen" verrattuna ikätovereihin. Onhan monilla tuossa iässä vielä kyllä haasteita, mutta puhun siis täydellisestä toisten lasten välttelystä. Vanhemmat eivät näe samaa mitä muut, mutta onneksi sekä neuvolasta että päivähoidosta ovat jo vähän tarttuneet asiaan, joten toivon että he saavat jonkinlaista tukea ja tietoa. Lapsihan on aivan ihana ja meillekin rakas, mutta huolettaa sivusta katsojana kuinka myöhäiseksi avun saanti menee.

Tosin 3-4v on muutenkin vaikea ikä. Ei sen ikäisiä oikein oteta tutkimuksiin helposti ja muutenkin useimmat 3-vuotiaat ovat luonnostaan vielä vähän pihalla kaikesta. Ja näinhän se lähes aina menee, että vasta 4v jälkeen aletaan hieman havahtumaan ongelmiin, ja tutkimuksiin lähete ehkä siinä 5-vuotiaana.

Ihan sairaita nää potta-asioiden kyttääjäihmiset. Oma veljeni on ehkä sydämellisin ja fiksuin ihminen jonka tiedän mutta pissavahinkoja tuli melkein teini-iässäkin vielä. Rakon toiminta on eri ihmisillä erilaista.

Kotihoidettu ainoakainen? Laitapa pkotiin ja katso, josko vertaismalli auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että olette olleet aktiivisia tutkimusten suhteen! Työn puolesta olen monia lapsia nähnyt, ja mitä aiemmin saa tukea niin sen paremmat mahdollisuudet oppia kaveritaitoja ym. Älä lannistu vaan näe se oma rakas lapsi siellä, ja mieti kuinka mahtavaa on jos pian saatte esimerkiksi toimintaterapiaa.

Itse olen usein miettinyt lähipiirin perheen lasta, jolla samantyylisiä mutta silti erilaisia vaikeuksia. Puhe kehittynyt hitaasti, vaippa vielä 4-vuotiaalla, ei osaa yhteisleikin alkeitakaan. On vielä "taaperoimainen" verrattuna ikätovereihin. Onhan monilla tuossa iässä vielä kyllä haasteita, mutta puhun siis täydellisestä toisten lasten välttelystä. Vanhemmat eivät näe samaa mitä muut, mutta onneksi sekä neuvolasta että päivähoidosta ovat jo vähän tarttuneet asiaan, joten toivon että he saavat jonkinlaista tukea ja tietoa. Lapsihan on aivan ihana ja meillekin rakas, mutta huolettaa sivusta katsojana kuinka myöhäiseksi avun saanti menee.

Tosin 3-4v on muutenkin vaikea ikä. Ei sen ikäisiä oikein oteta tutkimuksiin helposti ja muutenkin useimmat 3-vuotiaat ovat luonnostaan vielä vähän pihalla kaikesta. Ja näinhän se lähes aina menee, että vasta 4v jälkeen aletaan hieman havahtumaan ongelmiin, ja tutkimuksiin lähete ehkä siinä 5-vuotiaana.

Ihan sairaita nää potta-asioiden kyttääjäihmiset. Oma veljeni on ehkä sydämellisin ja fiksuin ihminen jonka tiedän mutta pissavahinkoja tuli melkein teini-iässäkin vielä. Rakon toiminta on eri ihmisillä erilaista.

No joo, olihan tuo ikävästi kirjoitettu nyt kun luin uudestaan. Ymmärrän alapeukut. Ehkä enemmän se oli se kaiken yhdistelmä (vaipat kuitenkin keskivertoa pidempään, ei ota kontaktia muihin hyvin, puhuu ikätasoa huonommin), mikä herättää huolta. Kyllä lapsilla on isoa vaihtelua kuivaksi oppimisessa, ja mielestäni vielä 3-4-vuotiailla on aivan normaalia tulla vahinkoja. Luulen että se ettei lapsi suostu luopumaan edes isompana vaipoista yhdistettynä muihin haasteisiin voi kuitenkin indikoida joistain ongelmista. Kun kuitenkin jo 3,5-vuotiaasta eteenpäin useimmat lapset haluavat olla "isoja".

Eikä minusta ne haasteet tee yhdestäkään lapsesta huonompaa tai vanhemmasta huonompaa. Mutta tärkeää olisi saada mahdollisimman varhain tukea ja apua, jos on vaikkapa neuropuolen häiriö tai kehitysvamma. Pahoittelut nyt, jos kirjoitukseni jotain loukkasi. Ei ollut tarkoitus.

-se jota lainasit

Päällimmäisenä tulee mieleen autismi. T. varhaiskasvatuksen ope