Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia psykiatriassa
13.01.2020 |
...että diagnosoidaan pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, mutta ei kerrota potilaalle mitä se tarkoittaa omalla kohdalla ja miten asian kanssa eletään?
Toisin sanoen jotain kirjataan papereihin, mutta diagnoosia ei sitten käsitellä sen enempää. On sanottu myös, ettei diagnooseja pitäisi liikaa tuijottaa. Moni kuitenkin julkisuudessa puhuu diagnooseista ja sanoo, että ne nimenomaan ovat auttaneet ymmärtämään itseä.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua tarkkaillaan nyt viranomaisten toimesta ja voit joutua tahdosta riippumattomaan hoitoon milloin tahansa. Sen takia tuota ei enempää avata.
Vierailija kirjoitti:
Sinua tarkkaillaan nyt viranomaisten toimesta ja voit joutua tahdosta riippumattomaan hoitoon milloin tahansa. Sen takia tuota ei enempää avata.
Juuri näin.
Itse kai parhaiten tiedät oireesi eli sen miten sairaus ilmenee omalla kohdallasi.
Kai tiedät että tietosuojalaki pakottaa psykot avautumaan sinulle.
Kirjallisesti sitten, kun pelkkä puhe on pelkkää puhetta ja ei me sul mittää kerrota...
Yleensäkin se "me" aiheuttaa suurta halua oksentaa, oli instanssi mikä hyvänsä.
Kyllä hyvän hoitokäytännön mukaisesti potilaalle pitäisi avata diagnoosia.
Tarvittaessa asiaa voi käsitellä myös terapiassa.
Jos sairaudentunto puuttuu ja itsereflektiokyky ja yhteys omiin tunteisiin on heikko, potilas saattaa kuvitella, että diagnoosi on vain joku juttu joka ei liity häneen mitenkään.
Tällöin tarvitaan potilaan oiretiedostavuuden vahvistamista ja elämänhallinnan taitojen vahvistamista. Pelkät lääkkeet eivät riitä, ja tämäntyyppisillä potilailla ne jäävät usein ottamatta.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua