Lue keskustelun säännöt.
Minulla on vähän paha olla. Lemmikkini juuri kuoli
12.01.2020 |
Ihan vanhuuteen menehtyi, ja ikääkin oli jo päälle 20 vuotta. Lintu kyseessä. 😢 Jotenkin on paha olla, vaikka eihän asialle mitään mahtanut.
Kommentit (25)
Otan osaa. Ajan kanssa suru helpottaa, vaikka ymmärrän kyllä, että nyt tuntuu pahalta. Jaksamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni. Selvähän se on, että surettaa.
Otan osaa. Minulta kuoli kissa puolitoista vuotta sitten, ja vieläkin on ikävä. Joku viisas on sanonut, että suru on rakkauden hinta. Rakastit lintuasi ja annoit sille hyvän elämän, nyt on jäljellä paljon kauniita muistoja.
Mulla on vieläkin ikävä edesmennyttä koiraani, vaikka kuolemasta on jo viisi vuotta. Näen siitä usein unia joten tuntuu, että se kulkee vieläkin rinnallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia❣️ Aika auttaa, vaikka nyt tuntuukin pahalta.
Kiitos osanosoitoista ja tsempeistä. Samoin teille, jotka ikävöitte lemmikkejänne vielä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinne <3 Oma lintuni kuoli viikko sitten, hänellekin olisi kohta tullut 20 mittariin :(
Tyhjä häkki edelleen olohuoneessa. Ja tämä hiljaisuus on niin outoa :(
Minulta kuoli marsu ja olin aivan lohduton. Nytkin itkettää kun muistelen luottavaista pikku palleroani. Ilmeisesti muut eläimet kuin koirat ja kissat eivät ole kaikkien mielestä suremisen arvoisia kun jotkut kaverit eivät kommentoineet menetystäni mitenkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ettei tännekin tullut joku haukkumaan.
Minäkin otan osaa.
M46
Otan osaa <3 Lemmikin menetys on aina raskasta, vaikka lemmikillä olisikin jo paljon ikää ja aika siirtyä Sateenkaarisillalle. Ikävä vaan on niin kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa suruusi. 20 vuotta kumppanuutta on pitkä aika. Minulla oli kolme kissaa, jotka menetin kaikki parin vuoden sisään. Olivat kaikki suunnilleen saman ikäisiä. Tästä on jo kuutisen vuotta aikaa, silti muistelen kissojani päivittäin. Aika auttaa kyllä suruun. Kauniit muistot säilyvät aina. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta kuoli marsu ja olin aivan lohduton. Nytkin itkettää kun muistelen luottavaista pikku palleroani. Ilmeisesti muut eläimet kuin koirat ja kissat eivät ole kaikkien mielestä suremisen arvoisia kun jotkut kaverit eivät kommentoineet menetystäni mitenkään..
Minä ja mun teinityttöni itkettiin lohduttomasti ja surtiin monta viikkoa meidän akaattikotilonkin kuolemaa. Sitä kuitenkin hoivattiin ja hoidettiin vuosia. Marsuhan on lemmikki siinä kuin kissa ja koirakin.
Kun oma lemmikkini joskus lähtee niin luultavasti tulen suremaan sitä syvemmin kuin ketään ihmistä tähän asti. Valitettavasti elämä ei ole jakanut minulle parhaita kortteja ihmisten kanssa ja siksi lemmikkini luottamus ja kiintymys onkin niin tärkeää.
Tavallaan se on myös pelastanut minun elämäni. Se on ensimmäinen elävä olento josta olen vastuussa ja jonka takia skarppaan.
Kissani kuoli kun se menetti henkensä.
Vierailija kirjoitti:
Minulta kuoli marsu ja olin aivan lohduton. Nytkin itkettää kun muistelen luottavaista pikku palleroani. Ilmeisesti muut eläimet kuin koirat ja kissat eivät ole kaikkien mielestä suremisen arvoisia kun jotkut kaverit eivät kommentoineet menetystäni mitenkään..
Niinpä. Siitä on jo vuosia, kun oma marsuni kuoli. Marsun kuoleman jälkeen kaverini vähätteli suruani. Hän kysyi että onko koskaan multa eläintä lopetettu ja vastasin että on, marsuni. Hän oli vain sillee että aa tollai vaan, ei oo sama asia kuin koiran lopettaminen.
Otan osaa. Suru pitää vain elää läpi. Kun tulee itku, anna kyyneleiden tulla. Se puhdistaa. Meistä jokainen tekee surutyötä omalla tavallaan. Lemmikit ovat perheenjäseniä ja niillä on oma paikkansa meidän elämässä.
Varmasti tuntuu tyhjältä ja oudolta näin ensi alkuun. Voimia sinulle.
Otan osaa :( tsemppiä!