Lapset lähtivät isälleen viikonlopuksi

He ovat olleet siellä nyt muutaman tunnin ja avasin viinipullon noin tunnin lähdön jälkeen. Olen tehnyt omia juttujani ja miettinyt heitä, nyt on niin kova ikävä että sattuu. Arjen keskellä sitä ei edes tajua kuinka paljon heitä rakastankaan. Ne pienet hetken mitä on viikon aikana sattunut nyt naurattaa ja itkettää kovasti. Itselläni ei koskaan ollut hyvät välit vanhempiini ja lapsuuteni oli suoraan sanottuna aivan paska. Heitteille jättöä, fyysistä sekä henkistä väkivaltaa.. Rupesi mietityttää.. Tunsivatko he koskaan samaa rakkautta minua kohtaan, kuin minä omia lapsiani? Anteeksi mini avautuminen. Odotan vain sunnuntaita.