Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja! 14v tyttö & mahdollinen mielisairaus?
08.01.2020 |
Olen siis 14-vuotias tyttö ja mulla on alkanut yhtäkkiä epämiellyttäviä oireita kuten paha ahdistus, varjoihmisten näkeminen ja äänien kuuleminen. Lisäksi musta tuntuu siltä, että mua yritetään tappaa esim. myrkyttämällä.
Pelkään vanhempiani tämän takia tosi paljon. Jos jotain neuvoja voisitte antaa, niin olisin kiitollinen. T: ”Kympin ka” tyttö
Kommentit (82)
Nukutko tarpeeksi? Pitkään jatkunut univajekin voi aiheuttaa tuollaista.
Käy juttelemassa koulun terveydenhoitajan luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun olisi hyvä päästä juttelemaan jollekulle turvalliselle aikuiselle. Esimerkiksi juuri terveydenhoitajalle, mutta myös esimerkiksi jonkun ystävän vanhempi voisi auttaa. Omille vanhemmille kertominen varmasti pelottaa, mutta totuus on, että he haluavat sinulle varmasti vain hyvää ja avun saamisesta tulee helpompaa, kun he voivat olla siinä mukana.
Mitä pikemmin saat apua, sitä paremmin se tehoaa. Mulla oli itselläni vähän samanlaista, tosin muutaman vuoden vanhempana kuin sinä olet nyt. Tärkeintä on, ettet jää huoliesi kanssa yksin.
Olisko sinulla joku luotettava aikuinen jolle voisit puhua(kummi,täti,kaverin äiti tms?), tai sitten kouluterveydenhoitaja? Mene rohkeasti juttelemaan ja kerro peloistasi.
Sinua pystytään auttamaan kyllä ja vaikka kyseessä olisi joku sairaus niin hoitoja ja lääkkeitä on keksitty, eikä se ole mikään maailmanloppu. Monet elävät täysin normaalia elämää. Tsemppiä sinulle ❤
Ihanaa että sinulla on sairaudentunto ja niin kauan kuin sitä on niin mene kouluterveydenhoitajalle kertomaan rehellisesti ja sitä kautta lääkäriin. Nykyäön on hyviä psyykenlääkkeitä ja kun aikaisin hoitaa niin pystyy elämäänsäkin jatkamaan ihan normaalisti, voi kouluttautua yms. Jos odotat, voi olla että menetät sairaudentunnon ja silloin olet pulassa.
Terrv kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastaja
Heti huomenna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun olisi hyvä päästä juttelemaan jollekulle turvalliselle aikuiselle. Esimerkiksi juuri terveydenhoitajalle, mutta myös esimerkiksi jonkun ystävän vanhempi voisi auttaa. Omille vanhemmille kertominen varmasti pelottaa, mutta totuus on, että he haluavat sinulle varmasti vain hyvää ja avun saamisesta tulee helpompaa, kun he voivat olla siinä mukana.
Mitä pikemmin saat apua, sitä paremmin se tehoaa. Mulla oli itselläni vähän samanlaista, tosin muutaman vuoden vanhempana kuin sinä olet nyt. Tärkeintä on, ettet jää huoliesi kanssa yksin.
Ei oikein ole ystäviä paitsi yksi mutta hän on masennuksen takia psykiatrisella osastolla ja en edes ikinä ole tavannut hänen vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että sinulla on sairaudentunto ja niin kauan kuin sitä on niin mene kouluterveydenhoitajalle kertomaan rehellisesti ja sitä kautta lääkäriin. Nykyäön on hyviä psyykenlääkkeitä ja kun aikaisin hoitaa niin pystyy elämäänsäkin jatkamaan ihan normaalisti, voi kouluttautua yms. Jos odotat, voi olla että menetät sairaudentunnon ja silloin olet pulassa.
Terrv kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastaja
Heti huomenna!
Ok. Joudunko osastolle? En halua tulla leimatuksi ns. hulluksi, tavoitteena STEM-ala yliopistossa.
Minäkin pelkäsin tuossa iässä, että minua yritetään myrkyttää. Jotenkin kuitenkin tajusin, että pelkoni ei ole totta. Jos tajuaa, että pelko ei ole todellinen, niin tilanne ei ole paha. Minulla se meni aikaa myöten ohi. Jos sinulla on ahdistuksia, varmasti jompikumpi vanhemmista on sen huomannut, ja miettii, miten saisi keskusteltua asiasta kanssasi. Ahdistukseen on lääkkeitä, sellaisiakin, jotka eivät aiheuta riippuvuutta. Minulla on beetasalpaajia, joita käytän tarvittaessa. En siis tarvitse jatkuvaa lääkitystä. Äänien kuuleminen ei ole hyvä, tai riippuu vähän, minkälaisia ääniä kuulet. Ensimmäinen ohjeeni on, että pelit, videot, fantasiakirjat/dekkarit ja elokuvat vähäksi aikaa kokonaan pois, myös uutiset. Suojele itseäsi kaikelta, mikä ei ole totta tai mikä on kaukana tavallisesta arjestasi. Kerro jollekin, pelkkä kertominenkin jo saattaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko sinulla joku luotettava aikuinen jolle voisit puhua(kummi,täti,kaverin äiti tms?), tai sitten kouluterveydenhoitaja? Mene rohkeasti juttelemaan ja kerro peloistasi.
Sinua pystytään auttamaan kyllä ja vaikka kyseessä olisi joku sairaus niin hoitoja ja lääkkeitä on keksitty, eikä se ole mikään maailmanloppu. Monet elävät täysin normaalia elämää. Tsemppiä sinulle ❤
Kiitos ❤️ Kouluterkkarille en oikeen viitsi puhua.
Sukulaiset on mitä on ja vanhemmat.. noh, isäni suuttui kun lipsautin yhden kirosanan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pelkäsin tuossa iässä, että minua yritetään myrkyttää. Jotenkin kuitenkin tajusin, että pelkoni ei ole totta. Jos tajuaa, että pelko ei ole todellinen, niin tilanne ei ole paha. Minulla se meni aikaa myöten ohi. Jos sinulla on ahdistuksia, varmasti jompikumpi vanhemmista on sen huomannut, ja miettii, miten saisi keskusteltua asiasta kanssasi. Ahdistukseen on lääkkeitä, sellaisiakin, jotka eivät aiheuta riippuvuutta. Minulla on beetasalpaajia, joita käytän tarvittaessa. En siis tarvitse jatkuvaa lääkitystä. Äänien kuuleminen ei ole hyvä, tai riippuu vähän, minkälaisia ääniä kuulet. Ensimmäinen ohjeeni on, että pelit, videot, fantasiakirjat/dekkarit ja elokuvat vähäksi aikaa kokonaan pois, myös uutiset. Suojele itseäsi kaikelta, mikä ei ole totta tai mikä on kaukana tavallisesta arjestasi. Kerro jollekin, pelkkä kertominenkin jo saattaa auttaa.
Videoita katson, tosin lähinnä opetusaiheisia videoita (tiedeaiheiset ym.) tai musiikkivideoita.
Äänet on uhkaavia ja puhuu pahaa musta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsofrenia todennäköisesti. Ei kouluterkkari sille mitään voi. Hakeudu koululääkärille tai terveyskeskuslääkärille, saat lähetteen eteenpäin.
Täällä palstalla on monenlaista hiihtäjää. Suosittelen, että soitat johonkin auttavaan puhelimeen, niin saat varmasti oikeita ja viisaita neuvoja. Lisätietoja esim. Lasten ja nuorten puhelimesta täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Meidän on mahdotonta arvioida, joudutko osastolle, mutta nuoruuden psyykkiset sairaudet eivät ole este myöhempiä opintoja ajatellen. Nyt on tärkeintä, että sinä saat tarvitsemaasi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pelkäät omia vanhempiasi?
Johan se aloituksessa tuli selväksi: ap pelkää vanhempiensa myrkyttävän hänet.
Jos sinulla todetaan sairaus, se ei vaikuta mitenkään pääsyysi yliopistoon. Ylioiston henkilökunta ei saa tietää sairaudestasi, jos et itse siitä kerro. Jos yliopistossa tulee ongelmia terveyden tai jaksamisen kanssa, on mahdollista tehdä kevennettyä aikataulua (opintopsykologi ja lääkäri päättävät). Siitäkään ei tule tietoa henkilökunnalle, ellei opiskelija itse kerro. Mitä tulee osastojaksoihin, niin ne eivät nykyään ole kovinkaan pitkiä, eikä sinne oikeastaan jouduta vaan päästään, jos päästään. En kuitenkaan usko, että sinulla olisi sellaiseen edes tarvetta. Mitä jos ensin soittaisit nimettömänä johonkin palvelevaan numeroon? Niitä on useitakin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on monenlaista hiihtäjää. Suosittelen, että soitat johonkin auttavaan puhelimeen, niin saat varmasti oikeita ja viisaita neuvoja. Lisätietoja esim. Lasten ja nuorten puhelimesta täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Meidän on mahdotonta arvioida, joudutko osastolle, mutta nuoruuden psyykkiset sairaudet eivät ole este myöhempiä opintoja ajatellen. Nyt on tärkeintä, että sinä saat tarvitsemaasi apua.
Okei, voin soittaa huomenna jos kukaan ei ole kotona. Mua vaan pelottaa tulevaisuudenkin kannalta tää tilanne :/
Vierailija kirjoitti:
Skitsofrenia todennäköisesti. Ei kouluterkkari sille mitään voi. Hakeudu koululääkärille tai terveyskeskuslääkärille, saat lähetteen eteenpäin.
Oon jo puhunut ahdistuksesta koululääkärille, sain reseptin Sertraliniin. Ei juurikaan auta...
Mikä toi skitsofrenia siis tarkemmin on? Oon vaan kuullu, että 30+v serkulla on se diagnosoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että sinulla on sairaudentunto ja niin kauan kuin sitä on niin mene kouluterveydenhoitajalle kertomaan rehellisesti ja sitä kautta lääkäriin. Nykyäön on hyviä psyykenlääkkeitä ja kun aikaisin hoitaa niin pystyy elämäänsäkin jatkamaan ihan normaalisti, voi kouluttautua yms. Jos odotat, voi olla että menetät sairaudentunnon ja silloin olet pulassa.
Terrv kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairastaja
Heti huomenna!
Ok. Joudunko osastolle? En halua tulla leimatuksi ns. hulluksi, tavoitteena STEM-ala yliopistossa.
Et joudu osastolle. Sinulla on sairaudentunne etkö ole vaarallinen itsellesi etkö muille. Harhojen vuoksi ei jouduta osastolle, mutta sitten kun se sairaudentunne häviää eikä tajua että harhat on harhoja niin silloin joudut sinne osastolle. Eli jos toimit nyt ja haet apua on hyvin luultavaa, että saat lääkityksen ja jonkunlaista terapiaa ja seurantaa, mutta jos odotat, niin kadotat itsesi, joudut osastolle ja se on todella kuluttavaa aivoille, jos menee osastokuntoon. Tiedän, kun olen kerran ollut osastolla, sen jälkeen aivojen toimintakyky laski, ne ikäänkuinn ”kärähtivät”. Hidasta palautumista tapatui kuitenkin vielä vuodenkin jälkeen.
Ei siis heti huomenna pyydät ja vaadit itsellesi apua.
Sulla on ap psykoosi uhkaamassa, joskin vielä jotenkin pystyt käsittämään todellisen ja epätodellisen eron. Veikkaan skitsofreniaa. Usein se on kympin tyttö, joka sairastuu. Mitkään auttavan puhelimen maallikkovastaajat eivät kykene sinua auttamaan, tarvitset ajan lääkärille. Soita heti huomenna aika päivystävälle lääkärille.
Apua?