Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja! 14v tyttö & mahdollinen mielisairaus?
08.01.2020 |
Olen siis 14-vuotias tyttö ja mulla on alkanut yhtäkkiä epämiellyttäviä oireita kuten paha ahdistus, varjoihmisten näkeminen ja äänien kuuleminen. Lisäksi musta tuntuu siltä, että mua yritetään tappaa esim. myrkyttämällä.
Pelkään vanhempiani tämän takia tosi paljon. Jos jotain neuvoja voisitte antaa, niin olisin kiitollinen. T: ”Kympin ka” tyttö
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin vastuutonta että noin nuorelle määrätään ylipäätänsä mt-puolen lääkkeitä.
Ei se ole vastuutonta, jos sen tekee psykiatri harkinnan jälkeen. Mutta että koululääkäri määrää sertraliinia, niin se on kyllä vastuutonta ja surullista :(
Miksi? Kävin ahdistuksen takia kerran päivystyksessä ja mulle määräs psykiatri puhelimen kautta Opamoxia. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylläolevat kopiot Duodecimin artikkelista Skitsofrenia - tietoa potilaalle. Työskentelen itse mielenterveysongelmaisten parissa, ja ap:n kuvaamat oireet sopivat mielestäni hyvin alkavaan psykoosiin tai skitsofrenian ensioireisiin. Perinnölliset tekijätkin lisäävät riskiä sairastua skitsofreniaan.
Mitä voin tehdä että estän sen? -Ap
Usemmiten noiden oireiden kanssa voi olla, mutta se ahdistus...
Senkun vaan oppii olemaan reagoimatta hahmoihin ja ääniin. Ja jossain määrin ovat ajan myötä kadonneet melkein kokonaan.
Ahdistuksen hoitanee parhaiten poistumalla ahdistavasta tilasta tai tilanteesta. Ja joo on vältettävä tiettyjä paikkoja joista ei helposti pääse pois kuten hissit yms. Ja puol vahingossa kunto kehittyy ku ravaa rappuja :p
Halusin olla ihan luomuna ilman hermoja ja päätä sekoittavia aineita. t. 40v 15v sitten alkoi ja ekat 5v oli vaikeimmat kunnes oppi olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin vastuutonta että noin nuorelle määrätään ylipäätänsä mt-puolen lääkkeitä.
Ei se ole vastuutonta, jos sen tekee psykiatri harkinnan jälkeen. Mutta että koululääkäri määrää sertraliinia, niin se on kyllä vastuutonta ja surullista :(
Ap:llehän lääkkeet oli määrännyt psykiatri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofrenia todennäköisesti. Ei kouluterkkari sille mitään voi. Hakeudu koululääkärille tai terveyskeskuslääkärille, saat lähetteen eteenpäin.
Oon jo puhunut ahdistuksesta koululääkärille, sain reseptin Sertraliniin. Ei juurikaan auta...
Mikä toi skitsofrenia siis tarkemmin on? Oon vaan kuullu, että 30+v serkulla on se diagnosoitu.
Älä mieti nyt mahdollisia diagnooseja vaan nopeasti yhteys terveydenhoitajaan tai lääkäriin. Oireesi voivat johtua myös nykyisestä lääkityksestäkin, joka ei ehkä sovi sinulle. Sillon lääke tulee vaihtaa.
Joskus joku raskasmetalli ym myrkytyskin, päihteet, unettomuus, shokki, mikä vain voi pistää pään vähän sekaisin eli kerro kaikki mitä olet ottanut, kokeillut tai tehnyt poikkeavasti. Onko jokin elämässäsi muuttunut viime aikoina? Oletko muuttanut tms... jotain tapahtunut? Listaa ylös ennen lääkärikäyntiä kaikki mikä tulee mieleen.
Kysyn vielä, millaiset vanhemmat sinulla on? En pidä todennäköisenä sitä, että vanhempasi olisivat ahdistavia mutta joskus on niinkin että pelkää vanhempiaan jos nämä ovat esim henkisesti painostavia tai väkivaltaisia.. tämäkin pitää sanoa turvalliselle aikuiselle/ammattilaielle jos näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläolevat kopiot Duodecimin artikkelista Skitsofrenia - tietoa potilaalle. Työskentelen itse mielenterveysongelmaisten parissa, ja ap:n kuvaamat oireet sopivat mielestäni hyvin alkavaan psykoosiin tai skitsofrenian ensioireisiin. Perinnölliset tekijätkin lisäävät riskiä sairastua skitsofreniaan.
Mitä voin tehdä että estän sen? -Ap
Hakeudut pikaisesti hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla todetaan sairaus, se ei vaikuta mitenkään pääsyysi yliopistoon. Ylioiston henkilökunta ei saa tietää sairaudestasi, jos et itse siitä kerro. Jos yliopistossa tulee ongelmia terveyden tai jaksamisen kanssa, on mahdollista tehdä kevennettyä aikataulua (opintopsykologi ja lääkäri päättävät). Siitäkään ei tule tietoa henkilökunnalle, ellei opiskelija itse kerro. Mitä tulee osastojaksoihin, niin ne eivät nykyään ole kovinkaan pitkiä, eikä sinne oikeastaan jouduta vaan päästään, jos päästään. En kuitenkaan usko, että sinulla olisi sellaiseen edes tarvetta. Mitä jos ensin soittaisit nimettömänä johonkin palvelevaan numeroon? Niitä on useitakin erilaisia.
Kyllä yliopistossa saa ihan itse päättää aikataulustaan. Siellä amiksessa ei ehkä niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofrenia todennäköisesti. Ei kouluterkkari sille mitään voi. Hakeudu koululääkärille tai terveyskeskuslääkärille, saat lähetteen eteenpäin.
Oon jo puhunut ahdistuksesta koululääkärille, sain reseptin Sertraliniin. Ei juurikaan auta...
Mikä toi skitsofrenia siis tarkemmin on? Oon vaan kuullu, että 30+v serkulla on se diagnosoitu.Älä mieti nyt mahdollisia diagnooseja vaan nopeasti yhteys terveydenhoitajaan tai lääkäriin. Oireesi voivat johtua myös nykyisestä lääkityksestäkin, joka ei ehkä sovi sinulle. Sillon lääke tulee vaihtaa.
Joskus joku raskasmetalli ym myrkytyskin, päihteet, unettomuus, shokki, mikä vain voi pistää pään vähän sekaisin eli kerro kaikki mitä olet ottanut, kokeillut tai tehnyt poikkeavasti. Onko jokin elämässäsi muuttunut viime aikoina? Oletko muuttanut tms... jotain tapahtunut? Listaa ylös ennen lääkärikäyntiä kaikki mikä tulee mieleen.
Kysyn vielä, millaiset vanhemmat sinulla on? En pidä todennäköisenä sitä, että vanhempasi olisivat ahdistavia mutta joskus on niinkin että pelkää vanhempiaan jos nämä ovat esim henkisesti painostavia tai väkivaltaisia.. tämäkin pitää sanoa turvalliselle aikuiselle/ammattilaielle jos näin on.
En ole kokeillut/tehnyt mitään entisestä poikkeavaa.
Vanhemmat ei tunteellisella tasolla oo lähimpiä mut ne yrittää tukea kuitenkin. väkivaltaa ei ole. En usko myrkytykseen koska mistä sellane ois voinu tulla?
Otan yhteyden lääkäriin kun pystyn.
Lapsilla ja nuorilla pelkkä paha stressi aiheuttaa tuollaista, muutta apua siihen sinun pitää saada. Ei elämää tarvitse yksin elää. En tiedä missä asut, mutta ainakin tuollainen auttava puhelin tai shat toimii mistä vain. Tuo on valitettavan yleistä, koska moni asia nykymaailmassa aiheuttaa genkisiä paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ja nuorilla pelkkä paha stressi aiheuttaa tuollaista, muutta apua siihen sinun pitää saada. Ei elämää tarvitse yksin elää. En tiedä missä asut, mutta ainakin tuollainen auttava puhelin tai shat toimii mistä vain. Tuo on valitettavan yleistä, koska moni asia nykymaailmassa aiheuttaa genkisiä paineita.
ok. Eli normaalia siis?
Sopivaa lääkitystä usein pitää hakea pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et kaikkea tässä ketjussa lukemaasi todesta ota. Ihanasti olet apua saanut ja vihjeitä, mutta nää psykooseista ja skitsofreniasta huutelijat jätä omaan arvoonsa. He vaan heittelevät ilkeyttään, kun eivät muuta osaa.
Monella paikkakunnalla on nuorten juttelupisteitä. Tarkastele koulun ilmoitustauluja, jos siellä olisi ilmoituksia. Tai sitten rohkistut sen verran siellä terkalla piipahtamaan, että tämä saa ohjattua sut oikeaan paikkaan.
Onhan sitten tuo mannerheimin lastensuojeluliiton puhelinkin. Sieltäkin varmaan osattais jelpata eteenpäin.
Oma tytär oli pikkasen vanhempi, kun tarvis ulkopuolista apua. Ahdistus oli valtava ja alkoi kärsimään paniikkihäiriöistä. Hän kävi ekana terkalla kertomassa fiiliksistä. Tämä varasi ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Tämä oli aivan mahtava tyyppi. Sen kanssa tytär sai paljonkin solmujaan auki.
Lääkärilläkin kävi, mutta tosiaan tämä tarjosi diagnoosia masennukseen ja nukahtamispillereitä. Tyttäreni ei huolinut kumpaakaan. Hän ei tuntenut olevansa masentunut ja vaikka nukkuminen onkin toisinaan hankalampaa, niin ei halunnut käyttää lääkkeitä "turhaan"..
Mun kanssa tytär jutteli paljon. Hän on reipas ja iloinen ollut koko ikänsä, mutta tämä murrosikä on ollut ehkä vähän rankempi monelta kohdalta.. hän vaatii itseltään todella paljon, pitää olla täydellistä, epäonnistuminen olisi maailman kamalin asia jne. Mä olen itse pitänyt, että tämä on aika tavallista murrosikään liittyvää tietoista kasvua. Vertaa hirveesti itseään toisiin jne. Tätä suht tyypillistä.
Hän on ollut tyytyväinen, että on saanut jutella sen hoitajan kanssa ja mun. Hoitajan kanssa juttelevat samoista asioista eri vinkkelistä ja tämä ei lähde itkun tyrskähdyksiin lohduttamaan. Ojentaa paperia ja jatkavat keskustelua.
Meikäläinen taas on toisinaan itsekin niin perhanan tunteellinen, kun oma rakas lapsi tässä puhuu kuinka paha olo on ollut. Välillä mennyt melkoiseksi niistelyvartiksi. Haluan auttaa todella paljon, mutta mä olen rajallinen. Onneksi on tuo jutustelupaikka. Siellä ei välttämättä käydä joka viikko, vaan voi erikseen piipahtaa tai soittaa jos tarvetta tulee. Sitten on kuukausittaiset hetket, kun ottavat isomman istunnon.
Joululomalla ei koulustressejä ja ahdistuksista kärsitty. Hänellä on nyt tällä hetkellä iloinen vaihe menossa.
Voimia tulevaan! Mitä aiemmin saat/haet apua, niin sitä paremmalta se tulevaisuuskin alkaa vaikuttamaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Sopivaa lääkitystä usein pitää hakea pitkään.
Antidepressantit vai benzot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne psykoosit mitenkään erityisesti kympin tytöille tule, ihan harhaluulo. Sehän on geeneistä kiinni saako psykoosin vai ei. Jos et ole köyttänyt huumeita niinet ole mitenkään itse omalla tekemilläsi saanut tätä tilannetta aikaiseksi, olet ihan viaton.
Pikemminkin hyvä järjenjuoksu auttaa ihmistä selvitytymään psyykkisten sairauksien kanssa.
Mutta siis toistan vielä, että heti huomenna sinne terveyskeskukseen asiaa selittämään. Äläkä puhu mistään ahdistuksesta vaan suoraan niistä harhoista, ettei käy niin että tulet sieltä takaisin jonkun rauhottavan kanssa vaan.
En ole koskenut huumeisiin, en edes tupakkaan/vapeen/alkoholiin.
Mikä on vape?
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et kaikkea tässä ketjussa lukemaasi todesta ota. Ihanasti olet apua saanut ja vihjeitä, mutta nää psykooseista ja skitsofreniasta huutelijat jätä omaan arvoonsa. He vaan heittelevät ilkeyttään, kun eivät muuta osaa.
Monella paikkakunnalla on nuorten juttelupisteitä. Tarkastele koulun ilmoitustauluja, jos siellä olisi ilmoituksia. Tai sitten rohkistut sen verran siellä terkalla piipahtamaan, että tämä saa ohjattua sut oikeaan paikkaan.
Onhan sitten tuo mannerheimin lastensuojeluliiton puhelinkin. Sieltäkin varmaan osattais jelpata eteenpäin.
Oma tytär oli pikkasen vanhempi, kun tarvis ulkopuolista apua. Ahdistus oli valtava ja alkoi kärsimään paniikkihäiriöistä. Hän kävi ekana terkalla kertomassa fiiliksistä. Tämä varasi ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Tämä oli aivan mahtava tyyppi. Sen kanssa tytär sai paljonkin solmujaan auki.
Lääkärilläkin kävi, mutta tosiaan tämä tarjosi diagnoosia masennukseen ja nukahtamispillereitä. Tyttäreni ei huolinut kumpaakaan. Hän ei tuntenut olevansa masentunut ja vaikka nukkuminen onkin toisinaan hankalampaa, niin ei halunnut käyttää lääkkeitä "turhaan"..
Mun kanssa tytär jutteli paljon. Hän on reipas ja iloinen ollut koko ikänsä, mutta tämä murrosikä on ollut ehkä vähän rankempi monelta kohdalta.. hän vaatii itseltään todella paljon, pitää olla täydellistä, epäonnistuminen olisi maailman kamalin asia jne. Mä olen itse pitänyt, että tämä on aika tavallista murrosikään liittyvää tietoista kasvua. Vertaa hirveesti itseään toisiin jne. Tätä suht tyypillistä.
Hän on ollut tyytyväinen, että on saanut jutella sen hoitajan kanssa ja mun. Hoitajan kanssa juttelevat samoista asioista eri vinkkelistä ja tämä ei lähde itkun tyrskähdyksiin lohduttamaan. Ojentaa paperia ja jatkavat keskustelua.
Meikäläinen taas on toisinaan itsekin niin perhanan tunteellinen, kun oma rakas lapsi tässä puhuu kuinka paha olo on ollut. Välillä mennyt melkoiseksi niistelyvartiksi. Haluan auttaa todella paljon, mutta mä olen rajallinen. Onneksi on tuo jutustelupaikka. Siellä ei välttämättä käydä joka viikko, vaan voi erikseen piipahtaa tai soittaa jos tarvetta tulee. Sitten on kuukausittaiset hetket, kun ottavat isomman istunnon.Joululomalla ei koulustressejä ja ahdistuksista kärsitty. Hänellä on nyt tällä hetkellä iloinen vaihe menossa.
Voimia tulevaan! Mitä aiemmin saat/haet apua, niin sitä paremmalta se tulevaisuuskin alkaa vaikuttamaan. :)
Ok. Noi harhat alkaa epäilyttämään mua kyllä... Ei vissiin ole normaalia. En oo uskaltanut mennä kouluun moneen viikkoon.
N6 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne psykoosit mitenkään erityisesti kympin tytöille tule, ihan harhaluulo. Sehän on geeneistä kiinni saako psykoosin vai ei. Jos et ole köyttänyt huumeita niinet ole mitenkään itse omalla tekemilläsi saanut tätä tilannetta aikaiseksi, olet ihan viaton.
Pikemminkin hyvä järjenjuoksu auttaa ihmistä selvitytymään psyykkisten sairauksien kanssa.
Mutta siis toistan vielä, että heti huomenna sinne terveyskeskukseen asiaa selittämään. Äläkä puhu mistään ahdistuksesta vaan suoraan niistä harhoista, ettei käy niin että tulet sieltä takaisin jonkun rauhottavan kanssa vaan.
En ole koskenut huumeisiin, en edes tupakkaan/vapeen/alkoholiin.
Mikä on vape?Sähkötupakan tms. Nimitys.
Onks mulla siis psykoosin merkkejä vai vaan ahdistusta?
Toivottavasti ei kumpaakaan.
-AP
Huoli ei ole siinä oletko sairas vaan siinä jos jäät yksin oireinesi ilman hoitoa. Harha-aistimukset eivät tarkoita automaattisesti skitsofreniaa vaan voivat etenkin nuorilla liittyä moniin lievempiin psyykkisiin häiriötiloihin eikä todellakaan aina löydy mitään pitkäaikaisempaa diagnosoitavaa sairautta.
Ja jos sitä skitsofreniaa miettii niin taudin hoito on paljon muuttunut viime vuosikymmeninä. Ei skitsofreenikot ole enää laitoksiin suljettuna, kuolaavia ääneen jupisevia kroonikkoja. Tautia sairastavia on työelämässä, normaalia arkea elämässä ja aika runsaasti siellä yliopistossa :)
Ota rohkeasti yhteyttä vaikka kouluterveydenhoitajaan tai kuraattoriin jos hänelle pääsee ilman viivettä. Sieltä sinut ohjataan eteen päin oikealle hoitotaholle ja autetaan hoidon käynnistämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylläolevat kopiot Duodecimin artikkelista Skitsofrenia - tietoa potilaalle. Työskentelen itse mielenterveysongelmaisten parissa, ja ap:n kuvaamat oireet sopivat mielestäni hyvin alkavaan psykoosiin tai skitsofrenian ensioireisiin. Perinnölliset tekijätkin lisäävät riskiä sairastua skitsofreniaan.
Mitä voin tehdä että estän sen? -Ap
Hakeudut pikaisesti hoitoon.
Hoitoon hakeutuminen ei kai tarkoita osastoa? Pelkään osastoa hirveästi :(
Ylläolevat kopiot Duodecimin artikkelista Skitsofrenia - tietoa potilaalle. Työskentelen itse mielenterveysongelmaisten parissa, ja ap:n kuvaamat oireet sopivat mielestäni hyvin alkavaan psykoosiin tai skitsofrenian ensioireisiin. Perinnölliset tekijätkin lisäävät riskiä sairastua skitsofreniaan.