Sinä alle kouluikäisen äiti tai isä, joka tietysti rakastat paljon lastasi, mutta
et aktiivisesti aseta rajoja hänelle; mikä on logiikkasi toiminnassasi?
Olen läheltä seurannut monien ystävieni lapsen"kasvatusta", missä ikäänkuin rakkauden nimissä, jätetään säännöt ja rajat vetämättä, ja lapset ovat levottomia, rutiinittomia ja koko perhe tanssii lapsen pillin mukaan.
Nyt kiinnostaisi kuulla, onko täällä vanhempia jotka ajattelevat ns rakkauden olevan sitä ettei lasta kielletä tai komeenneta tekemään asioita? Miksi olet valinnut täkkäisen tyylin, ja mitä haluat sillä saavuttaa? Minkälainen aikuinen ihminen kasvatustyylisi johdosta lapsestasi kasvaa?
Kommentit (9)
Itse uskon siihen, että rakastamalla ja luomalla turvalliset puitteet lapselle, hän kasvaa ja kehittyy itse omaan tahtiinsa, kun saa vapaasti tutkia ja oppia asioista. En halua olla turhaan vieressä kieltämässä, koska tekemisen kautta oppii uusia asioita
No mitäs mieltä olette niistä lapsista joille ei opeteta mitään käytöstapoja? Niitä kakaroita tuntui suomi olevan väärällään
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon siihen, että rakastamalla ja luomalla turvalliset puitteet lapselle, hän kasvaa ja kehittyy itse omaan tahtiinsa, kun saa vapaasti tutkia ja oppia asioista. En halua olla turhaan vieressä kieltämässä, koska tekemisen kautta oppii uusia asioita
Siis turvallisella tarkoitat ilmeisesti fyysisesti turvallista ympäristöä, mikä on tietenkin itsestäänselvyys mitä pienempi lapsi on kyseessä?
Turvallisuutta on myös rajat ja arjen rutiinit.
Ap
Miksi kysyt täällä, miksi et kysy suoraan niiltä, joiden käytös häiritsee? Kukaan ei tunnista tai tunnusta tuota itsessään.
Luulen, että osa ei myöskään tajua toimintaansa.
Uskovat, että riittää, kun kieltää tai komentaa. Mutta ei valvota sitten kuitenkaan , että asia tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt täällä, miksi et kysy suoraan niiltä, joiden käytös häiritsee? Kukaan ei tunnista tai tunnusta tuota itsessään.
En halua uskoa että vanhemmat olisi täysin sokeita itselleen, tai jos ovat, silloin kyseenalaistisin koko heidän vanhemmuutensa, koska silloinhan heillä ei ole päässään mitään ajatusta siitä, miksi ja miten he lastaan kasvattavat.
Toisekseen, yritin kysyä asia yhdeltä ystävältäni. Hän vastasi haluavansa kasvattaa lapset rakkudella, eikä vihalla, joka hänen mielestään on sama asia kuin kieltäminen tai rajoittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että osa ei myöskään tajua toimintaansa.
Uskovat, että riittää, kun kieltää tai komentaa. Mutta ei valvota sitten kuitenkaan , että asia tapahtuu.
On varmasti niitäkin. On vaan vaikea käsittää, miksei ymmärrys lisäänny sitä myöten, kun perhe-elämä muuttuu yhä kaoottisemmaksi. Sitten kun yrittää kysyä syitä miksi tekee on tekemättä jotain asialle, suututaan j loukkaannutaan.
Ap
Oikeastaan voisi kysyä niinkin päin, että vanhempi jonka lapset ovat kurittomia ja levottomia, miten ja miksi siihen on tultu, ja mitä ajattelit asialle jatkossa tehdä?
Ap
Kiinnostava aihe, jota itsekkin mietin opetustyön vuoksi aika paljonkin. Monesti tuntuu, että ko. linjan kannattajat eivät ymmärrä kasvattavansa tulevaisuuden aikuisia, joiden pitäisi pärjätä tulevaisuudessa aikuisten maailmassa...