Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää ystävääni
08.01.2020 |
Olen nyt siinä tilanteessa että en enää jaksa kuunnella ystäväni selityksiä raastavasta parisuhteestaan. Koetan olla hänelle tukena aina kun tulee suru puseroon ja olen nyt vuosien varrella huomannut että heidän parisuhteensa vaan menee kokoajan syvemmälle suohon. Ystäväni puoliso juo, sekoilee, pettää ja on vielä mustasukkainen ja sitten kohta taas itketään. Ja sitten meneekin muutama viikko ja kaikki onkin taas hyvin. Se on jo kiusallista minullekin koska sitten seuraavaksi pitää esittää heidän seurassaan että onpa mukavaa porukassa, vaikka kaikki vaikeudet leijuvat ilmassa.
Tiedän ettei minun pitäisi ottaa näistä mitenkään huolta itselleni, mutta en voi sille mitään. Olen myös sanonut ystävälleni suoraan että pitäisikö yhdessäoloa miettiä uudelleen kun on kokoajan tuollaista vuoristorataa, mutta ei. En voi enkä halua kuitenkaan hylätä ystävääni, mutta en jaksa olla se tukipilari jos asioille ei tehdä mitään muutosta.
Mitä voisin vielä tehdä auttaakseni tässä tilanteessa? Onko kukaan muu samassa tilanteessa?
Kommentit (26)
Ota etäisyyttä. En usko, että ystäväsi muuttuisi tai ymmärtäisi sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hän on sanonut kun olet tämän tuonut esille HÄNELLE?
En ymmärrä miksi sinun pitää uhriutua. Ota tähän ystävään etäisyyttä ja elä välillä ihan omaa elämääsi. Ei sinun tarvitse olla ystävän kanssa kuin paita ja persus, vaan voit mennä ja tulla juuri niin kuin haluat ja olla miettimättä toisen touhuja ja olla menemättä siihen mukaan. Aikuiset ihmiset kyllä pärjäävät ja jos eivät pärjää, niin ehkä he oppivat siitä jotain. Jos eivät opi, niin ei se sinun vastuullasi ole.
Et sinä voi auttaa häntä. Olet tällä hetkellä kaatopaikka johon puretaan kaikki kuona ja huono olo, haluatko jatkaa sellaisena? Kieltäydy kuuntelemasta jos ystäväsi on niin tyhmä ettei tajua. Hän ainoastaan kuormittaa sinua murheillaan joita ei kykene eikä halua ratkaista.
Ystävissä on se hyvä puoli, että heille voi puhua suoraan eikä heidän seurassaan tarvitse teeskennellä eli seuraavan kerran suoraa puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vaikka me neuvoisimme mitä vain, niin et muuta toimintaasi ollenkaan. Jatkat niin kuin aina ennenkin ja itket sitten täällä kuinka on niin hankalaa. Sinulla taitaa olla isommat ongelmat kuin ystävälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apuja?
Kes-kus-te-le täs-tä ys-tä-vä-si kans-sa.
Vierailija kirjoitti:
Apuja?
Jos olet aloittaja, niin sinähän olet saanut jo viestejä tähän ketjuun, mutta et ole vielä kommentoinut niihin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla. Ei tuollainen ystävä ole minkään arvoinen. Ota etäisyyttä ja tee selväksi, ettet jaksa enää sen draamaa. Loppu, The End!
Hanki parempia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Apuja?
Niin mihin haluat apua? Ystävän haukkumiseen? Ehkä roikut tuossa suhteessa, että saat tuntea itsesesi suhteessa paremmaksi ihmiseksi? Siksihän moni jää huonoon suhteeseekin. Ystävä voi purkaa omia paineitaan haukkumalla miestä sinulle ja sinä purat niitä haukkumalla ystävääsi. Elämästä tulisi tylsää ja liian tavanomaista, jos ei ole ketään jolla nostattaa sitä omaa egoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vaihtoehtoja, kun et halua ottaa ystävästäsi pesäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan puhuminen tuossa tilanteessa on toki vaikeaa, mutta oikea tapa tässä tilanteessa olisi varmastikin se, että kertoisit ystävällesi, että jos hän ei aio tehdä mitään ratkaisuja tilanteensa muuttamiseksi, sinä et voi enää toimia hänen kuuntelijanaan parisuhdeasioissa. Tulee mieleen, että se voisi toimia myös jonkinlaisena interventiona, vähän niin kuin päihderiippuvaisten kohdalla. Koska joku riippuvuussuhde tuossa täytyy olla kyseessä.
Kiitos vastauksesta. Tuo on aivan totta, ehkä tarvitsen hieman asennetta myös omaan käyttäytymiseen jotta pystyn olemaan suora ja rehti, mutta pysymään kuitenkin tiukkana.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet mahdollistaja. Kuuntelet ystäväsi murheita ja kun hän saa purettua sulle pussiaan, hän jaksaa taas kestää huonoa suhdettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apuja?
Jos olet aloittaja, niin sinähän olet saanut jo viestejä tähän ketjuun, mutta et ole vielä kommentoinut niihin mitään.
Täällä nyt joku muu näköjään huutelee apuja...
-ap
Jännä, että aina tällaisen otsikon nähdessäni mietin itse, että onko kyse minusta, olenko ystävä, jota joku ei jaksa. Tähän asti ei ole vielä osunut. Mutta jos kyse olisi minusta, niin itse toivoisin, että sanottaisiin suoraan. Kun ajattelen niitä muutamaa ystävääni, niin ei heissä ole ketään, jota ilman en voisi elämääni elää, vaikka heistä kovasti pidänkin.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Ei tuollainen ystävä ole minkään arvoinen. Ota etäisyyttä ja tee selväksi, ettet jaksa enää sen draamaa. Loppu, The End!
Hanki parempia ystäviä.
Mutta tuo on mielestäni tylyä käytöstä. Halusin vain vinkkejä miten voisin ehkä auttaa/suhtautua tähän toisin? En tietenkään halua hylätä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Eli vaikka me neuvoisimme mitä vain, niin et muuta toimintaasi ollenkaan. Jatkat niin kuin aina ennenkin ja itket sitten täällä kuinka on niin hankalaa. Sinulla taitaa olla isommat ongelmat kuin ystävälläsi.
Aika ikävä tunnelma välittyy tästä kommentistasi.
-ap
Suoraan puhuminen tuossa tilanteessa on toki vaikeaa, mutta oikea tapa tässä tilanteessa olisi varmastikin se, että kertoisit ystävällesi, että jos hän ei aio tehdä mitään ratkaisuja tilanteensa muuttamiseksi, sinä et voi enää toimia hänen kuuntelijanaan parisuhdeasioissa. Tulee mieleen, että se voisi toimia myös jonkinlaisena interventiona, vähän niin kuin päihderiippuvaisten kohdalla. Koska joku riippuvuussuhde tuossa täytyy olla kyseessä.