Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaveri ei tottele
05.01.2020 |
Lapsellani (8v) on kaveri, jonka kanssa kyläilevät puolin ja toisin. Tämä kaveri on melko uusi tuttavuus, perhe on muuttanut tänne reilu vuosi sitten, ja tämän kaverin kanssa ei ole vielä hirveän paljon vietetty aikaa vrt vanhat kaverit. Eli siten oudompi vielä.
No tämä kaveri on siis ihan mukava ja hyväntahtoinen. Ei sinänsä ilkeile, puhu rumia tai käyttäydy huonosti. Ei riehu.
Mutta ei yksinkertaisesti tottele tiettyjä asioita. Ignoraa täysin sen, mitä hänelle sanotaan tietyissä tilanteissa. Käytännössä ei siis reagoi millään tavalla. Ei väitä vastaan on täysin, niin kuin ei olisi mitään kuullutkaan.
Jos esimerkiksi sanotaan, että on kotiinlähdön aika, ei tee elettäkään että alkaisi keräillä kamojaan tai suunnistaa ovelle päin. Ei sittenkään, vaikka avustan hakemalla repun, tulen saattamaan ovelle. Ei vain ala pukemaan, alkaa puhua jostain täysin muusta tai tilanteeseen liittymättömästä. Saattaa vaikkapa huomata että katossa on samanlainen lamppu kuin sukulaisella ja alkaa puhua siitä. Tai jää vain haahuilemaan siihen. Tämä on erityisen rasittavaa, mikäli meillä itsellä on joku tietty aikataulu, että pitäisi päästä lähtemään johonkin. Ei auta, vaikka sanon tuntia aiemmin, että nyt on lähdettävä kotiin. Tämän kaverin kanssa tunti ei tunnu missään. Olen sitten ratkaissut tämän niin, että jos meillä on menoa, tämä kaveri ei sellaisina päivinä tule meille, koska nuo hetket kun pitäisi toteuttaa itse lähteminen, on täysin mahdottomia.
Tai toinen esimerkki. Jos sanotaan, että Petteri ei voi just nyt tulla sun kanssa ulos, koska Petterillä on läksyt kesken/Petteri ei ole kotona, niin tämäkään ei mene perille. Kaveri ei toki tuki väkisin meille sisälle mutta ei lähde meidän ovelta myöskään kotiinsa. Saattaa jäädä portaille istuskelemaan tai haahuilemaan meidän pihalle. Saattaa tulla myös rimputtelemaan uudestaan ovikelloa j kyselemään että joko se Petteri teki läksyt, milloinkohan se on valmis, joko se tulee kotiin? Kun sanon, että sovitaan vaikka niin, että Petteri soittaa sinulle kun on tullut kotiin ja voitte sopia sitten, lapsi vastaa, että joo, mutta edelleen sama jatkuu. Jää pyörimään meidän pihalle, istuskelee lumihangessa tms ja tulee kohta ovelle kyselemään että milloinkas se Petteri mahtaa soittaakaan.
Myös yksi esimerkki on se, että jos tämä kaveri näkee johonkin hyllyn päälle laitetun sipsipussin. Kysyttäessä kerron, että ne on varattu asiaan x, niitä ei saa ottaa. Hetken päästä tämä kaveri on kuitenkin ottamassa niitä sipsejä. Siis niin, että hetkeksi käännän selkäni, ja kohta näen hänet itse teossa.
Tää meidän Petteri meinaa myös hermostua tähän toimintaan, kun vastaavaa ei toisten kavereiden kanssa ole. Lähtevät kotiin ihan niin kuin kuuluukin, samoin ymmärtävät antaa myös oman rauhan.
Ehkä tällä kaverilla on jokin diagnoosi, ehkä ei, minä en tiedä. Kaverin vanhemmat olen tavannut lyhyesti joitakin kertoja, mutta tuntuisi tungettelevalta kysyä, että mikä tuota teidän lasta oikein vaivaa. Mutta olen siis miettinyt, voiko tällainen toiminta liittyä johonkin erityisyyteen ja millaisia keinoja näihin tilanteisiin on olemassa?
Meillä on tässä Petterin lisäksi muitakin sisaruksia, vaativimpana taaperoikäiset kaksoset sekä melko pieni vauva. Ei siksikään oikeasti olisi aikaa eikä kärsivällisyyttä "vääntää" tällaisista, ainakaan, mikäli tähän ei ole oikeasti olemassa mitään poppaskonsteja.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli aivan samanlainen tapaus vastaan. Lapsen kaveri ollut kyllä pitkään mukana elämissämme, ja nuorempana hyvin kuuliainen, ettei ole kuin sun aukaista niin asiat tapahtuu. Nyt kuitenkin meno muuttunut ja lapsen kaveri 7,5 vuoden iässä tuntuu täysin tunnekylmästi reagoivan, jos sanon huolestuneena että liikuvaa ratikankylkeä ei saa / kannata koskea. Ei edes sitä että nauraisi nolona. Itse jin miettimän voisi kyse olla jostain autismin kaltaisesta persoonallisuuspiirteestä, joka näkyisin tällä iällä selkeämmin. Varsinkin kun on lapsen kaveri niin ei oikein voi puuttua, mietin miten voisi sanoa lapsen vanhemmille tästä asiallisesti ja ketään loukkaamatta. Itsessni kyllä käytös herätti suurta hämmennystä ja jopa tunteita (turhautmista) :D
Ota puhelin käteen ja sano että soitat äidillensä. Tehoaa aika moneen lapseen. Jos ei, kannattaa kokeilla olla puolet tiukempi ja äkäisempi kuin tähän asti oot ollut.
Muistuta kakaraa tapauksesta Vilja Eerika. Ja sano että jos et ole ihmisiksi, vekara kääritään mattoon.
Sano että annat kauhukakaran kiertäville mustilaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnnä ovesta ulos ja heitä vaatteet perään. Ei kannata antaa pompotella.
No jos olet itsekkin lähdössä ja kaveri ei suostu pukemaan, nostat vaatteet ulos, kaveri siinä samassa ja ovi kiinni. Heippa.
Vähän tulee mieleen, kun naapuri ajatteli automaattisesti, kun hänellä menoa, hän voi vaan passittaa lapsen meille tunneiksi, kysymättä. Kerran sitten ovikello soi, sanoin et nyt ei voi tulla. Ollaan just menossa saunaan ja alamme syömään. Ikkunan raosta sitten näin kun tämä kaveri oli kolmatta tuntia pihalla pakkasella. Sen jälkeen ei ole lähetetty meille sitä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat, että tämä kaveri on ihan mukava ja hyväntahtoinen. Ei ilkeile eikä käyttäydy huonosti.
Minusta kertomasi osoittaa todellakin huonoa käytöstä.
AV-hulluhan on kertonut mitä poikalapsille....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kuulostaa peruslapselta joka ei halua kotiin vaan leikkiä kaverin kanssa. Onhan se hieman ärsyttävää mutta kyseessä on kuitenkin lapsi. Oppinut ettei tarvitse jos on olevinaan kuulematta. Ehkä se kotona toimii keinona.
Mitä väliä liittyykö erityisyyteen vai ei? Ei kaikkea pidä hyväksyä sen erityisyyden varjolla. Vanhempien kanssa toki kannattaa keskustella asiasta miten toimitaan kun on kotiin lähdön aika ja myös siitä että teille ei voi aina tulla. Sipsien kohdalla ehkä kehottaisin ne piilottamaan näkyviltä oli lapsella erityisyyttä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos olet itsekkin lähdössä ja kaveri ei suostu pukemaan, nostat vaatteet ulos, kaveri siinä samassa ja ovi kiinni. Heippa.
Vähän tulee mieleen, kun naapuri ajatteli automaattisesti, kun hänellä menoa, hän voi vaan passittaa lapsen meille tunneiksi, kysymättä. Kerran sitten ovikello soi, sanoin et nyt ei voi tulla. Ollaan just menossa saunaan ja alamme syömään. Ikkunan raosta sitten näin kun tämä kaveri oli kolmatta tuntia pihalla pakkasella. Sen jälkeen ei ole lähetetty meille sitä lasta.
Tuossa kohtaa olis kyllä voinut tavoitella lapsen vanhempia, (pyytää lapselta numero) ja jos ei saa kiinni tai jos vanhemmat eivät suostu tulemaan lapsensa luo, niin soitto lastensuojelun kriisipäivystykseen.
Mikset vaan kasvattaisi selkärankaa? Sanot kaverille ettei sillä ole enää mitään asiaa teille ja sanot myös lapsellesi ettei kaveri ole teille tervetullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan pidin tärkeänä esim lasten synttäreiltä kun tulin hakemaan lapsiani, he lähtivät heti , eivätkä kiemurrelleet lisäaikaa tai hidastelleet lähtemistä. Samoin toivoin, kun kavereita oli kylässä, heidät haettiin sovittuun aikaan. Ja joidenkin kanssa oli vanhemmilla ongelmia lähtemään, sitä pitkäpiimäistä maanittelua. Joku vanhempi riisui ulkovaattensa ja asettui aloillensa ja välillä huikkasi lapsellensa , että nyt lähdetään. Mitään ei tapahtunut, saattoi mennä tunti lähtömaanitteluihin. Näitä lapsia ei mielellään toivonut leikkiseuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olet itsekkin lähdössä ja kaveri ei suostu pukemaan, nostat vaatteet ulos, kaveri siinä samassa ja ovi kiinni. Heippa.
Vähän tulee mieleen, kun naapuri ajatteli automaattisesti, kun hänellä menoa, hän voi vaan passittaa lapsen meille tunneiksi, kysymättä. Kerran sitten ovikello soi, sanoin et nyt ei voi tulla. Ollaan just menossa saunaan ja alamme syömään. Ikkunan raosta sitten näin kun tämä kaveri oli kolmatta tuntia pihalla pakkasella. Sen jälkeen ei ole lähetetty meille sitä lasta.Tuossa kohtaa olis kyllä voinut tavoitella lapsen vanhempia, (pyytää lapselta numero) ja jos ei saa kiinni tai jos vanhemmat eivät suostu tulemaan lapsensa luo, niin soitto lastensuojelun kriisipäivystykseen.
Enhän mä voi leikisti tietää, et vanhemmat ei oo kotona. Lapsi tulee ovelle kysymään, saako tulla. Sanon ei. Hei hei. Kyllähän mä tiesin et auto kurvas pihalta pois, mutta kysymättä sopiiko tulla, että lähdemme menoihimme, se ei sovi. Pitäs se omalle lapselle sentään kotiavain antaa. Mitä jos emme ois ollu kotona ollenkaan? Tai kipeänä kotona.
Miksi ihmeessä annat sen lapsen jäädä notkumaan teille tai syödä ruokianne? Käsittämätöntä. Kyseessä on 8-vuotias lapsi.
onkohan lapsella turvatonta olla kotona jos jää teille pyörimään eikä meinaa lähteä
omituinen kyllä tuo sipsijuttu, mikä kertoisi ehkä enemmän siitä ettei vaan kuuntele
Ålå jätä niitä sepsejä näkyville jos eivät ole syotäviksi tarkoitettuja.
Ihan sama onko erityislapsi vai ei. Jos ei nätisti kehoittamalla lähde kotiinsa niin silloin sanotaan kovemmalla, tiukemmalla jämäkällä että nyt sinun täytyy lähteä heti kotiisi.
Alue: Aihe vapaa
Ja ajatuksena siis oli kysyä, että onko teillä mielessä mitään apukeinoja vastaavaan? Entä millaisena näette lapsen toiminnan? Voisiko taustalla olla joku erityistarve? Nämä olisi kuitenkin hyvä pystyä huomioimaan, jotta kyläilyt olisivat kaikille mukavia.
Ap