Onko lahjakortti tai lounasetu mielestäsi "omaa rahaa" vai lahja?

Lahjakortti on lahja, jonka saajalla on kaikki oikeus päättää sen käytöstä. 

Työnantaja tukee työntekijän ruokailua lounareiden muodossa. Niitä saa tietyn maksimimäärän kuussa, ei rajattomasti.  Työntekijä myös maksaa palkastaan  osan lounarin arvosta.  Senkin käytöstä siis päättää lounarin saaja.

Jos teillä ei ole yhteisiä rahoja niin miksi sinun pitäisi saada käyttää miehesi etuuksia?

Ei kai ap sanonut mitään sen suuntaistakaan, että hän olisi miehensä lahjakortteja tai lounareita käyttämässä?

Sinällään kyllä turhaa saivartelua mielestäni koko kysymys. Lahjakortti nyt ainakin on syytä vaan käyttää, koska se vanhenee kuitenkin.

Lounasetua en itse käytä töissä suurimman osan ajasta, koska siitä menevä oma osuus on kuitenkin kalliimpi kuin itse tehdyt eväät, plus lihoisin kuin pieni sika jos söisin joka päivä lounasbuffassa.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakortti on lahja, jonka saajalla on kaikki oikeus päättää sen käytöstä. 

Työnantaja tukee työntekijän ruokailua lounareiden muodossa. Niitä saa tietyn maksimimäärän kuussa, ei rajattomasti.  Työntekijä myös maksaa palkastaan  osan lounarin arvosta.  Senkin käytöstä siis päättää lounarin saaja.

Jos teillä ei ole yhteisiä rahoja niin miksi sinun pitäisi saada käyttää miehesi etuuksia?

En ole käyttämässä mieheni etuuksia. Lounareita tai kulttuuriseteleitä ei voi muut edes käyttää kuin henkilö itse. Meillä oli vain keskustelua aiheesta.

Kyllä Ap on nimenomaan miehensä lahjakorttia ja lounareita käyttämässä. Luepa uudestaan.

Lahjakortti on lahja ja lounasetu taas palkanlisä. Ei meillä ainakaan vähennetä lounasseteleitä palkasta eikä voi vaaihtaa lounasseteleitä palkankorotukseksi. En sitten tiedä, miten muissa firmoissa toimitaan eli jos ei ota lounasseteleitä, saako sitten vastaavan verran suurempaa palkkaa. 

Mielestäni lahjakortti on lahja. Lounasetu taas on kaksipiippuinen juttu koska on kaksi tapaa toteuttaa se toinen on se että vähentää sen arvon palkasta ja toinen taas se että antaa palkan päälle lounasedun.

Suora lainaus Ap:n tekstistä: "Mies taas ajattelee, että lahjakortti on hänelle annettu ..." Jos se on hänelle annettu, niin se on hänen.

Suora lainaus Ap:n tekstistä: "Työnantaja antaa hänelle tietyn määrän lounasseteleitä". Eli miehelle.

Siis todella huonosti kirjoitettu aloitus.

Joillekin tuo raha melko abstraktina konseptina tuntuu olevan hankala käsittää. Rahaan lähteestä, sijainnista tai käyttötarkoituksesta riippuen suhtaudutaan eri tavoin ja jotenkin tunteella. Tosiasiassa kaikki, missä on perässä valuuttayksikkö, esim. €, on tismalleen samanarvoista. 

Näitä vähän vippaavia ajatusmalleja ovat esim. sellaiset, että tietyllä pankkitilillä sijaitsevaa rahaa voi käyttää erilaisiin hankintoihin kuin toisia. Jos takana ei ole budjetointisyy, niin tämä on järjetöntä. Vastaavasti esimerkiksi luottokorttiin suhtaudutaan eri tavoin kuin käteiseen. Joitain asioita ostellaan surutta kortilla ja toisia saa ostaa vain käteisellä. Tai toisinpäin. Tai että sitä isoisän lahjaksi antamaa sadan euron seteliä ei voi käyttää päivittäistavaraostoksiin, vaan sitä pitää arkistoida kirjan välissä, kunnes keksii tasan sata euroa maksavan ylellisyystuotteen, jonka voi sitten ostaa rahan vastineeksi. Vaikka tili olisi miinuksella, niin ei. 

Vierailija kirjoitti:

Suora lainaus Ap:n tekstistä: "Mies taas ajattelee, että lahjakortti on hänelle annettu ..." Jos se on hänelle annettu, niin se on hänen.

Suora lainaus Ap:n tekstistä: "Työnantaja antaa hänelle tietyn määrän lounasseteleitä". Eli miehelle.

Siis todella huonosti kirjoitettu aloitus.

Siis mikä sun ongelma on? Ei tässä kukaan ole käyttämässä kenenkään etuja.

Ap:n kysymykseen, ajattelen samoin kuin ap.

Ajattelipa asiasta miten tahansa, niin lahjakorttien ja lounareiden jemmaaminen on typerää, sillä ne erääntyvät jossain vaiheessa, ja silloin ”säästöt” menevät kankkulan kaivoon. Ne eivät siis ole rahaa, vaan niiden hankkimiseen on tarvittu ja käytetty rahaa. Itse raha on siis jo tuhlattu; jäljellä on vain rahan arvo, joka sekin katoaa, jos etua ei käytetä ennen eräpäivää.

Nämä on minulla ainakin kaksi eri asiaa. Lounasetu on osa palkkaa, sen käyttöön suhtaudun samoin kuin muunkin palkan käyttöön.

Lahjakortti taas usein sisältää tietyllä lailla antajalta tulevan velvoitteen. Ainakin haluaisin kertoa, mihin rahan käytin, ja kiittää siten lahjanantajaa.

Lahjakortin kanssa usein ajaudun ongelmiin, kun ensin hilloan niitä johonkin erityiseen tarkoitukseen ja sitten joko paniikissa käytän ennen voimassaolon umpeutumista tai pahimmillaan unohdan käyttää.

Kesälomalla törmättiin tähän jälleen. Miehellä oli kulttuuri- ja liikuntaseteleitä, joita hän pystyi käyttämään joissain museoissa tms. sisäänpääsymaksuna. Kun sanoin, että "sullahan ei mennyt paljoa rahaa reissussa" mies oli eri mieltä, koska oli käyttänyt seteleitään. Minun silmissä rahan kuluttaminen = raha vähenee pankkitililtä. Kun kortilla yleensä maksetaan.

jos minä ostan käteisellä 250 000  euron hintaisen asunnon, niin en katso köyhtyväni, minä vain muutan omaisuuteni lajin toiseen. Sama lahjakortin käyttämisessä: se on nyt lahjakortti ja jonkin arvoinen, mutta en minä köyhdy siksi, että käytän sen arvon kasvohoitoon. Se ei ole koskaan ollut (minulle) rahaa, joten ei se käytettäessäänkään ole rahaa, vain pelkkä arvo. (oletus: lahjakorttia ei voi vaihtaa rahaksi).

Sekä lahjakortti että lounarit ovat miehen. Kun niitä käyttää, miehen rahat vähenevät.