Välillä olen menettänyt hermoni, joskus aiheesta, joskus omaa väsymystäni ja huutanut lapsille kurkku suorana. Sitä kadun syvästi mutta siihen olen tyytyväinen etten ole tukistamiseen sortunut. Ehkä omat nöyryyttävät kokemukset ruumiillisesta kurittamisesta lapsena on niin vahvoina mielessä, ettei siksi ole tullut käytyä käsiksi raivon hetkinäkään. Ja hyvä niin.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju