En tiedä mitä tehdä - mies mitätöi minua!
En tiedä miten suhtautua, kun puoliso heittää ilmoille ikäviä piikkejä, joita kyllä sitten jälkeenpäin pyytää anteeksi.
Viimeisin, ja jo useammin kuultu liittyy siihen, ettei minusta ole mihinkään nyt äitiysloman ja vanhempainvapaan jälkeen työelämässä. En osaa enää mitään. Ollaan molemmat töissä hänen firmassaan.
Olen siis hoitanut kodin ja lapset yksin, hän "auttelee" jonkin verran kotona ollessaan, mutta minun nähdäkseni on rauhassa saanut keskittyä uraansa jo vuosia kun olen sen mahdollistanut.
Nyt tunnen olevani typerä! Kauheaa. Ja hirveää kuulla kaiken päälle ja huomata ettei arvosta.
Pyytää kyllä anteeksi sanomisiaan, mutta en ymmärrä miten voin antaa anteeksi tällaiset. Olen tosi surullinen mutten tiedä mitä tekisin.
Kommentit (13)
Niin tarkennuksena, en ole siis edes palannut töihin äitiysloman jälkeen, ja nyt jo saan kuulla olevani ihan pa**a työntekijä sitten kun tulen.
:D
Noh...
1. Puutu sanomisiin hyvin tiukasti heti kun ne tapahtuvat, esim. "tuo oli erittäin ilkeästi sanottu, eikä millään lailla totta. Ole hyvä ja pidä huolta ettet sano vastaavaa enää koskaan." Älä ala riidellä tai neuvotella asiasta.
2. Kohta 1 on vain ensiapu. Pariterapia tai ero, mies valitkoon niistä
3. Hakeudu muualle töihin ja mieti valmiiksi miten järjestäisit asiasi mahdollisen eron tapahtuessa.
Jätät työt hänen firmassaan ja menet jonnekin muualle. Jos mitätöinti jatkuu silti, lähde.
Ymmärrän itsekin, että muualle töihin olisi hyvä hakeutua monestakin syystä. Harmi vain se ei ole täälläpäin mitenkään helppoa.
Miten ihmiset pystyy antamaan kumppanien tölväisyt anteeksi? Vai eikö pitkissä hyvissä suhteissa tarvitse ikinä pyytää anteeksi tuollaista, tahallista toisen mitätöintiä ja mollausta?
Ihmeellistä että minun mieheni puhui minulle noin, olen vieläkin jotenkin hämmästynyt ja järkyttynyt!
Kuulostaa tosi ikävältä. En ymmärrä miehiä jotka ei arvosta naisensa kanssa saanutta jälkikasvua sen vertaa että näkisi minkä työn äiti on oikeasti tehnyt kun itse vaan isänä poiminut rusinat pullasta.
Sinusta ei ole äitiysloman jälkeen mihinkään?
Tajuaako mies yhtään mitä on sinulle aiheuttanut tuolla kommentilla??
Todellakin symppaan sua ja on paha olla vuoksesi. Jos tekee lapsia miehelle jonka ajattelee olevan tuki ja turva kaikessa ja että yhdessä olette tiimi, niin on vähän vittu nainen tilanne kun lapsen synnytyksen jälkeen voi alkaa moittimaan kuinka olet huono etkä lapsen saatuasi eli äitiysloman jälkeen pysyy mihinkään. Inhottavaa selköänpuukottamista sanon minä, ja mies tiesi tasan tarkkaan että kun lapsi tulee, on sinun jalassasi näkymätön kahle häneen, ihan vain yhteisen lapsen kanssa. Mutta koska yhteiskunta ei vaadi mieheltä mitään, sinä olet vastuussa. Tän tietää miehesikin. Paljon voimia ja parempaa alkuvuotta sinulle 💓
Etsi muu työpaikka, sitten kun haluat mennä töihin. Et ole huono, miehellä vaan nyt joku vaivaa, ikäkriisi? Ja purkaa epäkypsästi sinuun :(
Terapiaa suosittelen!
Mitä kaikkea jätät kertomatta? Nämä ihriutumistarinat kun on aina yksipuolisia tarinoita
Ap. kirjoitti:
Ymmärrän itsekin, että muualle töihin olisi hyvä hakeutua monestakin syystä. Harmi vain se ei ole täälläpäin mitenkään helppoa.
Miten ihmiset pystyy antamaan kumppanien tölväisyt anteeksi? Vai eikö pitkissä hyvissä suhteissa tarvitse ikinä pyytää anteeksi tuollaista, tahallista toisen mitätöintiä ja mollausta?
Ihmeellistä että minun mieheni puhui minulle noin, olen vieläkin jotenkin hämmästynyt ja järkyttynyt!
Olen pahoillani, ymmärrän hyvin että olet järkyttynyt.
Minusta anteeksiantoa ei ensinnäkään voi olla, ellei toinen pyydä anteeksi, ja kohtuullisessa ajassa sanomisien jälkeen, ja ilman että anteeksipyyntöä joutuu pyytämään tai vaatimaan. Muuten se ei ole minkään arvoinen. Toisekseen ilkeilyjen on tietenkin loputtava täysin ennen kuin anteeksiantoa voi edes harkita. Kolmanneksi, itseään täytyy tietenkin suojella ilkeilyiltä anteeksiannosta riippumatta. Eli jos mies ei lopeta ilkeilyä vaikka olet puuttunut asiaan niin ero on ainoa vaihtoehto, annoit anteeksi tai ei. Anteeksianto ei tarkoita että pitää jäädä uudelleen loukattavaksi.
Eroa. Mies ei muutu, tuo on vaan jatkunut ja olet toivonut muutosta. Olet hyvä sellaisena kuin olet. Jos et voi erota millään, niin kysy pariterapeutin tai kriisikeskustyöntekijän neuvoa, vaikka yksinkin - sellaisen joka ymmärtää että mies harjoittaa henkistä väkivaltaa, oli miehen arvomaailma /mielipiteet mitä hyvänsä. Teidän arvomaailmanne eivät kohtaa luultavasti jatkossakaan, jonkun muun kanssa voi kohdata. Joku tie on varmaan ulos siitä, kun teet johtopäätöksiä ja päätöksiä. Miehen on helppo heitellä ikäviä kommentteja, koska hänellä on jo kaikki mitä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea jätät kertomatta? Nämä ihriutumistarinat kun on aina yksipuolisia tarinoita
En tosiaan tiedä mitä lisätietoa voisin kertoa...
Olen ollut kotona sen ajan mitä yhdessä on sovittu, hoitanut osuuteni kuten on sovittu jne. En ole saanut aivovammaa enkä muutakaan työkykyä alentavaa sairautta... Mies nyt halusi loukata, pyysi anteeksi ja nyt minä en osaa antaa anteeksi.
Klassista, ettei mies näe tekemääsi osaa. Vaihtakaa rooleja.
JSSAP