Parhaat vinkit uusperheelle

Älkää tehkö lisää lapsia. Silloin on onnistumisen mahdollisuus.

Tää on vaan yhden tallaajan tarina. Älä heittäydy täysillä! Jos perustat oman ydinperheen avioliiton ympärille, niin heittäydy täysillä. Mutta uusperheeseen ei kannata.

Laitoin itseni henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti täysillä tuon uusperheen elämään ja se oli suurin virhe. Ei vieraat mukulat osanneet arvostaa mun panostani ja jäi todella hölmö olo noista vuosista. Vuosia jokapäiväistä kiukuttelua ja valitusta ja tottelemattomuutta.

Ei onnistu millään.

Lue uusperheesern liittyvää kirjallisuutta. Uusperheellä on omat erityispiirteensä ja ne on hyvä tietää. Kasva aikuiseksi. Ja perusta uusperhe vain miehen kanssa joka on sotkunsa ja eronsa selvittänyt, ja kasvanut aikuiseksi. Tunne omat rajasi. Älä ala leikkiä superperheäitiä, vaan huolehdi ensisijaisesti siitä et aikuisen naisen elämäsikin toimii ja sinut otetaan myös huomioon. Jos parisuhde ei ole sulle riittävän hyvä ihan oikeasti, uusperhe ei kannata. Hyvä parisuhde on mielestäni sellainen jossa kaikki kurjatkin tunteet voi ilmaista, ja toinen on sun tukenasi. Ja sinä hänen. Näitä on vaikka kuinka. Ja ihmisestä riippuu tietenkin mikä on tärkeää

- Älkää tehkö lisää lapsia

- hyväksy ulkopuolisuuden tunne, se kuuluu asiaan

- jos lapset miehen ja mies on yhtään mukavuudehaluista sorttia, niin ole todella tarkka rajoistasi, missä tilanteessa hoidat, viihdytät tai kasvatat tämän lapsia, jotta vastuu lapsista ei vahingossa tule sinulle.

- jos lapset omiasi, niin lähtökohtasesti kannat vastuun omista lapsistasi, äläkä _vaadi_ mieheltä mitään. Apua tietty voit pyytää tarvittaessa.

- muista, että uusperheessä kaikki rakentuu parisuhteelle. Sen on tultava ensin, koska lapset eivät sido yhteen. Parisuhde on siis priorisoitava.

- sovi miehen kanssa etukäteen, miten eksän aiktaulumuutosten tms. Menetellään. Mikä siis priorisoidaan

- älkää muuttako jomman kumman asuntoon, vaan aloittakaa puhtaalta pöydältä.

- kaikille on oltava oma huone ja mahdollisuus omaan rauhaan.

5 jatkaa

Ja vielä: huomioi, että uusperheen muotoutuminen kestää 5-7 vuotta.

Kannattaa käydä perheterapiassa jo ennen kuin onkaan mitään ongelmaa

Kannattaa myös kirjata erilaiaiset sovitut jutut ylös, näin niihin on helppoa palata tarkistamaan miten se menikään.

Lasten kannalta tärkeintä on, että aikuiset tulevat toimeen keskenään. Siis nykyiset, eksät, jne.

ja aikuiset ainakin lasten nähden ovat samaa mieltä asioista. Lapsi rakastaa kuitenkin vanhempiaan ja hän vaistoaa heti, jos väleissä on skismaa. Se ahdistaa lasta, vaikka hän ei sitä näytä.

Jätä väliin.

Tämän tiesin itsekin: ei kannata muuttaa yhteen liian varhain vaan tutustua puolin ja toisin kaikessa rauhassa, lyhyempiä ajanjaksoja yhdessä viettäen mieluiten ainakin parin vuoden ajan ennen yhteistä kotia. Lapsille etenkin on tosi tärkeää totutella uusiin perheenjäseniin kaikessa rauhassa eikä alkaa leikkiä perhettä liian nopeasti.

Ja komppaan yhtä edellistä kirjoittajaa siinä, että ei kannata yrittää leikkiä mitään supervanhempaa. Minä yritin tätä mieheni lapsen kanssa, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt asiallisen etäiset välit ja mieheni hoitaa kaikki lapsen asiat, minä en puutu enkä kysele perään enkä tee lapsen eteen enää mitään. Olen vain asiallinen aikuinen hänen elämässään, mutta en yritä tutustua enkä lähentyä väkisin, kun se ei lasta kiinnosta eikä meidän elämänarvot kohtaa. Hän tulee kuitenkin hyvin toimeen ja on läheinen minun lasteni kanssa, se on tärkeintä.

Eikä kannata ottaa eroaan kipuulevaa puolisoa, joka paikkaa syyllisyydentunteitaan lasten ylenpalttisella hemmottelulla eikä kykene sanomaan lapsilleen ei. Tällaisia tapauksia olen seurannut sivusta ja ovat kumppaneille todella raskaita kestettäviä. Etenkin eronneissa miehissä on paljon tossukoita, jotka etenkin tyttäret ovat kietoneet pikkusormensa ympärille. Kannattaa pysyä kaukana; uusperheen perustaminen on mahdotonta jos perheen toinen aikuinen pitää omia lapsiaan jalustalla eikä heitä koske samat säännöt kuin muita.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä perheterapiassa jo ennen kuin onkaan mitään ongelmaa

Kannattaa myös kirjata erilaiaiset sovitut jutut ylös, näin niihin on helppoa palata tarkistamaan miten se menikään.

Lasten kannalta tärkeintä on, että aikuiset tulevat toimeen keskenään. Siis nykyiset, eksät, jne.

ja aikuiset ainakin lasten nähden ovat samaa mieltä asioista. Lapsi rakastaa kuitenkin vanhempiaan ja hän vaistoaa heti, jos väleissä on skismaa. Se ahdistaa lasta, vaikka hän ei sitä näytä.

Pakko kommentoida tuota, että nyksien ja eksien on tultava toimeen keskenään. Kuinka niin? En ole koskaan edes mieheni eksää edes nähnyt. Eihän lasten asiat kuulu minulle.

Millaista mainittu ulkopuolisuuden tunne on, miten ilmenee tai tuntuu? Olen tätä miettinyt mutta en saa siitä kiinni, kertoisiko joku esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä perheterapiassa jo ennen kuin onkaan mitään ongelmaa

Kannattaa myös kirjata erilaiaiset sovitut jutut ylös, näin niihin on helppoa palata tarkistamaan miten se menikään.

Lasten kannalta tärkeintä on, että aikuiset tulevat toimeen keskenään. Siis nykyiset, eksät, jne.

ja aikuiset ainakin lasten nähden ovat samaa mieltä asioista. Lapsi rakastaa kuitenkin vanhempiaan ja hän vaistoaa heti, jos väleissä on skismaa. Se ahdistaa lasta, vaikka hän ei sitä näytä.

Pakko kommentoida tuota, että nyksien ja eksien on tultava toimeen keskenään. Kuinka niin? En ole koskaan edes mieheni eksää edes nähnyt. Eihän lasten asiat kuulu minulle.

Jos olette sopineet niin ettet tapaa lapsia niin eivät tietenkään.

Meillä toimii ihan hyvin näin ettei asuta saman katon alla.

Miehen lapsilla on äiti, jonka kanssa on yhteishuoltajuus. Toinen lapsista enemmän äidillä ja toinen isällä. Näen miestä sen 3 kertaa viikossa. 2 yötä ihan kahden ja kolmas vaihtelevasti lasten kanssa.

Perheenlisäystä, jos tulee, niin tämä toimii ihan hyvin 10 vuotta näinkin, että isä on paikalla 3 päivää viikossa ja loput sitten omassa kodissaan. Miehen lasten elämä ei ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan, kun ollaan tavattu, päinvastoin. Suhde lapsiin on parantunut, kun olen kannustanut häntä ottamaan lapset huomioon eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä perheterapiassa jo ennen kuin onkaan mitään ongelmaa

Kannattaa myös kirjata erilaiaiset sovitut jutut ylös, näin niihin on helppoa palata tarkistamaan miten se menikään.

Lasten kannalta tärkeintä on, että aikuiset tulevat toimeen keskenään. Siis nykyiset, eksät, jne.

ja aikuiset ainakin lasten nähden ovat samaa mieltä asioista. Lapsi rakastaa kuitenkin vanhempiaan ja hän vaistoaa heti, jos väleissä on skismaa. Se ahdistaa lasta, vaikka hän ei sitä näytä.

Pakko kommentoida tuota, että nyksien ja eksien on tultava toimeen keskenään. Kuinka niin? En ole koskaan edes mieheni eksää edes nähnyt. Eihän lasten asiat kuulu minulle.

Jos olette sopineet niin ettet tapaa lapsia niin eivät tietenkään.

Emme ole”sopineet” mitään. En vain keksi yhtään tilannetta, jossa minun pitäisi olla eksän kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Millaista mainittu ulkopuolisuuden tunne on, miten ilmenee tai tuntuu? Olen tätä miettinyt mutta en saa siitä kiinni, kertoisiko joku esimerkkejä.

Ihan vaan paha mieli, kun toisilla yhteiset hyvät muistot ja inside jutut. Eikä itsellä mitään kommentoitavaa niihin. Vähän sama kuin olisi kaveriporukassa se kolmas pyörä.

.

Hyväksy, ettette ole ydinperhe. Tämä tulee myös kumppanin ymmärtää. Siitä se lähtee, kun ei ole mitään oletuksia, että toinen rakastaa ehdoitta ja loputtomiin toisen lapsia. Reilu pitää olla ja ystävällinen, mutta toiselle osapuolelle ei saa toinen aikuinen kasata omituista kasaa vaatimuksia jostain sisäsyntyisestä vanhemmuudesta. Se tunne syntyy, jos on syntyäkseen. Yleensä se syntyykin, kun annetaan suhteen kasvaa pikkuhiljaa.

Lisäksi täytyy muistaa, että koti on sen toisen aikuisen koti myös. Hänellä on oikeus siihen, ettei hänen kodissaan kävellä hänen ylitse miten vaan. Kunnioitusta ja keskustelua aikuisten välillä.

.

Up

Jos ei ole yhteistä lasta, ei kannata. Varsinkaan jos toisella ei ole lapsia, mutta toisella on. Se ei ole tasa-arvoista elämää silloin, vaan lapsettomasta tulee vain joku kotiorja, joka mahdollistaa jonkun toisen perheen elämän.