Lue keskustelun säännöt.
Entäpä jos ehkäisyä ei olisi keksitty...
Ukko Lode
02.01.2020 |
Luin artikkelin roomalaiskatolisen kirkon virallisesta seksiopetuksesta. Kirkon mukaan ainoastaan miehen ja vaimon avioliitossa tapahtuva yhdyntä, joka on ”avoin elämälle” (eli mekaanista tai kemiallista ehkäisyä ei käytetä eikä myöskään yhdyntää keskeytetä) on hyväksyttävää. Seksillä myönnetään olevan rooli myös puolisoiden läheisyyden ja keskinäistä kiintymyksen lisääjänä, mutta tämä on toissijaista lisääntymisvelvoitteen rinnalla. Ainoa sallittu keino lapsirajoitukseen on pidättäytyminen - joko totaalisesti tai sitten ajoittain naisen kuukautiskierron hedelmällisinä päivinä. Seksi menopaussin jälkeen on kyllä sallittu, mutta silloinkin miehen on lauettava naisen emättimeen.
Kuulosti aluksi hyvin rankalta, mutta sitten tulin ajatelleeksi elämää ennen e-pilleriä (yleistyi 60 luvulla) ja vaikkapa 1800-luvulla, jolloin mekaaniset ehkäisyvälineet eivät olleet laajalti saatavissa. Silloin vaihtoehdot kaikille (eikä vain katolisille) olivat kai juuri tuo pidättäytyminen tai lapsia ”joka otrille”. Vanhoillislestadiolaiset eivät muuten taida nykyäänkään hyväksyä edes tuota avioseksistä pidättäytymistäkään.
Mitäpä tekisitte, jos äkisti joutuisitte 1800 luvun oloihin? Kun vielä joka synnytys merkitsi konkreettista hengenvaaraa. Miehet, vaatisitteko seksiä vaimoiltanne? Naiset, kuinka monen synnytyksen jälkeen lopettaisitte?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ei itse asiassa ole ollut se vaarallinen juttu vaan huono hygienia, raskausmyrkytykset jne... Kun naiset olivat vielä terveitä, hyväkuntoisia, suhteelisen nuoria ja synnyttivät luonnollisesti ilman lääkkeitä ja oikeassa asennossa olivat synnytykset oikeastaan aika turvallisia. Ihminen on sillä tavalla vieraantunut luonnosta...
Asiaan. Itse synnyttäisin niin monta lasta kuin minulla olisi varaa elättää. Olettaen, että kaikki lapset selviäisivät, todellisuudessa kaikki lapsemme olisivat todennäköisesti kuolleet verivasta-aineiden vuoksi ilman hoitoa... Mutta jos kaikki selviäisivät ja olisi varaa hoitaa niin kuusi olisi aikalailla maksimi. Täysin itsekkäistä syistä, en halua virtsankarkailua tms. emättimen laskeumaa ja valumista ja lastenteko olisi siten hyvä lopettaa ajoissa.
E-pillereitä ei ole kyllä keksitty alunperin naisia ja naisten seksuaalisuutta varten vaan ihan miesten mieliksi koska onhan vaimon käyttämä ehkäisy mukavampi kuin keskeytetty tai karkkipaperi... Mutta siis keskeytetyllä on pärjätty täydellisesti tähän asti ja varmuuden vuoksi voi aina tulla vatsalle, suuhun tai peppuun. Kaikki syntiset oli kuitenkin jo armahdettu ennen 1800-lukua.
Kyllä se synnytys oli raskautta vaaralisempi koska naiset eivät olleet hyväkuntoisia ja hyvin ravittuja sekä esim perätila tai muu asentovirhe tarkoitti monesti niin naisen kuin lapsen kuolemaa. Suuret verenvuodot tappoi synnyttäjiå, naisen alapäässä on isoja verisuonia puhumattakaan istukan irrotessa kun veri ei hyytynytkään sen irrottua. Lääkkeet ja puudutteet synnytyksessä eivät ole synnytykselle tai lapselle haitallisia vaan päinvastoin. Lapsen hapensaanti turvataan sillä että synnyttäjän kipu ei estä hapenkulkua ja lapsi syntyy kohtuu ponnistamisella ja hyvässä hapessa kun nainen voi ponnistaa kivutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ei itse asiassa ole ollut se vaarallinen juttu vaan huono hygienia, raskausmyrkytykset jne... Kun naiset olivat vielä terveitä, hyväkuntoisia, suhteelisen nuoria ja synnyttivät luonnollisesti ilman lääkkeitä ja oikeassa asennossa olivat synnytykset oikeastaan aika turvallisia. Ihminen on sillä tavalla vieraantunut luonnosta...
Asiaan. Itse synnyttäisin niin monta lasta kuin minulla olisi varaa elättää. Olettaen, että kaikki lapset selviäisivät, todellisuudessa kaikki lapsemme olisivat todennäköisesti kuolleet verivasta-aineiden vuoksi ilman hoitoa... Mutta jos kaikki selviäisivät ja olisi varaa hoitaa niin kuusi olisi aikalailla maksimi. Täysin itsekkäistä syistä, en halua virtsankarkailua tms. emättimen laskeumaa ja valumista ja lastenteko olisi siten hyvä lopettaa ajoissa.
E-pillereitä ei ole kyllä keksitty alunperin naisia ja naisten seksuaalisuutta varten vaan ihan miesten mieliksi koska onhan vaimon käyttämä ehkäisy mukavampi kuin keskeytetty tai karkkipaperi... Mutta siis keskeytetyllä on pärjätty täydellisesti tähän asti ja varmuuden vuoksi voi aina tulla vatsalle, suuhun tai peppuun. Kaikki syntiset oli kuitenkin jo armahdettu ennen 1800-lukua.
Kyllä se synnytys oli raskautta vaaralisempi koska naiset eivät olleet hyväkuntoisia ja hyvin ravittuja sekä esim perätila tai muu asentovirhe tarkoitti monesti niin naisen kuin lapsen kuolemaa. Suuret verenvuodot tappoi synnyttäjiå, naisen alapäässä on isoja verisuonia puhumattakaan istukan irrotessa kun veri ei hyytynytkään sen irrottua. Lääkkeet ja puudutteet synnytyksessä eivät ole synnytykselle tai lapselle haitallisia vaan päinvastoin. Lapsen hapensaanti turvataan sillä että synnyttäjän kipu ei estä hapenkulkua ja lapsi syntyy kohtuu ponnistamisella ja hyvässä hapessa kun nainen voi ponnistaa kivutta.
No esimerkiksi raskausmyrkytyksestä johtuva kouristus on ollut huomattavasti yleisempi kuin mikään luettelemistasi. Itse synnytykset eivät siis ole olleet se vaarallisin vaan lapsivuodeaika. Turha heti kiihtyä ja alapeukuttaa kun joku kertoo jonkun faktan. Itse olen ottanut puudutteet sunnytyksissäni eivätkä ne ole olleet vaaraksi vaan päinvastoin. Jos eläisimme 1800-lukua niin en olisi ottanut puudutteita koska niistä johtuu moni mainitsemasi tarjontavirhe ja komlikaatio eikä 1800-luvulla ollut sektioita, jotka ovat näihin moderni ratkaisu.
Niin naisten seksuaalisuuden vapautumisen ideahan oli alunperin vastata miehen haluihin, ei siinä naisia ajateltu. Ja kuinka kävi - naiset voivat olla, mutteivät ole yhtä seksuaalisia pilleripäissään. :D
Minulla oli raskausmyrkytys ensimmäisessä raskaudessa, joten yhteen olisi varmaan jäänyt. Jos minuakaan olisi, äidilläni oli raskausmyrkytys myös minua odottaessa. Mies olisi sitten voinut ottaa perinteisesti vaan uuden vaimon, jonkun joka ei ole kuollut.
On sitä kakkoseen laitettu aiemminkin.
Olisin harrastanut seksiä normaalisti ensimmäiseen synnytykseen asti, johon olisin vauvan kanssa kuollut. Mies olisi sitten ottanut uuden vaimon. Paitsi ei sittenkään. Hänkin olisi menehtynyt äitinsä kohdussa raskausmyrkytykseen. Olisin siis menehtynyt synnyttäessäni vauvaa jollekin toiselle miehelle, joka kuoltuani olisi ottanut uuden vaimon itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1800-luvulla niin miesten kuin naisten alapäähygienia taisi olla sellaista, ettei vähääkään herkempää ihmistä ainakaan suuseksi kiinnostanut - eikä suomalaisessa roisissakaan kansanperinteessä noilta ajoilta juuri anaaliseksistäkään tarinoita taida juuri löytyä.
Kädet toimivat onneksi silloinkin ja ajoitus. Syntyvyys ei ole naista kohden ollut koskaan mitään äärimmäistä Suomessa vaikka seksiä on harrastettu vakituisissa suhteissa ehkäpä enemmän kuin nykyisin (tätä palstaa ja varsinkin av:ta kun lukee niin eivät ihmiset sitä paljon harrasta nykyään, keskimäärin). Ei yhtä monipuolisesti varmaankaan 1800.
Itse olisin varmaan luovuttanut lisääntymishommien suhteen viimeistään toisen vauvan kuolemaan (vaikka vastasin, että teoriassa kuusi olisi max), mutta kaikesta seksistä ei olisi silti tarvinnut luopua.
Kesken synnytyksen kuoli harva nainen 1800-luvulla, vauvoja kyllä kuoli kohtuun ja synnytyksissäkin. Naisille isoin riski oli etenkin ensimmäisen synnytyksen jälkeinen aika (koska kouristusriski 7-kertainen muihin verrattuna) ja elävänä syntyneelle vauvalle ensimmäiset elinviikot.
Pointti vain se, että on muitakin keinoja ehkäistä kuin pillerit tai pidättäytyminen vaikka yhden illan jutuissa se joillain unohtuu. (Hohoho...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kädet toimivat onneksi silloinkin ja ajoitus. Syntyvyys ei ole naista kohden ollut koskaan mitään äärimmäistä Suomessa vaikka seksiä on harrastettu vakituisissa suhteissa ehkäpä enemmän kuin nykyisin (tätä palstaa ja varsinkin av:ta kun lukee niin eivät ihmiset sitä paljon harrasta nykyään, keskimäärin). Ei yhtä monipuolisesti varmaankaan 1800.
Itse olisin varmaan luovuttanut lisääntymishommien suhteen viimeistään toisen vauvan kuolemaan (vaikka vastasin, että teoriassa kuusi olisi max), mutta kaikesta seksistä ei olisi silti tarvinnut luopua.
Kesken synnytyksen kuoli harva nainen 1800-luvulla, vauvoja kyllä kuoli kohtuun ja synnytyksissäkin. Naisille isoin riski oli etenkin ensimmäisen synnytyksen jälkeinen aika (koska kouristusriski 7-kertainen muihin verrattuna) ja elävänä syntyneelle vauvalle ensimmäiset elinviikot.
Pointti vain se, että on muitakin keinoja ehkäistä kuin pillerit tai pidättäytyminen vaikka yhden illan jutuissa se joillain unohtuu. (Hohoho...)
Katselin omaa sukuani taaksepäin. 1800-luvun puoliväliin asti synnytyksiä näytti olevan joka toinen vuosi. Ja noin kolmannes lapsista menehtyi ennen kolmatta ikävuotta (ja silloin tällöin se äitikin). Sitten 1800 - luvun puolivälin jälkeen tulevat 5 - 7 lapsiset perheet, joista lapsia enää menehtyy vain jokunen. En keksi tuolle ilmiölle mitään muuta selitystä kuin pariskuntien pidättäytymisen. Luulisin esimerkiksi kondomien olleen Sisä-Suomen saloilla 1880 - luvulla melkoisia harvinaisuuksia. Toisaalta pienempi perhekoko tuolloin alkoi selkeästi kannattaa ja kohottaa elintasoa. Leveämpi leipä pöydässä on kuitenkin tarvehierarkiassa seksuaaliviettiäkin vahvempi motivoija - ainakin yhteiskunnassa, jossa konkreettiset nälkäkuolemat eivät olleet outoja.
Mutta odottaisin miesten kannanottoja. Kuvitelkaa itsenne 1800-luvulle. Vaimonne on ehkä jo viisi - kuusi kertaa synnyttänyt, Hänellä on vaikeita revähtymiä synnyttimissään. Hän on menettänyt virtsanpidätyskykyään ja hänen hameittensa alla haisee sanoinkuvaamattomalle. Pari kertaa hän on jo ehkä ollut vähällä menehtyä synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Vieläkö riskeeraisitte hänen kanssaan, alkaisitteko tehdä itseänne tykö piioille, vai itsetyydyttäisittekö vahingoittaen aikakauden käsitysten mukaan selkäydintänne ja mielenterveyttänne. Vai purisitteko hammasta ja odottaisitte märkiä unia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko-Lode kirjoitti:
Katselin omaa sukuani taaksepäin. 1800-luvun puoliväliin asti synnytyksiä näytti olevan joka toinen vuosi. Ja noin kolmannes lapsista menehtyi ennen kolmatta ikävuotta (ja silloin tällöin se äitikin). Sitten 1800 - luvun puolivälin jälkeen tulevat 5 - 7 lapsiset perheet, joista lapsia enää menehtyy vain jokunen. En keksi tuolle ilmiölle mitään muuta selitystä kuin pariskuntien pidättäytymisen. Luulisin esimerkiksi kondomien olleen Sisä-Suomen saloilla 1880 - luvulla melkoisia harvinaisuuksia. Toisaalta pienempi perhekoko tuolloin alkoi selkeästi kannattaa ja kohottaa elintasoa. Leveämpi leipä pöydässä on kuitenkin tarvehierarkiassa seksuaaliviettiäkin vahvempi motivoija - ainakin yhteiskunnassa, jossa konkreettiset nälkäkuolemat eivät olleet outoja.
Mutta odottaisin miesten kannanottoja. Kuvitelkaa itsenne 1800-luvulle. Vaimonne on ehkä jo viisi - kuusi kertaa synnyttänyt, Hänellä on vaikeita revähtymiä synnyttimissään. Hän on menettänyt virtsanpidätyskykyään ja hänen hameittensa alla haisee sanoinkuvaamattomalle. Pari kertaa hän on jo ehkä ollut vähällä menehtyä synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Vieläkö riskeeraisitte hänen kanssaan, alkaisitteko tehdä itseänne tykö piioille, vai itsetyydyttäisittekö vahingoittaen aikakauden käsitysten mukaan selkäydintänne ja mielenterveyttänne. Vai purisitteko hammasta ja odottaisitte märkiä unia.
Kun 1800-luvulla naiset eivät olleet ylipainoisia (toisin kuin nykyään 70+% naisista) ja vanhoja (nykyään 50+ % synnyttäjistä yli 30-vuotiaita) ja huonokuntoisia (nykyään suoraan sanoen suurinosa naisista) eivätkä synnyttäneet sokerivauvoja makuuasennossa niin repeämät eivät olleet läheskään tämän päivän luokkaa. Ne olivat nirhaumia tai haavoja, eivät sulkijalihasten repeymiä. Lisäksi nuoremmat, hoikemmat ja hyväkuntoisemmat naiset palautuivat raskauksista paremmin jos eivät saaneet tulehdusta tai krampanneet, heille ei jäänyt nykypäivän pissankarkausongelmia läheskään samoissa määrin kuin lihavilla ja liikkumattomilla veloillakin on nykyään, jopa miehille. Ongelmia saattoi olla naisen lantion (luiden) ahtaudessa jos nainen oli kasvanut huonolla ravinnolla, mutta vauvatkin olivat tuona aikana pienempiä.
Melko kammottavaa ja kertakäyttökuvaa haluat maalata naisista. Ikään kuin synnytys nyt historiankin mukaan olisi pilannut naisen ruumiin. Ei ihme, ettei kukaan jaksa oikein tällaisiin ajatuksiin vastata... Sitä paitsi miksi se vaimo olisi muka haissut yhtään pahemmalle kuin piika?
No toivottavasti saat riittävästi kokemuksia, yleviä fantasioita sinulla...
Ja kyllä, 1800-luvullakin on osattu säädellä syntyvyyttä olemalla laukeamatta sisään. Eri aikoina toivottu lapsiluku on ollut erilainen. Kun lapsista suurinosa on kuollut hyvin pieninä niin on täytynyt tehdä useampia, aikana jolloin lapsi toi vielä leivän tullessaan. Kun lapsikuolemat ovat vähentyneet eikä lapsia ole sen puoleen tarvittukaan yhtä monta, ei olla pidättäydytty seksistä enempää vaan pidättäydytty hedelmöittävästä seksistä enemmän. Irtosuhteet ovat tietenkin olleet harvinaisia ja raskautunut piika olikin kusessa.
Keskeytetty yhdyntä ja laukeaminen muualle on edelleen toimiva ehkäisy. Tietenkin sitä kannattaa soveltaa vain jos vahinkolapsi ei olisi maailmanloppu vaan toisaalta ihan tervetullutkin.
Lestojen perusteella ei pidä ajatella, että lapsia tulee jos on ehkäisykielto. Siihen arvomaailmaan kuuluu toive mahd. isosta perheestä ja se on ylpeyden aihe, he eivät edes yritä välttää hedelmöittymistä keskeytetyllä. Se olisi kyllä mahdollista ilman pidättäytymistä tai nykyaikaisia ehkäisyvälineitä. Sitä paitsi lestoillekin syntyy tänä päivänä yhä useammin "vain" 4-5 lasta jostain syystä.
1800-luvulla naiset eivät olleet liikuntaa harrastamattomia läskejä, joten eivät saaneet niin paljoa vammoja kuin luulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin kuollut viimeistään ensimmäisessä synnytyksessä, samoin lapsi. Esikoiseni on syntynyt yli 3 vuorokautta lapsiveden menosta, kun supistukset on käynnistetty lääkkeillä. Ja kakken kruunuksi vauvalla oli napanuora kolmesti kaulan ympäri.
Olisin saattanut kuolla keskeytyneeseen keskenmenoonkin, kun sikiö piti kaapia pois.
Ja se keskenmeno olisi saattanut aiheuttaa rh-negatiiviselle seuraavassa raskaudessa sikiön hylkimistä, jos jotenkin olisin vielä siitä hengissä selvinnyt.
Viimeistään kakkosen synnytyksesdä olisin kuollut istukan osittaiseen irtoamiseen ja sen aiheuttamaan verenvuotoon
13 sulla on ollut kyllä harvinaisen vaikeat synnytykset ym. ja hyvä tuuri, ettei eletä 1800-lukua.
Synnytys ei itse asiassa ole ollut se vaarallinen juttu vaan huono hygienia, raskausmyrkytykset jne... Kun naiset olivat vielä terveitä, hyväkuntoisia, suhteelisen nuoria ja synnyttivät luonnollisesti ilman lääkkeitä ja oikeassa asennossa olivat synnytykset oikeastaan aika turvallisia. Ihminen on sillä tavalla vieraantunut luonnosta...
Asiaan. Itse synnyttäisin niin monta lasta kuin minulla olisi varaa elättää. Olettaen, että kaikki lapset selviäisivät, todellisuudessa kaikki lapsemme olisivat todennäköisesti kuolleet verivasta-aineiden vuoksi ilman hoitoa... Mutta jos kaikki selviäisivät ja olisi varaa hoitaa niin kuusi olisi aikalailla maksimi. Täysin itsekkäistä syistä, en halua virtsankarkailua tms. emättimen laskeumaa ja valumista ja lastenteko olisi siten hyvä lopettaa ajoissa.
E-pillereitä ei ole kyllä keksitty alunperin naisia ja naisten seksuaalisuutta varten vaan ihan miesten mieliksi koska onhan vaimon käyttämä ehkäisy mukavampi kuin keskeytetty tai karkkipaperi... Mutta siis keskeytetyllä on pärjätty täydellisesti tähän asti ja varmuuden vuoksi voi aina tulla vatsalle, suuhun tai peppuun. Kaikki syntiset oli kuitenkin jo armahdettu ennen 1800-lukua.