Lue keskustelun säännöt.
Ikuisesti sairastavan ikuinen valitus, plääh
01.01.2020 |
Onneksi en ole työnantaja tai yrittäjä, kun hermo voisi mennä tällaisten tapausten kanssa. :D
Siskoni on sitä lajia, joka on suunnilleen joka toinen päivä eri flunssassa, on nuhaa, köhää, keuhkoputkentulehdusta, ainakin melkein kuumetta ja vaikka mitä vastaavia erilaisina sekoituksina. Hän myös harvinaisen reilusti ylipainoinen, ei liiku käytännössä lainkaan, kämppä on pölyinen kuin mikä ja syö käytännössä pelkkiä eineksiä, noutopizzaa ja karkkia. Sitten ihmettelee, kun on koko ajan jossain nuhassa: no varmaan, jos syö surkeasti, yleiskunto on vähän alle nollan ja vastuskyky varmaan vielä vähän huonompi.
No ei siinä sinällään mitään, aikuinenhan elää kuten tahtoo ja tykkää. Mutta jos on itse aiheuttanut itselleen paskan terveyden, niin miksi yrittää tuhlata muiden aikaa valittamalla siitä loputtomasti? Taas soitti vain kertoakseen, ettei taaskaan voi mennä huomenna töihin kun on niin flunssainen olo. Joulukuussa oli suurimman osan kuukaudesta sairaslomalla jonkun flunssan vuoksi, marraskuussa makasi kotona koska nuhakuume... no jos kiinnostaa parantua, niin opettelisi syömään kuin aikuinen ja kävelisi edes sen 600 metrin pizzeriamatkansa sen sijaan, että tilaa rasvalättyä kotiin (selityksenä muuten se, ettei "jaksa" kokata, koska kassalla istuminen on niin hirveän uuvuttavaa työtä... samaten kuin "ei jaksa" syödä aamupalaa, vaan kertoo syövänsä aamuisin yleensä suklaalevyn). Olen kysynyt, että onko käynyt lääkärissä, onko selvittänyt onko jotain isompaa perussairautta tms., mutta vastaa vain pitkällä litanialla itse diagnosoimiaan "mulla on varmaan kilpirauhasen häiriö" -vaivoja ja kun kysyy, että mitä lääkäri oli sun kilpirauhasesta mieltä niin vaikenee... mikä kertoo siitä, ettei mitään isompaa vaivaa ole, vaan että lääkäri on kertonut jotain mistä ei ole tykännyt.
Onko muilla vaivoinaan näitä kestokitisijöitä, joiden traagisia flunssatarinoita ei jaksaisi? Jaksamista vaan työnantajalle, ei ihme ettei siskon määräaikaisuuksia ole yleensä jatkettu, kuka jaksaa työntekijää joka on enemmän kotona kuin töissä. :D
Kommentit (5)
Onneksi hänellä on hyvä, herttainen, huolehtiva ja välittävä sukulainen sisarena. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskos saattaa asua homeasunnossa, se selittää oireita ja myös masennusta ja jaksamattomuutta.
On tutkittu, niin sisko, asunto kuin työpaikankin tilat. Itse syytti taudeistaan pitkään "sisäilmaongelmia", mutta kas kummaa kun ei lääkäri löydä sellaisista jälkeäkään eikä asunnosta tai työpaikan tiloista ole löytynyt mitään. Kysyin oireileeko työkaverit, mutristeli naamaansa ja lopulta sai sanottua että ei.
Toisaalta, valitteli pitkään "hirveitä kipuja" niska-hartioissa, mutta eipä lääkäri löytänyt niistäkään jälkeäkään ja kun sai ohjeeksi lihaskunto- ja venyttelyliikkeitä, valitti niiden rasittavuutta ja jätti tekemättä. :D
- ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi hänellä on hyvä, herttainen, huolehtiva ja välittävä sukulainen sisarena. <3
En jaksa ymmärtää loputtomiin laiskaa ihmistä, joka tykkää valittaa mutta joka ei halua tehdä mitään asioidensa parantamiseksi. Oma valinta, ja miksi vähän vähemmän fiksuja valintoja pitäisi päähäntaputella? Jos ei halua sairastaa jatkuvasti, niin pitäisi parantaa kuntoa. Jos ei viitsi tehdä sitä, niin sairastaa sitten kitisemättä. Jossain historiadraamassa voihkivat naiset parantolassa jaksavat ehkä olla jollekin viihdyttäviä, mutta kuka sellaisia livenä jaksaa.
- ap
Nää on hankalia aiheita. Tuo voi olla siskollesi tosi luja noidankehä. Onko hällä perhettä tai läheisiä ystäviä, jotain harrastuksia tai muuta sellaista Tärkeää, jonka parissa tuntee olevansa pidetty, osaava, kaivattu? Jos on vaikka tullut ero tai kaverit kaikonneet, voi joku helpostikin alkaa "lääkitä" itseään lohtusyömisellä tai sitten surkutella itseään ja "kovaa kohtaloaan" niin, että siitä surkuttelusta tulee vahingossa suorastaan uusi minä. Se sitten hiljalleen voi syödä ihmisen koko persoonan. Kun surkuttelee, tulee entistä huonompi olo ja mitä enemmän makaa aloillaan, sitä enemmän tulee jäykkyyksiä, kunto lässähtää ja sitä huonompi olo fyysisestikin. Se sitten ruokkii tätä "kurjuuden noidankehää" entisestään.
Mutta miten katkaista se? Ulkopuolelta käsin se taitaa olla mahdotonta. Ainakin siihen voi olla lähtemättä mukaan ja olla ruokkimatta sitä. Naureskella ja vähätellä ei ehkä kannata, mutta... jos ei vain huomioi sitä ainaista valitusta? Ei "palkitse huomiolla" siitä surkuttelusta? Ei ruoki sitä käytöskaavaa? On ennemmin vaan, että jaaha, ja vaihtaa toiseen aiheeseen? Kysyy vaikka että näitkö leffan X tai mitä olit mieltä jutusta B? Tai ihan shokkihoitona sanookin kerran että kuule, sä olet nykyään hyvin negatiivinen ihminen, että onko tosiaan niin että elämä on oikeasti noin kurjaa? Sellainen voisi hätkähdyttää huomaamaan, ettei se välttämättä ihan pelkkää Peetä olekaan?
Siskos saattaa asua homeasunnossa, se selittää oireita ja myös masennusta ja jaksamattomuutta.